IRC-Galleria

Raamattu myös sanoo, että saatana on vanginnut jokaisen ihmisen noudattamaan omaa pahaa tahtoansa synnin orjuuden kautta. Synnin orjuuden kautta ihminen operoi asioita ihmisjärjen viisauden kautta eläen epäuskon tilassa suhteessa Jumalaan. Nyt on seuraavaksi syytä käsitellä ihmisen mieltä jonka kautta saatana orjuutta ihmistä kaikenlaisilla synneillä.

Raamattu opettaa siitä mikä on Jumalan tahto ja synti vääristää sen opettaen asioita Jumalan tahdon vastaisesti. Raamatussa on ihmisen käyttäytymisohjeet ja kuinka ihmisen tulisi mielessään ajatella asioita sekä kuinka elää käytännössä, niin että Jumalan tahto tapahtuisi. Synti vääristää ihmisen käyttäytymisen sekä johdattaa hänet elämään synnin orjuuden mukaiseen elämään ja ajattelutapaan.

Ateistit ovat pääosin alunperin kehittäneet nykyaikaisen psykologian ja siksi nykyaikainen psykologia opettaa ihmisen käyttäytymistä ateistisesta maailmankuvasta käsin. Tämä tarkoittaa sitä, että psykologia joka tutkii ja opettaa ihmisen mielestä ja käyttäytymistä ohjaa ihmistä tekemään asioita synnin näkökulmasta käsin, joka on sitä maailman ja saatanan viisautta.

Raamattu opettaa ettemme saisi vastaanottaa ja uskoa maailmanviisautta, joka pyrkii muokkaamaan meidän mieltämme synnilliseen käyttäytymiseen, jota psykologia edustaa, silloin kun se pyrkii ohjaamaan ihmisen mieltä käyttäytymään filosofispsykologisen ateistisen maailmankuvan mukaan. Raamattu kehottaa, että uskova ihminen varjelisi yli kaiken sydäntään (mieli), koska synti haluaa tehdä asuinpaikan ihmisen mieleen ja ohjata ihmistä toimimaan, ajattelemaan ja käyttäytymään synnin himojen ja halujen mukaan.

Raamatun sanan opettama maailmanviisaus tulee ihmisen omasta järjestä, jonka kautta hän ajattelee, elää ja toimii synnillisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmanviisaus pyrkii kumoamaan Jumalan sanan totuuden ihmisviisauden kautta. Maailmanviisaus on asia, jota riivaajahenget aktivoivat ihmisen mieleen. Maailmanviisaus käsitettä ei saa sekoittaa siihen kun Jumala on luomisen perusteella antanut ihmiselle viisautta ajatella sekä toimittaa arkielämään kuuluvia asioita. Jumalan viisaus ei ole maailmanviisautta, jonka perusta on synnissä, sillä Jumalan viisauden perustus on itse Kaikkivaltias Jumala.

Kun on kyse esim. syöpähoidoista, niin se on lääketieteellinen toimenpide, jonka avulla pyritään hoitamaan ihmisen fyysistä sairautta, eikä ohjaamaan hänen mieleensä filosofispsykologista ateistista maailmankuvaa. Tämä tarkoittaa sitä että kaikenlainen psykologinen toiminta joka tähtää ihmisen fyysisten sairauksien hoitamiseen tai muunlaiseen auttamiseen, jossa ihmisen mieleen ei syötetä filosofispsykologisia ajatuksia eivät ole uskoville vahingollisia.

Meidän on ymmärrettävä se että luomisen perusteella annettu viisaus toimia, elää ja ajatella on Jumalan lahja ihmiselle, mutta että saatana on vanginnut ihmisen synnin orjuuteen, jonka kautta hän ohjaa ihmisiä synnilliseen käyttäytymiseen ja ajattelutapaan.

Sellainen opetus uskovien keskuudessa on väärää, jossa ajatellaan, että uskoontulo ratkaisee kertaheitolla kaikki ongelmat ja sen seurauksena pyritään ajamaan riivaajia ulos psyykkisesti sairaista ihmisistä. Raamatun opetuksen mukaan uskovassa, jossa asuu Pyhä Henki, ei voi asua riivaajahenget. Riivaajahenget voivat vaikuttaa uudestisyntyneen uskovan mieleen, mutta ne eivät pääse uskovan ihmisen sisälle asumaan, koska Kaikkivaltias Jumala asuu ja hallitsee uskovaa ihmistä Pyhän Hengen kautta.

Tuon lyhyesti esille ajatuksiani lääkkeistä ja lääkityksistä. Joissakin tapauksissa lääkkeet ja lääkitys ovat tarpeellisia niin jumalattomille kuin uskovillekin. On myös sellaisia tapauksia, joissa lääkkeitä syödään turhaan sekä ne ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä.

Älä käsitä minua väärin sillä tavalla että kehotan sinua heittämään pois lääkkeesi, koska sitä en opeta. Joissakin tilanteissa on parempi, että ihminen käyttää lääkkeitä ja varsinkin silloin kun hänen mielensä on pahoin sairastunut, niin sellaisissa tapauksissa lääkkeiden pois jättäminen on todella vaarallista. Jumala voi parantaa niin ettei ihminen tarvitse enää lääkitystä, mutta tämän täytyy tulla todella Jumalalta, eikä saa perustua pelkästään psyykkisesti sairaan ihmisen omaan tuntemukseen. Tällaisessa tapauksessa usein psykologi, lääkäri tai terapeutti arvioi sen voiko lääkityksen lopettaa. Tässä ei kuitenkaan ole kyse filosofisesta tai psykologisesta ajatuksen siirtämisestä ihmisen mieleen, vaan havaintoon, jonka perusteella arvioidaan ihmisen psyyken terveydentila.

Jumalan tekojen täystakuu

Voiko uskova hakea apua maallisesta psykologiasta ja terapioista? Tätä kysymystä kysytään toistuvasti uskovien keskuudessa. Itse olen sitä mieltä ettei uskova ihminen tarvitse maallista psykologiaa ongelmiensa ratkomiseen, koska Kaikkivaltias Jumala haluaa auttaa Häntä Pyhän Hengen, Jumalan sanan totuuden, Jumalan armon ja rakkauden sekä toisten uskovien kautta (erikoisesti sielunhoidollisella armoituksella varustetun kautta).

Ymmärrän sen kuinka uskossaan nuori ihminen saattaa hakea apua ongelmiinsa psykologeilta ja terapioista. Hän voikin saada sitä kautta apua arjen tai oman elämän ongelmiin, jotka eivät liity hengelliseen elämään. En kuitenkaan suosittele sitä sen takia, koska psykologia on ihmisviisautta, joka ei tunne Raamatun hengellistä todellisuutta ja pitkässä juoksussa psykologian vaikutus alkaa muokkaamaan ihmisen mieltä psykologisen maailmankuvan mukaan, joka perustuu ihmisviisauteen ja on siten vahingollinen uskovalle ihmiselle.

Otan tähän esimerkin:

Maallinen terapia opettaa, että ihmisen tulisi antaa anteeksi hänen kokemansa vääryydet. Tämä opetus voi painottaa sitä, että anteeksi voidaan antaa, mutta vääryyksiä ei voi koskaan unohtaa. Maallinen terapia johtaa ihmistä anteeksiantamukseen ihmisen oman voiman kautta, mutta ihminen ei kykene todelliseen anteeksiantamukseen oman voimansa kautta.

