IRC-Galleria

5. Eksytys sulautui kristillisyyteen

Olen nyt kolmessa edellisessä luvussa perustellut ydinväittämäni oman kokemukseni perusteella ja Raamatun perusteella. Tässä luvussa perustelen väittämäni kirkkohistorian perusteella. Pureudun dokumentoituihin kirkkohistoriallisiin faktoihin osoittaen alkuseurakunnan opettaneen ensimmäiset 300 vuotta, että uskovaisen ei tarvitse langeta syntiin, kunnes eksytys vääristyneestä näkemyksestä pääsi sulautumaan kristillisyyteen.

Alkuseurakunta tuhottiin

Alkuseurakuntaa vainottiin sen ensimmäisistä vuosista saakka, kun ensimmäinen marttyyri Stefanos kivitettiin vuonna 34. Pian vainot muuttuivat järjestelmällisiksi massamurhiksi. Perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta tapettiin. Perinteisesti on puhuttu kymmenestä keisarista, jotka vainosivat uskovaisia vuosina 54–305.

Kristinoppeja alettiin linjata ja määritellä

Paavalin kuoleman jälkeen vielä ensimmäisten 200 vuoden ajan seurakunnassa vallitsi pääosin yksimielisyys Raamatun opetuksesta, kunnes eri paikkakuntien alkuseurakunnat alkoivat jakaantua ja vakiinnuttaa omia asemiaan. Kristinuskon opit etääntyivät yhä enemmän toisistaan ja samalla myös alkuperäisestä alkuseurakunnan juurestaan. Tämä vaikutti siten, että seurakunnat alkoivat tehdä omia linjauksia ja määritelmiä eri oppikysymyksissä, jotka poikkesivat toisistaan. Jokainen oppi alkoi kantaa jonkun kirkkoisän, kirjanoppineen tai uskonnollisen johtajan nimeä. Tästä alkuseurakuntaa oli varoitettu monta kertaa etukäteen (1. Kor 1:10-13, Apt 20:28-31, Gal 1:6-12, Matt 7:13-15, Matt 24:24, Luuk 18:8).

Augustinus käänsi ylösalaisin alkuseurakuntien opetuksen

Aurelius Augustinus (v. 354-430) oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteen sovittamisessa. Hän on yksi merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkon opettajia, joka oli keskeisessä roolissa mm. vanhurskauttamisopin ja kolminaisuusopin kehityksessä.

Alkuseurakunta oli yksimielinen siitä, että uskovaisilla on Jeesuksen ristintyön ansiosta voitto kaikesta synnistä. Myös Augustinuksella oli aluksi tämä näkemys, mutta myöhemmin hän oli ensimmäinen kristitty, joka väitti voimakkaasti ettei uskovaisella ole voimaa kestää kaikkia koetuksia. Augustinuksen kaltaisista ihmisistä Paavali oli vakavasti varoittanut etukäteen, sillä "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2. Tim 3:1-5). Tieto Augustinuksen täyskäännöksestä ja sen vaikutuksesta kirkon perusoppiin on vahvistettu useissa kirkkohistoriallisissa ja arvovaltaisissa lähteissä.



Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat" (tekstiä lyhennelty):

Viidennen vuosisadan alussa tapahtui kahden varhaiskristillisen ihmiskuvan kuuluisa yhteentörmäys. Optimistisempaa näkemystä edusti brittiläismunkki Pelagius (355-425). Augustinus (354–430) liittyi Paavalin ajattelun pessimistiseen linjaan ja kehitteli sitä uuteen suuntaan.

Toisin kuin Paavali, Augstinus perusti syntikäsityksensä psykologisille havainnoille, joiden pohjana oli paljolti hänen oma myrskyisä kokemuksensa. Augustinus puhui "synnin tekemisen julmasta väistämättömyydestä". Ihmiskunta oli turmeltunut joukkio (massa perditionis), joka ei itse kyennyt tekemään mitään pelastuksensa hyväksi. Ilman Kristuksen armotekoa koko ihmiskunta olisi tuomittu ikuiseen kadotukseen.