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

On muitakin väärän anteeksiantamuksen merkkejä kuin pelko. Eräs tällainen on oman aseman nostaminen muiden silmissä. Ihminen sanoo ja käyttäytyy niin kuin olisi antanut anteeksi, mutta ei ole tehnyt sitä sydämessään, vaan hän hakee valheellisen anteeksiantamuksen kautta itselleen sankarin sädekehää, jonka kautta hän haluaa itseään kohtaan ihailua.

Uskon kautta Herraan Jeesukseen Pyhässä Hengessä eläen on ainoa mahdollisuus antaa sydämestään anteeksi ihmiselle tai ihmisille, jotka ovat tehneet kauhistuttavalla tavalla väärin meitä kohtaan tai lähimmäisiämme kohtaan. Raamatullinen anteeksiantamus antaa Pyhässä Hengessä voiman antaa anteeksi sekä antaa vielä halun rakastaa häntä, jolle on anteeksiannettu.

Tämä takaa todellisen anteeksiantamuksen, johon psykologia ei pysty, vaan jättää ihmisen ilman voimaa antaa todella anteeksi sydämestään. Oikea tieto ilman käytännön voimaa jättää ihmisen ikään kuin hissiin, joka kulkee jatkuvasti ylös ja alas, mutta todellista pysähtymistä ja levähdyspaikkaa anteeksiantamukseen ei löydy.

Ihmisen mieli sekä Jumalan luomistyö ja ihmisviisaus

Jotkut uskovat ihmiset puhuvat Raamatullisesta psykologiasta, joka on kuitenkin väärää terminologiaa, jota uskovien ei olisi hyvä käyttää, koska se johtaa väärinymmärryksiin, josta aiheutuu melkoisia sekaannuksia ja ongelmia.

Yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan psykologia on tieteenala, joka tutkii ihmisen mieltä ja käyttäytymistä. Edellä määritelty psykologia perustuu ateistiseen maailmankuvaan, jonka juuret ovat antiikin sekä sen jälkeisessä filosofiassa. Täten sanaa psykologia ei tule yhdistää Raamatulliseen psykologiaan, koska psykologia on edellä mainittu yleisesti määritelty ihmisten kehittämä tieteenala. Raamatun opetus ihmisen mielestä ei perustu psykologiaan, vaan Jumalan viisauteen.

Tuon esille seuraavaksi hiukan näkemyksiäni Raamatun sanaan perustuen, mitä tarkoittaa maailman viisaus ja saatanan viisaus sekä vähän muutakin. Raamattu sanoo Jumalan luoneen ihmisen sekä tietysti myös ihmisen mielen. Jumalan luomistyöhön perustuen on Jumala antanut jokaiselle (jumalaton tai uskova) sellaista viisautta, että hän kykenee ajattelemaan, tutkimaan, päättelemään, tekemään valintoja ja suoriutumaan erilaisista asioista joita tarvitaan arkipäivän elämässä. Tässä mielessä on jokainen ihminen saanut Jumalalta lahjaksi viisautta, että kykenee suoriutumaan asioista, joita elämässä on kohdattava.

Painotan sitä, että kun kirjoitan psykologian vahingollisesta vaikutuksesta uskoville, niin tarkoitan sillä psykologian yleistä määritelmää, jonka mukaan psykologia perustuu ateistiseen maailmankuvaan, filosofiseen ja psykologiseen viisauteen, joka uskoo ihmisen olevan hyvä sekä ettei syntiä ja Raamatun Jumalaa ole olemassa. On päivänselvää, että tällainen psykologia perustuu valheeseen eikä se voi silloin oikeasti auttaa hoitamaan uskovan mielenaluetta, koska Jumalan sanan totuuden tulee hoitaa ja uudistaa uskovan mieltä.

Väärinymmärrysten välttäminen

Tuon esille muutamia ajatuksia ettei minun kirjoitustani ymmärretä väärin. Lääketiede ja ihmisen biologiaa tutkiva psykologia ei ole vahingollista uskovalle, koska se ei pyri vaikuttamaan filosofisia ja psykologisia ajatuksia uskovan mieleen, vaan tutkii ja korjaa ihmiskehon biologisia vaurioita. Vaikka tieteessä on paljon Raamatun totuuden vastaisia asioita, niin esimerkiksi lääketieteessä on paljon hyviä asioita, jotka ovat hyödyllisiä kaikille ihmisille. Ihmisen biologiaa ja sairauksia voidaan tutkia tieteellisesti sillä tavalla, että tiedämme millä tavalla tietyt biologiset asiat toimivat. Biologisia vaurioita ei korjata ateistisen filosofian kautta, vaan kokeellisen tieteen havaintojen kautta, joiden pyrkimyksenä on korjata biologisia vaurioita, ei ihmisen mielenaluetta.

Neurologista sairautta, oiretta tai vammaa tutkitaan mm. psykologisin menetelmin, mutta kuitenkin niin, että tutkimuksen tarkoitus ja päämäärä on biologisen vamman hoitaminen tai korjaaminen. Tässä ei ole kyse siitä, että ihmisen mieleen pyritään syöttämään ateistista filosofispsykologista maailmankuvaa, vaan siitä että ihmisen biologinen vamma pyritään hoitamaan kuntoon.

Esimerkiksi neurologisen sairauden takia ihminen voi joutua ajokyvyn testaamiseen, jossa testataan ja tutkitaan kykeneekö hän liikkumaan liikenteessä omaa autoa ajaen. Ajokyvyn testaaminen ei ole psykologian maailmankuvan istuttamista ihmisen mieleen, vaan ihmisen terveydentilan tarkastamista. Ajokyvyn testaaminen on erittäin tärkeä toimenpide potilaan ja muiden ihmisten turvallisuuden tähden. On päivänselvää ettei uskova voi kieltäytyä tällaisesta toimenpiteestä ja asettaa muita ihmisiä hengenvaaraan.

Neuropsykologia avulla voidaan esim. auttaa lasta elämään omin avuin kuntoutuksen ja ohjaavan hoidon kautta. Tässäkään ei ole kyse siitä, että pyritään istuttamaan filosofiaan perustuvia psykologisia opetuksia ihmisen mieleen, vaan auttaa häntä elämään ja tulemaan toimeen arkipäivän elämässä. Tietyissä tilanteissa ihminen tarvitsee tiettyä lääkitystä esim. diabetesta sairastavat. Tässäkään ei ole kyse filosofian tai psykologian ajatusten tunkeutumisesta ihmisen mieleen, vaan lääketieteellisestä hoidosta.

Jotkut uskovat kysyvät voiko Jumala parantaa sairauksia kuten epilepsia, narkolepsia, diabetes, syöpä, autismi, aivokasvain, ms-tauti, Alzheimerin tauti jne. Jumala, joka herättää kuolleita sekä luo uusia jäseniä pystyy varmasti parantamaan kaikkia sairauksia. Joku voi kysyä hyödyttääkö uskossa kasvaminen fyysisistä sairauksista parantumista?

Uskossa kasvamisen päämäärä on uudistaa ja muuttaa ihmisen mieltä. Uskossa kasvaminen ei ole apukeino fyysisten sairauksien parantumiseen. Jumala on antanut seurakunnalle armolahjoja, kuten terveeksi tekemisen lahjat, joiden kautta fyysiset sairaudet parantuvat sekä Jumala voi parantaa ihmisen fyysisestä sairaudesta ilman armolahjaa ja ihmisen rukousta, eli suoraan itse. Itse ajattelen niin, että me uskovat olemme hylänneet liian paljon Raamatullista uskoa, että senkään tähden ihmiset eivät parannu fyysisistä sairauksistaan siinä määrin kun Jumala haluaisi heitä parantaa, koska olemme liikaa järkiperäistäneet uskoa.

Tuon vielä sen esille etten kiellä aivojen ja hermostojen vaikutusta ihmiseen, enkä kiellä ihmisiltä asioiden kokemista tai ajattelemista, tuntemista, ymmärtämistä, havainnoimista, oppimista, muistamista, näkemistä jne. Sen kuitenkin ymmärrän ja siihen uskon ettei se ole Jumalan tahdon mukaista, jos ihminen oppii, havainnoi, kokee, muistaa ja ymmärtää asioita valheellisen tiedon ja maailmankuvan kautta.

Se tulee muistaa ja ymmärtää, että totta kai asioita voidaan tutkia ihmisviisaudella sekä niistä on apua tietyissä tilanteissa ihmisille (ajokyvyn testaaminen) ja ne ovat tärkeitä asioita, mutta kukaan ei kelpaa näiden hyvien tekojen kautta Jumalalle, vaikka ne ovatkin inhimillisestä näkökulmasta katsottuna hyviä asioita. Ihmisviisaus on useinkin syntiä Jumalaa kohtaan ja ihmisten parhaatkin teot ovat Jumalan näkökulmasta todella vajavaisia, sillä Hän tekisi ja tekee kaiken paremmin kuin ihminen oman viisautensa varassa.

Se on kuitenkin hyvä, että ihminen pyrkii tekemään parhaansa järkensä kautta esim. ajokyvyn testaamiseen liittyvissä asioissa. Se ei ole kuitenkaan niin hyvä teko, että hän ansaitsisi sillä pelastuksen, koska kaikesta hyvästä huolimatta ihminen on synnin turmelema.

Mielen uudistus sekä parantuminen

Room 12:
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Jumalan tahto on ettei uskova ihminen imisi itseensä niitä valheita, joita esim. psykologiassa on ja ettei uskova toimisi valheellisen tiedon mukaan, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä. Raamatun sana opettaa, että uskova ei saisi mukautua tämän maailmanajan mukaan (tarkoittaa valheita ja synnissä elämistä), vaan uskovan tulee muuttua mielen uudistuksen kautta, joka perustuu Jumalan sanan totuuteen sekä Jumalan tahtoon. On todella tärkeä ymmärtää, että ihmisen mieli on se minkä kautta ihminen joko uskoo totuuden tai valheen. Samoin ihminen mielensä kautta valitsee palveleeko hän Jumalaa vai syntiä. Koska ihmisen mieli (sydän) on avainasemassa siitä millaisen maailmankuvan muodostamme, ketä palvelemme ja mitä ajattelemme ja uskomme, niin siksi on tärkeää ettei uskova saastuta mieltänsä valheellisen tiedon kautta, vaan pyrkii uudistumaan jatkuvasti mieleltään Jumalan sanan totuuden kautta Pyhässä Hengessä.

Eräs asia minua hämmästyttää kun jotkut uskovat ihmiset luottavat ja antavat mielenalueen ongelmansa hoitamisen maallisen "ammattilaisen" hoidettavaksi. Jumala on luonut ihmisen sekä mielen ja maallinen terapeutti on hyvin usein jumalaton synnin orjuudessa elävä ihminen. Minusta se on aika loukkaava Jumalaa kohtaan, että me uskovina syrjäytämme todellisen ammattilaisen ja ekspertin avun (Jumalan avun) ja sen sijaan menemme hakemaan apua ihmiseltä, jonka mieli on synnin turmelema.

Jos uskova hakee apua psykologeilta tai maallisilta terapeuteilta ja kokee saavansa siitä apua, niin on siinä se hyvä puoli että jos hän ei jostain syystä ymmärrä hakeutua Raamatun mukaiseen sielunhoidolliseen apuun, niin hän saa edes jollakin tavalla apua. Tietenkin tässä on aina se vaara olemassa, että terapeutti tai psykologi syöttää uskovalle vahingollisia ateistisia ajatuksia uskovan mieleen siten ettei uskova edes tiedosta sitä. Tietenkin parasta apua uskova saa mielenalueen ongelmiin Raamatun mukaisesta sielunhoidollisesta avusta, joka perustuu Raamatun sanan totuuteen.

Älä nyt ymmärrä minua väärin, sillä en syyllistä sinua siitä jos olet käynyt maallisessa terapiassa ja saanut siitä jotakin apua, hyvä niinkin. Minä haluan herätellä sinua siihen todellisuuteen, että Jumala kykenee hoitamaan sinua suoraan itse tai sitten sielunhoidollisen armoituksen omaavan uskovan kautta. Maallisessa terapiassa on aina se vaara, että imaiset mieleesi vahingollisia ihmisviisauteen perustuvia ajatuksia, mutta Jumalan hoidossa sinun mieltäsi hoidetaan aina oikealla tavalla. Kaikki uskovat jotka sanovat olevansa sielunhoitajia, eivät valitettavasti ole saanut Jumalalta siihen armoitusta, vaan he tekevät sitä lihasta ja uskonnollisuudesta käsin. Jumalalle kiitos kuitenkin siitä, että Hän on itse kykenevä hoitamaan sinua tai sitten sellaisten uskovien kautta, jotka Hän on armoittanut sielunhoidolliseen työhön. Kun kuljet rukoillen, niin Hän on luvannut johdattaa sinua ja johdattaa sinua myös todelliseen Raamatulliseen sielunhoidolliseen kohtaamiseen.

Freudin mukaan uskonto on yleisinhimillinen pakkoneuroosi”, ja lapsuusneuroosin tavoin se juontuu oidipuskompleksista, isäsuhteesta, ja siitä päästäisiin eroon, kun ihmiset vihdoin luonnontieteellisen tiedon avulla oppivat hahmottamaan todellisuuden ilman harhaluuloja.

C. G. (Carl Gustav) Jung oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja. Jung uskoi ihmisen psyykeen olevan luontaisesti hengellinen, jota voidaan tutkia pintaa syvemmältä.

Jung oli panteisti, eli hän uskoi että maailmankaikkeus, maan päällä oleva luonto ja ihmiset ovat sama kuin jumaluus. Panteistit eivät usko erilliseen persoonalliseen yhteen Jumalaan. Jung uskoi hindulaisuuden oppeihin kuten kundaliiniin. Jungin mukaan kundaliinin nousun pitäisi tapahtua spontaanisti, eikä vaarallisten riittien kautta.

Jung myös uskoi jälleensyntymiseen kuten monet muutkin psykologit uskovat. Kuten aikaisemmin on tullut esille, niin Kreikan antiikin filosofiassakin on uskottu jälleensyntymiseen. Siten myös tälläkin tavalla pakanallisen uskonnon ajatukset ovat tulleet filosofian kautta nykyajan tieteellistenkin ihmisten opetukseen mukaan. On todella mielenkiintoista, että joidenkin tieteellisen maailmankuvankin omaavien ihmisten opetukset perustuvat osittain uskonnollisuuteen, vaikkakaan ei Raamatun mukaiseen uskoon.

Edellä oleva oli lyhyt läpileikkaus kolmesta ihmisestä, joiden kautta psykologia on saanut vahvoja vaikutteita. Heidän vaikutuksesta psykologiaan tulee hyvin esille ainekset, josta nykyaikainen psykologia koostuu. Nykyaikainen psykologia koostuu filosofiasta, ateismista joka perustuu evoluutioteorian mukaiseen tieteelliseen ajattelutapaan sekä joissakin tapauksissa siinä vaikuttaa panteistisen uskonnollisuuden maailmankuva. Psykologia on hyvin kielteinen Raamatun sanan totuudelle.