Pelagius oli kauhuissaan Augustinuksen ajattelutavasta. Ajatus, ettei ihminen voinut olla tekemättä syntiä, tuntui loukkaukselta ihmisen Luojaa kohtaan. Pelagiuksen oppilas Julianus Eclanumilainen kirjoittikin Augustinuksen jumalattoman perisyntiopin saavan tilanteen näyttämään siltä, että ihmisen on luonut saatana.

Pelagius tähdensi, että Jumala pani ihmisen valittavaksi elämän ja kuoleman ja kehoitti valitsemaan elämän, mutta jätti ratkaisun ihmisten käsiin. Voima tulee Jumalalta mutta tahto ja toteutus ovat omalla vastuullamme; oikea valinta on ihmisen vastaus evankeliumiin.

Pelagiuksen kanta voi tuntua tiukalta moralismilta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että nimenomaan Pelagius edusti jatkuvuutta suhteessa Raamatun pääuomaan ja alkuseurakunnan enemmistöön. Augustinus nojasi Paavalin ajattelun pessimistiseen puoleen, mutta kehitteli apostolin ajatusta omaan suuntaansa. Uskonpuhdistus seurasi häntä. Luther puhui kristityn päivittäisestä synnistä ja anteeksisaamisen tarpeesta. Hän tulkitsi Paavalin ajatuksia toisin kuin Paavalin vakaumus, ettei hänellä ole mitään tunnollaan. Paavalin keinotekoisen kärjistettyä pessimismiä lukuun ottamatta varhainen kristikunta ennen Augustinusta oli ihmis- ja syntikäsityksen osalta selvästi lähempänä juutalaisuutta kuin vaikkapa luterilaisten tunnuskirjojen oppia.

Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon sanasto (Vanhurskauttamisoppi):

Kirkkoisä Augustinus (354–430) loi Paavalin ajattelun pohjalta vanhurskauttamisopin, kun hän taisteli Pelagiuksen opetusta vastaan. Tämän mukaan ihmisellä olisi tahto ja kyky saavuttaa vanhurskaus ja pelastus. Augustinus kiisti tämän mahdollisuuden: ihminen on synnin vanki eikä vapaa. Siksi hän pelastuu ainoastaan Jumalalta lahjaksi saadun armon varassa.

Luther jatkoi Augustinuksen askelissa vanhurskauttamisopin muotoilemista. Vanhurskauttaminen toteutuu, kun ihminen uskossa turvautuu Kristuksen pelastustyöhön. Usko on toisaalta sitä, että kristitty luottaa Isän Jumalan hyvään tahtoon eli armolliseen mielialaan syntistä kohtaan. Toisaalta usko merkitsee sitä, että kristitty saa lahjaksi Kristuksen ja hänen täydellisen vanhurskautensa. Jumala pitää kristittyä vanhurskaana tämän syntisyydestä huolimatta. Kristitty on siten ”samalla kertaa syntinen ja vanhurskas”.

Luterilaiset ja katoliset saavuttivat yksimielisyyden vanhurskauttamisopin pääkohdista vuonna 1999. Vanhurskauttamisoppi ei enää erota kirkkoja toisistaan, vaan toimii niiden ekumeenisen lähentymisen perustana. Yksimielisyys koskee myös sitä, että vanhurskauttamisopilla on erityisasema kirkon opin kokonaisuudessa.

Roomalaiskirjeen "minä"

Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali luo kuvauksen "minusta", lihallisesta ihmisestä, joka on myyty synnin alaisuuteen. Nämä jakeet ovat ehkäpä Raamatun kiistanalaisimmat, sillä niiden tulkinnasta on kiistelty kristikunnassa jo kolmannelta vuosisadalta saakka. Augustinus oli ensimmäinen kristitty, joka väitti Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kuvauksen kertovan kristityn normaalista uskontilasta ja suhteesta syntiin.

Uuden Testamentin alkutekstikokoelma ja kommentaari Novum:

"Augustinus oli ensimmäinen, joka väitti voimakkaasti Paavalin kuvailevan tässä kappaleessa kristittynä elämisen erästä puolta. Sen jälkeen tästä tuli länsimaisessa kirkossa yleinen näkemys"

Teologian tohtori Heikki Räisäsen kirja "Mitä varhaiset kristityt uskoivat":

"Tällaisessa tekstiyhteydessä seitsemännen luvun kuvaus synnin orjuuteen myydystä lihallisesta minästä kertoo siitä, mitä kristitty missään tapauksessa ei ole. Kun jakso on tulkittu 'kristityn ihmisen jokapäiväisen elämäntunnon analyysiksi', se on ymmärretty juuri päinvastoin kuin Paavali tarkoitti: se onnettomuus, josta Kristus pelasti omansa, onkin apostolin tulkitsijoiden mielestä kristittyjen normaalitila!"