Edellä olevista aineksista on muodostunut nykyajan psykologia, jossa vaikuttaa monenlaisia osa-alueita, joissa voi olla sekaisin kaikkia edellä mainittuja vaikutuksia sekä myös puhtaasti ateismin perustalla olevaa psykologiaa.

Jumalan kieltäminen estää todellisen parantumisen

Psykologia on akateeminen oppiaine, jossa tieteellisen tutkimuksen keinoin tutkitaan mielen toimintaa ja ihmisten käyttäytymistä sekä niiden lainalaisuuksia. Psykologit tutkivat ihmisten käsityksiä, havaintoja, tunteita, ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista, motivaatiota, aivojen toimintaa, persoonallisuutta, käyttäytymistä, ihmissuhteita, psykologista sietokykyä ja kestävyyttä, perheen sietokykyä sekä ihmisten sietokykyä muilla alueilla jne.

Psykologia perustuu ihmisviisauteen, jonka alkuperä on filosofiassa, ja filosofian "viisaus" tulee alunperin riivaajahengiltä. Psykologian kautta ihminen voi saada apua tiettyihin todellisiin ongelmiin, mutta psykologia pitää ihmisen erossa Jumalan viisaudesta sekä pelastuksesta uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Täten psykologian apu ei pysty auttamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti, sillä kaikkien negatiivisten ja väärien asioiden taustalla on synnin alkuperä sekä yhteys riivaajahenkiin. Psykologian kautta myös vahvistetaan synnillistä käyttäytymistä ihmisen sydämessä.

Maallisten terapioiden avulla voidaan saada apua esimerkiksi alkoholismiin, omaan ahdistukseen, ikäviin kokemuksiin kuten läheisen kuolema jne. Kaikki nämä ovat hyviä asioita, jos niiden kautta tulee vapautus ja apu asioihin, jotka aiheuttavat riippuvuutta tai ahdistavia ajatuksia sekä väärää syyllistymistä. Jos terapia jatkuu pitkään ja mitä pitempään se jatkuu, niin sen enemmän siihen sekoittuu mukaan psykologista ajattelutapaa, joka kieltää Raamatun sanan totuuden sekä synnin olemassaolon. Näin siitä mikä oli aluksi hyvää ja joka auttoi voikin tulla psykologinen ansa sen kaikilla mausteilla maustettuina.

Maallinen terapia hakee mielellään asiakkaan ongelman syyn ja aiheuttajan hänen itsensä ulkopuolelta. Tämä voi olla totta joissakin tapauksissa, mutta on myös tilanteita, missä olemme omilla valinnoillamme tehneet itsellemme ongelmia ja itseensä meneminen on näissä tilanteissa ainoa oikea ratkaisu eikä vastuun ja syiden vierittäminen väärän kohteeseen.

Evoluutiopsykologia ja evoluutio on iso harha-askel

Eräs psykologinen lähestymistapa on evoluutiopsykologia. Evoluutiopsykologit sanovat, että ihmisen käyttäytyminen on pohjimmiltaan biologiaa. Evoluutiopsykologit sanovat, että aivojen ja geenien toiminta voi aktivoitua huonoon suuntaan tietyissä tilanteissa, koska ympäristötekijät säätelevät geenien toimintaa ja siksi psykologi Adrian Raine on sanonut, että rikollisen biologinen resepti on huonot aivot, huonot tavat.

Edellä oleva ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä ihmisen aivot ja geenit eivät ohjaa negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä, vaan ihmisen synnin valinta, joko ympäristötekijöiden tai oman himonsa ja halunsa mukaan.

Evoluutiopsykologia lähtee siitä väärästä ajatuksesta, että evoluutio on totta, joka on kuitenkin väärä ja virheellinen ajatus. Evoluution kannattajat sanovat etteivät he usko Raamatun Jumalan luoneen maailmaa ja elämää, vaan kaikki on syntynyt sattumanvaraisuuksien kautta ilman älyä, ilman suunnittelua sekä ilman älykkään Luojan tekoja.

Jotkut evoluution kannattajat pyrkivät todistamaan evoluutioteorian todeksi, koska tiedemiehet ovat oman älynsä kautta suunnitelleet ja rakentaneet laboratorio olosuhteissa keinotekoisen solun, joka kykenee tekemään muutamia alkeellisia toimintoja.

Koska ihminen on synnin sokaisema, niin nämä evoluutionkannattajat eivät ymmärrä sitä, että itse asiassa he kumosivat evoluutioteorian ja todistivat Raamatullisen luomisen oikeaksi sekä totuudeksi. Jos keinotekoinen solu olisi syntynyt laboratoriossa sattumanvaraisesti ilman tiedemiesten suunnittelua ja rakentamista, niin silloin evoluutioteoria olisi totta. Mutta koska he käyttivät keinotekoisen solun syntymiseen omaan älyään suunnittelemalla ja rakentamalla sen, niin se todisti luomisen puolesta, ei evoluution.

1 Kor 1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".

Toin tämän esimerkin keinotekoisesta solusta esille yksityiskohtana, jonka kautta voidaan ymmärtää kuinka valheellinen ja virheellinen ihmisviisaus osoittautuu yhtä hataraksi kuin korteista kyhätty rakennelma, sillä jos se ei jo itsestään sorru, niin pienikin tuulenvire saa sen sortumaan. Ihmistekoinen psykologia ei kanna kovin pitkälle, sillä se on kuin korttitalo, joka sortuu vuorenvarmasti mitä enemmän siihen asetellaan kortteja.

Sokrates ja Plato uskoivat myös jälleensyntymiseen, sillä he uskoivat sielun koko ajan jatkuvasti syntyvän uudestaan ruumiiseen. Nykyaikaisessa psykologiassa on useita psykologeja, jotka esim. hypnoosin avulla hoitavat potilaitaan, jotka hypnoosin kautta "käyvät läpi edellisiä elämiään". Nämä lukuista psykologit uskovat jälleensyntymiseen ihan samoin kuin antiikin filosofit Sokrates ja Plato.

Jälleensyntyminen on eräs lukuisista eksytyksistä, joiden kautta ihmiskuntaa eksytetään pois Raamatun totuudesta. Meillä on kuitenkin selvää näyttöä siitä kuinka antiikin filosofian valheelliset näkemykset vaikuttavat nykyaikaisessa filosofiassa. Tästä on todisteena Sokratesin ja Platon opetus jälleensyntymisestä, johon myös monet nykyajan psykologit uskovat.

Nykyajan psykologian vahvoja vaikuttajia

Wilhelm Maximilian Wundt oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yleisesti yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista. Wilhelm Wundt oli ateisti.

Siegmund Freud oli itävaltalainen lääkäri ja tutkija, joka on tunnettu ennen kaikkea psykoanalyysin kehittäjänä. Tämän tähden Freudilla on ollut todella suuri vaikutus koko psykologian alaan sekä psykoanalyysi on vaikuttanut merkittävästi monenlaisten eri psykoterapian muotojen kehittymiseen.

Siegmund Freud oli ateisti. Freudin mukaan uskontoa voidaan verrata lasten ja vanhempien suhteeseen, jossa ihminen tarvitsee korvaajan (uskonto - Jumala), kun häneltä otetaan vanhemmat pois. Freudin mukaan uskonnolliset käsitykset ovat harhoja ja toivekuvia. Freudille uskonto edusti ihmismielen puolustuskeinoa pelottavia luonnonilmiöitä, sairautta ja kuolemaa vastaan.

Seuraavaksi tutkimme psykologiaa, jonka juuret ovat filosofiassa. Kun puhun ja kirjoitan psykologiasta, niin tarkoitan sillä yleisesti hyväksyttyä psykologian tieteenalaa, joka perustuu ateistiseen sekä Raamatun vastaiseen maailmankuvaa. On tietenkin sanomatta selvää, että psykologia on yhtä turmeltunut kuin filosofia. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö psykologia voisi auttaa ihmistä tämän elämän asioissa. Kyllä se siihen pystyy, mutta se ei pysty käsittelemään uskoa Herraan Jeesukseen, Jumalan armoa, rakkautta ja totuutta, Pyhän Hengen muuttavaa voimaa, kuinka vastustetaan syntiä ja riivaajahenkiä jne. Edellä olevat asiat voidaan kokea oikealla tavalla ja ainoastaan vain uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Psykologia ei tunnista eikä usko edellä olevia Raamatun sanan totuuksia ja siksi se ei pysty kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä. Psykologiassa on monia erilaisia osa-alueita, joita en tässä kirjoituksessani analysoi sen tarkemmin, vaan pysyttelen psykologian perusasioissa.

Psykologia sanan alkuperä

Monet hyvin yleisesti luulevat ja sanovat, että psykologia tulee kreikankielen sanoista psykhe ja logia ja että psykologia tarkoittaa mielen oppia tai oppia mielestä.

Plato pohti opettajansa Sokrateen johtopäätöksen mukaan, että psykhe (sielu) on persoonan olennainen osa, ollen se joka ratkaisee sen miten käyttäydymme. Hän ajatteli tämän olennaisen osan olevan ruumiiton (aineeton), ikuinen olemassaolomme asukas. Sokrates sanoo, että jopa kuoleman jälkeen sielu on olemassa ja kykenevä ajattelemaan. Hän uskoi että kun ruumis kuolee, niin sielu uudestisyntyy jatkuvasti uudestaan ruumiiseen ja Plato uskoi tämän myös. Hän kuitenkin ajatteli, että vain yksi osa sielua oli kuolematon (logos). Platoninen sielu koostuu kolmesta osasta:

Logos tai logistiokon (mieli (nous) tai järki)
Thymos tai thymetikon (tunteet tai elävyys tai maskuliini)
Eros tai epithymetikon (fyysinen halu tai toive tai feminiini)

Nämä osat sijaitsevat Platon mukaan eri puolilla kehoa:

Logos -sijaitsee päässä. Tämä sielun osa on tekemisissä järjen kanssa, josta se ohjautuu muihin osiin.

Thymos - sijaitsee lähellä rinnan aluetta. Tämä sielun alue on tekemisissä vihan (suuttumus) kanssa.

Eros - sijaitsee vatsassa. Tämä sielun alue on tekemisissä ihmisen halujen kanssa.

Platon mukaan jokainen näistä toimii tasapainossa sielun tason ja rauhallisuuden kanssa. Kuitenkin, logos (järki) hallitsee muita niin että psykhe, eli sielu toimii optimaalisesti.

Plato myös vertaa kolmen sielun, eli psykhen osaa yhteiskunnan säätyjärjestelmään (kolmiosainen sielun teoria). Kolmiosainen sielu on periaatteessa sama asia kuin luokkajärjestelmä, jossa jokaisen tulee tehdä osuutensa hyvin, että kokonaisuus toimii hyvin. Logos ohjaa muita sielun toimintoja.

Tästäkin näkee kuinka psykologia on tosiaankin tullut kreikankielen sanoista psykhe ja logos, jotka kirjaimellisesti tarkoittavat sielun järkeä tai sielun viisautta. Antiikin kreikan filosofien mukaan psykhe eli sielu toimi logoksen (järki) kautta, joka hallitsee sielun muita ominaisuuksia.

Jokainen joka on vähänkin perehtynyt antiikin filosofiaan huomaa kuinka siinä vaikutti pakanallisia uskomuksia sekä filosofiaa, joka perustui valheeseen. Nykyinen psykologia on uudessa paketissa hiukan uusilla mausteilla sekä antiikin mausteilla sekoitettu psykologinen cocktail.

Psykologian alkuperäinen merkitys ei tarkoittanut kirjaimellisesti mielen oppia, vaan sen alkuperäinen merkitys on todellakin sielun järki tai sielun viisaus, niin kuin se tulee esille antiikin kreikankielestä sekä antiikin kreikkalaisesta filosofiasta.

Psykologia sana ei tule sanoista psykhe ja logia, eikä psykhe tarkoita mieltä, vaan sielua. Se joka luulee opettavansa psykologian kautta yksistään mielen oppia opettaa sielun viisautta, eli ihmisviisautta, jonka perusta lepää antiikin filosofiassa. Toki mielen oppi on ihan pätevä ajatus uskovan ihmisen näkökulmasta, kun sitä ei yhdistä psykologiaan ja vielä pätevämpi oppi mielestä on kun sen alistaa Raamatun sanan totuuden alaisuuteen.

Se on totta kuitenkin että psykologia nykyisin ymmärretään ihmisen mieltä ja sen toimintaa tutkivana tieteenä ja opetuksena (opetus perustuu oppiin). Sitä se saa olla minunkin puolestani. Sen lisäksi se on sielun viisautta, eli ihmisviisautta ihan samalla tavalla kuin antiikin filosofia, jonka vaikutus näkyy vahvasti nykypäivän psykologiassa.

Synti vastaan hyvyys

Psykologia pyrkii kumoamaan synnin olemassaolon sanomalla, että ihminen on alunperin hyvä ja että hänen järkensä täytyy löytää se hyvyys ihmisen sisältä. Raamattu sanoo ihmisen olevan synnin kautta täysin turmeltunut, eli ei itsessään hyvä ihminen. Vain Jeesuksen veri ja sovitustyö voi tuoda ihmisen sisälle hyvyyttä, joka tulee uskon kautta Herraan Jeesukseen kun Pyhä Henki Jumalan armosta muuttaa ihmistä. Näin kaikki hyvä mikä uskovassa vaikuttaa on Jumalan armoa ja Jumalasta lähtöisin, eikä ihmisestä itsestään.

Koska tiedämme mitä Raamattu opettaa ja mikä on filosofian alkuperä, niin ymmärrämme sen miksi Raamattu käskee karttamaan filosofiaa, koska se on saatanallinen eksytys puettuna "hyvyyden tavoittelemisen pakettiin".

Jumala on yksin hyvä

Mark 10:18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Filosofia opettaa tekemään hyviä tekoja ilman Jumalaa ja esimerkiksi hyvän tekeminen lähimmäiselle (auttaa, rakastaa, kunnioittaa jne.) on hyvä asia, mutta ilman uskoa Raamatun Jumalaan ihminen joutuu iankaikkiseen kadotukseen huolimatta hyvistä teoistaan, koska Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ihminen ei voi omien inhimillisten hyvien tekojen kautta pelastua Jumalan valtakuntaan.

Se on totta, että jokainen ihminen voi tehdä hyvän teon esimerkiksi auttaa hädässä olevaa, antaen omastaan niille joilla ei ole jne. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tehdä joitakin inhimillisiä hyviä tekoja.

Jumalan hyvyyden mittapuuta ja kriteereitä ei kukaan ihminen pysty milloinkaan täyttämään, sillä jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on vailla Jumalan kirkkautta. Inhimillinen hyvyys ei riitä Jumalan valtakunnan sisäpuolelle pääsemiseen. Ihminen voi tehdä hyviä inhimillisiä tekoja, mutta kukaan ihminen ei voi koskaan omilla hyvillä teoilla täyttää Jumalan hyvyyden mittapuuta. Sen tähden Raamatun näkökulmasta ei kukaan ihminen ole hyvä, sillä vain Jumala yksin on hyvä.

Antiikin filosofia murtuu totuuden edessä

Apt 17:
16 ¶ Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
17 Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.
18 Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja," koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
19 Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?
20 Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."
21 Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
22 ¶ Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. ........

Paavali keskusteli muun muassa epikurolaisten ja stoalaisten filosofien kanssa. Epikurolainen filosofia uskoi jumalien olemassaoloon. He uskoivat niin jumalien kuin myös ihmisten olevan tehty atomeista. Stoalaiset uskoivat universumin olevan jumala sekä esimerkiksi, että ihmisen järkikin oli osa jumaluutta, ollen näin osa universumin jumaluutta. Paavali puhui myös Ateenalaisille, jotka uskoivat moniin erilaisiin jumaliin ja uskomuksiin. Stoalaisten usko siihen että universumi on jumala sekä että ihmisen järki oli osa jumaluutta on hyvin samanlainen opetus kuin panteismi.

Stoalaisuus uskoi logoksen (järki) olevan osa jumaluutta, jonka mukaan ihminenkin oli osa universumin jumaluutta. Evankeliumeissa (Joh 1 luku) Sana (Logos), eli Herra Jeesus kuvataan Jumalana, joka oli Jumalan tykönä. Evankeliumin Logos, eli Jeesus tuli lihaksi: Jumala tuli lihaksi (ihmiseksi). Evankeliumien mukaan Jumala sovitti synnit tulemalla ihmiseksi ja kuolemalla syntien tähden.

Stoalaiset turvautuivat omaan älyynsä, ei Jumalan apuun. Stoalaiset uskoivat pahan vaikuttavan ihmisen alemmassa luonnossa ja he pitivät evankeliumin tekstien kertomuksia riivatuista ihmisistä taikauskona. Stoalaisuus ei uskonut persoonallisen pahan (saatana) ja synnin olemassaoloon. Evankeliumin teksti tuo esille saatanan ja synnin olemassaolon tosiasiana.

Paavali kumosi ateenalaisten opetukset, joiden mukaan jumalat asuivat heidän temppeleissään. Ihmiset veivät temppeliin lahjoja ja uhreja jumalille. Paavali kumosi tämän opetuksen sanomalla, ettei Jumalaa voida palvella siten, että hän tarvitsi jotakin (epäjumalanpalvelijoiden lahjoja jne.)

Paavali kumosi epikurolaisten uskomuksen, että jumalat ja ihmiset ovat tehty atomeista sanomalla, että Jumala on tehnyt maailman ja kaikki mitä siinä on. Paavali kumosi opetuksen pakanallisista epäjumalista, joita ihmiset palvoivat patsaiden muodossa, jotka oli tehty hopeasta, kullasta ja kivestä sanomalla ettemme saa luulla (uskoa) Jumaluuden olevan samankaltainen kulta tai hopea tai kivi.

Paavali kumosi stoalaisten käsitykset jumaluudesta sanomalla ettei Jumala ole sellainen millaiseksi ihmisen inhimillinen järki (ajatus) Hänet kuvailee. Paavali puhui parannuksenteosta ja Jeesuksesta, joka tulee vanhurskaasti tuomitsemaan ihmiset synnin tekojensa mukaan. Paavali Pyhän Hengen johdatuksessa paljasti niitä valheita, joihin he uskoivat ja julisti heille totuuden sekä evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Tämän seurauksena osa kuulijoista tuli uskoon. Jopa areiopagin jäsenkin hylkäsi valheet ja tuli uskoon Herraan Jeesukseen. Totuus paljastaa valheen ja tekee vapaaksi sekä johdattaa ihmisen Raamatun Jumalan luokse uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Kirkkoinstituution psykologia

Rooman katolinen kirkko (RKK) ja ortodoksisuus (ORT), jotka molemmat edustavat kristinuskon valhejäljitelmää ovat omaksuneet, joitakin stoalaisen filosofian opetuksia. RKK:lla ja ORT:lla ei ole mitään tekemistä aidon ja alkuperäisen kristinuskon kanssa, siksi sillä ei ole mitään Raamatullista merkitystä mitä he ovat omaksuneet stoalaisuudesta. Samoin nykyään suuri enemmistö luterilaisen kirkon papistoa on omaksunut filosofisen ja psykologisen maailmankuvan.

Job 38:36 jakeen alkutekstin mukainen suomennos: Kuka on pannut viisauden sisimpiin osiin? Tai kuka on antanut ymmärrystä mieleen?

Antiikin filosofit pohtivat järkeä ja mieltä pyrkien saaman selville miten järki toimii ja mistä viisaus on lähtöisin sekä he pohtivat myös ihmisen kehon toimintoja. Job 28 luku kertoo Jumalan luomistöistä, ihmisen toiminnoista sekä sen että Jumala on antanut ihmisille mielen ja viisauden ajatella ja toimia.

Koska antiikin filosofit eivät tunteneet Raamatun Jumalaa, niin he olivat monessa asiassa aivan hakoteillä. Ihminen on olemassa ja kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä, koska Jumala antoi elämää ylläpitävän hengen ihmisen sisimpään ja näin ihmisestä tuli elävä sielu, joka kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä.

Jos ihminen uskoisi Raamatun Jumalaan, niin hän ymmärtäisi elämän alkuperän tulevan Jumalalta ja että antiikin filosofia, evoluutioteoria, ateismi, filosofinen psykologia sekä erilaiset uskonnot perustuvat valheeseen ja valheelliseen maailmankuvaan.

Raamatun sana vastaan filosofia

Vertaamalla kreikkalaista filosofiaa Raamatun opetukseen tulee selkeästi esille valheen ja totuuden ero.

Kol 2:
6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla (filosofia) ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,

Paavali varoitti uskovia etteivät he saa eksyä filosofiaan (alkutekstin mukaan), koska filosofia (ihmisviisaus) on petos, ihmisten perinteitä ja maailman alkeisvoimia, eli uskonnollisia perinteitä ja ihmisviisautta. Paavalin aikaisessa maailmassa niin juutalaisilla traditioilla kuin kreikkalaisella filosofialla oli vahva asema sen aikaisessa maailmassa.

Kreikkalainen filosofinen viisaus perustuu, sille ajatukselle, että ihminen on itsessään jumalallinen olento, jonka tulee ihmisen järjen kautta asettua ihmisen olemassaolon pelastajaksi. Nykyinen filosofia ja psykologia suhtautuu kielteisesti uskontoon ja jumaluuteen, mutta kreikkalaisessa filosofiassa ihmistä pidettiin elävänä olentona, jonka sisällä asui jumalallinen osa. Alunperin kreikkalaiset ymmärsivät daimon sanan tarkoittavan jumalaa, jumalatarta sekä sisäistä jumaluutta.

Muinainen kreikkalainen filosofia oli sekoitus pakanauskontojen uskomuksia sekä ihmisjärjen päättelyä ja aivoituksia. Filosofian ja psykologian juuret ovat pakanauskontojen uskomuksissa. Tämä voi olla yllättävä tieto monelle sellaiselle ihmiselle, joka on ajatellut filosofian ja psykologian edustavan puhtaasti tieteellistä maailmankuvaa. Totuus on kuitenkin se, että filosofian ja psykologian syntyjuuret ovat pakanauskontojen uskomusten värittämiä, jotka jollakin tavalla näkyvät ja vaikuttavat nykyajan filosofiassa ja psykologiassa.

Tieteellinen maailmankuva ei olekaan täysin irti uskonnon vaikutuksesta, vaan se sisältää uskonnollisia vaikutuksia. On ironista, että ateisti tieteellisen maailmankuvansa kautta pyrkii eroon uskonnoista ja Jumalasta, mutta he tietämättään raahaavat mukana uskonnon vaikutteita tieteellisessä maailmankuvassaan.

Matt 8:31 Niin riivaajahenget (daimon) pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan".

Raamattua tutkimalla saamme selville, että kreikankielen sana daimon tarkoittaa oikeasti riivaajahenkiä, eli demoneita. Tämä tarkoittaa sitä, että kreikkalaisen filosofian sisäinen jumaluus oli eksyttävä henkivalta, eli riivaajahenget, jotka eksyttivät kreikkalaisia uskomaan, että heidän sisällään asui jumaluus, johon ihmisen järki oli yhteydessä. Tämän eksytyksen kautta riivaajahenget uskottelivat ihmisen olevan jumalallinen olento, joka kykeni itsessään tekemään hyvää kun järki oli yhteydessä sisäiseen jumaluuteen.

Edellä olevan kreikkalaisen filosofian sisäisen jumaluus opetuksen juuret ovat syntiinlankeemuksessa, jossa paha saatana sanoi alkutekstin mukaan, että ihmisestä tulee kuin jumala, joka tietää hyvän ja pahan. Filosofian juuret ovat paratiisin syntiinlankeemuksessa, jonka kautta saatana petti ihmisen ja langetti hänet tekemään syntiä. Filosofian hyvän ja pahan arkkitehti on saatana ja riivaajahenget, jotka määrittelevät filosofian kautta sen mikä on hyvää ja pahaa. Pahan saatanan määritelmä ihmisille hyvästä on aina syntiä, koska siinä ei oteta huomioon Jumalan tahtoa ja olemassaoloa. Hyvä asia ilman Raamatun Jumalaa on sama asia kuin synti, sillä todellista hyvyyttä ei ole olemassa ilman Raamatun Jumalaa.

Vanha valhe uudessa paketissa

Nykypäivän filosofia ja psykologia ei usko Jumalaan, ei tunnusta syntiä ja henkivaltoja, vaan luottaa ihmisen järkeen. Ironista tässä on se, että ne samat henkivallat, jotka ohjasivat ihmisiä uskomaan ihmisen sisällä olevaan jumaluuteen ja ihmisen järkeen vaikuttavat yhtä tänä päivänä filosofiassa ja psykologiassa. Nyt eksytys menee paremmin perille tieteellisessä aikakaudessa tieteelliseen pakettiin puettuna, jossa ihmisen järki on se työkalu, jonka kautta täytyy löytyä ihmisessä oleva hyvyys. Sisäinen jumaluus on jätetty pois, mutta silti on kyse samasta eksytyksen lähteestä.

Sama valhe vaikuttaa nykyajan filosofiassa ja psykologiassa, jotka eivät usko synnin, saatanan ja riivaajahenkien olemassaoloon ja sen takia filosofia ja psykologia ei kykene koskaan auttamaan ihmistä löytämään elämälleen todellista merkitystä sekä absoluuttista totuutta. Herra Jeesus on tie, totuus ja elämä. Uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen löytää merkityksen elämälleen sekä todellisen totuuden.

Humanistinen psykologia

Humanistinen psykologia on psykologian suuntaus, joka korostaa ihmisen omia valintoja, vapautta ja vastuuta. Ihminen on suuntauksen mukaan pohjimmiltaan hyvä ja hän pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi ja toteuttaa itseään. Raamattu sanoo, että ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja elää siksi Jumalan tahdon vastaista elämää. Psykologian opetus ihmisen hyvyydestä on saatanallinen valhe, jonka tarkoitus on estää ihmistä näkemästä syntisyyttään ettei hän pelastuisi synnin orjuudesta ja kadotuksesta iankaikkiseen elämään.

Humanistinen psykologian tärkeä arvo on itsetunto. Tämän mukaan usko Jumalaan rajoittaa ihmisen vapautta, sillä syyllisyys, häpeä ja tietämättömyys johtuu uskosta Jumalaan, joka saa ihmisen kokemaan arvottomuutta. Vaikka ihminen saisi kuinka hyvän itsetunnon tahansa, niin hänen suurin ongelmansa on epäusko ja kapina Raamatun Jumalaa vastaan, jonka tähden hän on synnin orjana matkalla kadotukseen. Psykologia ei poista ihmisen suurinta ongelmaa, eli syntiä, joka erottaa hänet Jumalasta. Kun ihminen tulee Jumalan edessä syylliseksi synnintunnon kautta, niin vasta silloin hän voi vastaanottaa pelastuksen uskon kautta Herrassa Jeesuksessa.

Psykologisen ajattelun juuret ovat filosofiassa. Filosofian juuret ovat kreikkalaisessa ajattelussa (Sokrates, Plato, Pythagoras, Aristoteles jne.) Filosofia (φιλοσοφια) tulee kreikankielen sanoista filos (ystävä) ja sofia (viisaus). Filosofian sanotaan tarkoittavan viisauden rakkautta. Kreikankielessä on sana filia, joka tarkoittaa ystävyyttä tai ystävien välistä rakkautta, joka tarkoittaa sielun sisäistä ystävyyttä, ei seksuaalista rakkautta.

Filosofian pyrkimys on esittää väitteitä ja perustella ne mahdollisimman järkiperäisin menetelmin, koska järkiperäiset perustelut ovat filosofiassa keskeisiä asioita. Filosofia perustuu yksistään järjelliseen ajatteluun. Filosofiaa pidetään tieteen äitinä, koska kaikki tunnetut tieteet polveutuvat filosofiasta. Psykologia käsittelee seuraavia filosofisia peruskysymyksiä: Miten ihminen ajattelee ja toimii, miten hän kokee elämänsä ja miksi hän tekee niin kuin tekee. Psykologia on ihmisen ajattelun, kokemusten ja käyttäytymisen tutkimista.

Filosofisia ajatuksia

Aristoteleen kaikkein tärkein moraaliopillinen teos Nikomakhoksen etiikka ei Aristoteleen omien sanojen mukaan kerro siitä mitä hyve on, vaan opettaa ihmisiä tulemaan hyviksi, kun he tekevät elämässään oikeita valintoja, sillä tavoite kasvattaa ihminen hyveeseen. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen taidot, tutkimukset, toiminnat ja valinnat tähtäävät johonkin päämäärään. Aristoteleen mukaan hyveellisen ihmisen toiminnan ja valintojen päämäärä on ihmisen onnellisuus. Aristoteleen mukaan hyve on kohtuus ja keskitie ääripäiden välillä kuten esim. liika ruoka tai ruuan puute turmelee ihmisen terveyden.


Platon filosofisia ajatuksia:

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan.

Ken on totisesti rakastanut tietoa ja ajatellut tosia ajatuksia ja harjoittanut itseään niiden parissa, hänen ajatuksensa ovat varmasti kuolemattomia ja jumalallisia siltä osin kuin hän on saanut kosketuksen totuuteen. Sikäli kuin ihmisluonnolle ihmisluonnolle yleensä on mahdollista päästä osalliseksi kuolemattomuudesta, ei häneltä totisesti sitä tule missään suhteessa puuttumaan. Ja koska hän aina on hoivannut ja kasvattanut itsessään asuvaa jumalallista osaa, daimonia, hän on ehdottomasti erittäin onnellinen ihminen,

Kun järki sekoittuu jaloimpiin aistimuksiin ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden, tätä voidaan täydellä syyllä nimittää elävän olennon olemassaolon pelastajaksi.

Aristoteleen filosofisia ajatuksia:

Onnellisuus on täydellinen ja itsessään riittävä hyvä ja se on tekojemme päämäärä.

Se, mikä on ominaista jollekin, on luonnostaan sille parasta ja nautinnollisinta. Ihmisille sitä on elämä järjen mukaan, koska järki ennen muuta tekee ihmisen ihmiseksi. Tämä elämä on siis onnellista.

Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi.


Tieteelliseen maailmankuvaan perustuvat tutkijat ja tiedemiehet ovat sitä mieltä, että mielen systemaattinen tutkiminen ja sen ymmärtäminen sekä mielenalueen parantumiseen liittyvät asiat olivat asioita, joissa antiikin kreikkalaiset ovat olleet johtavia edelläkävijöitä. Aristoteles on ollut psykologian historian eturintamassa nykyisen psykologian kehittymiseen sekä myös nykytieteen kehittymiseen. Aristoteleen psykologia oli kiedottu mielen filosofiaan, järkeen ja Nikomakhoksen etiikkaan, mutta psykologinen menetelmä sai alkunsa Aristoteleen mielen ja empiirisistä (kokeellinen) havainnoista.

On olemassa ihan aiheellisia epäilyksiä, että babylonialaiset varhaiset buddhistit jne. ovat kehittäneet ajatuksia ja oppeja ihmisen mielestä ja järjestä, mutta koska tällainen tieto on kadonnut, eikä siitä ole havaintoja, niin sen tähden nykyaikaisen psykologian historialliset juuret ovat antiikin Kreikassa.

Aristoteles rakensi oman työnsä ja ajattelunsa mielestä, järjestä ja ajattelusta häntä aikaisempien eläneiden filosofien tutkimusten perustalle. Aristoteleen sanotaan kirjoittaneen ensimmäisen teoksen psykologian historiassa, jonka nimi oli Para Psykhe (sielusta). Tässä teoksessaan hän toi esille ensimmäiset opit ja periaatteet järjen tutkimisesta, jotka vaikuttivat ratkaisevasti psykologian historian kehitykseen, sillä Aristoteleen vaikutus ulottuu nykyajan psykologien ajatusmaailmaan asti.

Kreikkalaisen filosofi Theodorus sanotaan edustaneen ateismia, sillä hän vastusti yleisiä uskonnollisia uskomuksia. Mutta useimmat kreikkalaiset filosofit uskoivat, että ihminen oli yhteydessä jumalallisen vaikutuksen kanssa. Sokrates kuitenkin kyseenalaisti jumalallisen tahdon lepyttämisen ja oli sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisen ja tarpeen olla hyvä ihminen löytyy enemmänkin persoonallisen onnellisuuden etsimisen kautta.

Teoksessaan Para Psykhe, Aristoteleen psykologiassa hän ehdotti, että mieli oli ensimmäinen jumalallinen voima tai alkuperäinen syy kehon toimintojen olemassaololle. Hän ajatteli, että tämän jumalallisuuden kautta ihmisillä oli ainutlaatuinen kyky ajatella ja luoda asioita. Siksi hänen mielestään ihmisen sielu oli perimmäinen linkki jumalallisuuteen ja siksi mieli ja järki kykenevät toimimaan itsenäisesti ihmisen kehossa.

Kysymykset elämän alkuperästä ovat kautta aikain kiehtoneet ihmisen mieltä. Järjen ja filosofian naturalistiset mallit ja ajatukset elämän alkuperästä voidaan jäljittää 300-400 eKr. aikaiseen antiikin Kreikkaan. Platon ja Aristoteleen filosofisilla ajatuksilla on ollut ehkä kaikkein suurin vaikutus nykyiseen länsimaiseen ajatteluun. Heidän idealistiset näkemykset ovat laskeneet perustuksia naturalistiseen käsitykseen elämän synnystä.

Platon ja Aristoteleen idealistisilla näkemyksillä on ollut syvällinen vaikutus biologiaan. Aristoteles "tieteellisen biologian isä" opetti elämänmuotojen kehittymisestä sekä elämänmuotojen alkuperästä. Kreikkalaisten filosofien perusopetukset ja ajatukset elämänmuotojen alkuperästä on periytynyt 1700-1800 luvulta aina nykypäivään asti. Charles Darwinin kautta Kreikan antiikista lähtöisin olevat ajatukset saivat yleisen hyväksynnän nykyajan yhteiskunnissa. Toki 1700-1800 luvun tiedemiehet sekä heidän jälkeensä tulleet sukupolvet ovat kehittäneet naturalistisesta maailmankuvasta ateismiin perustuvan evoluutioteorian. Se on kuitenkin selvää, että nykyaikaisen evoluutioteorian perustuksia kehiteltiin jo antiikin Kreikassa.

Antiikin Kreikassa uskottiin elämänmuotojen tiettyyn kehitykseen sekä siinä ohessa jumaluuksiin. Nykyajan ateismiin perustava oppi elämän kehittymisestä on poistanut Jumalan kokonaan sekä korvannut sen elämänmuotojen kehitysteorialla, joka on tapahtunut ilman älyä, sillä heidän mukaansa asiat ovat tapahtuneet sattumanvaraisesti elämänmuotojen kehittymisessä ja muodostumisessa.

Raamatun Jumala joka on luonut ihmisen ja ihmisen mielen kertoo sanassaan Jobille luomistöistänsä ja Hän kysyy Jobilta seuraavasti:

Job 38:36 Who hath put wisdom in the inward parts? Or who hath given understanding to the mind? (Jewish Publication Society Bible - JPS)

JPS käännös on juutalaisten tarkka käännös VT:n hepreankielen alkutekstistä. Suomenkielisessä 33/38 on käännös käännetty pahasti väärin sekä muutamissa muissa käännöksissä ja sen takia käytän JPS:n alkutekstiin perustuvaa käännöstä.

Uskovien keskuudessa on erilaisia näkemyksiä psykologiasta, jotkut ovat sitä vastaan, toiset sanovat siinä olevan hyvää ja pahaa sekä jotkut voivat ammentaa hyvin paljon psykologiasta pyrkien soveltamaan sitä Raamatun opetukseen. Kun tutkimme psykologiaa ja sen juuria ja sitä mitä se edustaa sekä Raamatun sanan opetusta, niin Raamatun sanan kautta saamme selvän näkemyksen siihen onko psykologia hyvä vai huono asia.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Herran Jeesuksen opetuslapsille sekä myös niin sanotuille uskosta osattomille ihmisille. Raamatun sanan opetuksen sekä psykologian vertaaminen keskenään johdattaa meidät tekemään varsin mielenkiintoisia havaintoja, jotka osoittavat psykologian puutteet sekä Raamatullisen uskon vahvuudet ja toimivuuden.

Herran Jeesuksen opetuslapsi tutki kirjoitukseni Raamatun sanan avulla rukouksen kera. Lue kirjoitukseni kokonaan ja tarkasti, niin ei synny väärinkäsityksiä siitä mitä olen sanonut tässä kirjoituksessani. Sinä joka et ole uskossa Herraan Jeesukseen vertaa rehellisesti psykologian ja Raamatun opetuksia keskenään ja huomaat niiden välillä selkeän eron.

Pyrin käsittelemään aihetta sen uskon ja näkemyksen mukaan, joka minulla on tällä hetkellä Raamatun sanasta. Painotan vielä sitä, että asetan vastakkain Jumalan sanan totuuden sekä ihmisviisaudesta lähtöisin olevan psykologian ja tällä perusteella Raamatun sanan vie ylivoimaisen voiton siinä kumpi pystyy auttamaan paremmin uskovaa ihmistä hänen ongelmissaan.