Roomalaiskirjeen seitsemäs luku on ratkaisevin kiistakapula, joka mahdollisti eksytyksen sulautumisen kristillisyyteen. Pureudun Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun jakeisiin ja tutkin eri tulkintoja myös kirkkohistoriallisten dokumenttien pohjalta artikkelissa: Roomalaiskirjeen "minä"

6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?

Olen nyt edellisissä luvuissa perustellut väittämäni oman kokemukseni perusteella, Raamatun perusteella ja kirkkohistorian perusteella. Tässä luvussa kerron Raamatun avulla seitsemästä askeleesta, joiden avulla sinä voit elää vapaana synnistä.

Tässä kohdassa Paavalin ajatellaan tarkoittavan täydellisyydellä synnittömyyttä. Näin ollen Paavalin tulkitaan sanovan, ettei hänestä ole tullut synnitöntä. Todellisuudessa Paavalilla ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4). On totta ettei meistä tule täydellisiä, mutta täydellisyys ja synnittömyys eivät ole Raamatussa sama asia. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmät opetukset täydellisyydestä artikkelissa: Täydellisyys

Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali ei tarkoita tässä kohdin täydellisyydellä synnittömyyttä, vaan sitä kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeistä olemassaolon tasoa, joka on täydellinen siksi, koska silloin emme ole enää alttiita kiusauksille ja kivuille, emmekä ole kivuliaassa ja himoille alttiissa kuolevaisessa lihassamme.

Fil 3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

"Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin"

1. Tim. 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Todellisuudessa Paavali ei sano itseään syntisistä suurimmaksi, sillä kyseessä on käännösvirhe. Alkutekstissä sana suurin tulee kreikan sanasta prótos, joka tarkoittaa ensimmäistä ja suurinta. Kun sanan merkityksellä on useita vaihtoehtoja, pitäisi asiayhteyden olla ratkaiseva tekijä, kun määritellään mitä merkitystä käytetään. Tässä asiayhteydessä tulee käyttää sanaa ensimmäinen, koska Paavali on ensimmäinen (prótos) syntinen, joka armahdettiin, jotta hänessä ensimmäisenä (prótó) osoitettaisiin Jeesuksen pitkämielisyys esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen iankaikkiseksi elämäksi. Paavali ei tuntenut omassatunnossaan olevansa syntisistä suurin, koska hänellä ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor 4:4).

"Anna meille meidän syntimme anteeksi"

Luuk 11:2 Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
3 anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4 ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."






Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi". Tuon opetuksen aikana elettiin vielä Vanhaa Liittoa, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä. On väärin luulla, että sama pätee Uudessa Liitossa.

Rukous ei tarkoita sitä, että uudestisyntynyt Uuden Liiton uskovainen olisi syntinen ja hänen pitäisi säännöllisesti rukoilla syntejään anteeksi. Rukouksen painopiste on anteeksiannossa. Kun syntimme on annettu anteeksi ja elämme uskossa, niin sen jälkeen meidän on rukouksissamme annettava anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan (Mark 11:25, 2. Kor 2:10-11).

"Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!"

Gal. 2:17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!



Tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että uskovainen lankeaisi ennemmin tai myöhemmin syntiin tai että uskovainen olisi syntinen. Asiayhteydestä paljastuu, että Paavali sanoo tämän uskovaisille, joita hän syyttää syntiin lankeamisesta. Hän varoittaa synnin seurauksista ja siitä, että myös uskovaiselle on mahdollista langeta syntiin. Samassa asiayhteydessä Paavali sanoo kyseisille uskovaisille myös näin:

Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Gal 5:9 Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

Gal 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta...

Gal 5:4 ...te olette langenneet pois armosta.

Gal 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme uudelleen itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

Tätä ja monia muita Romalaiskirjeen 7 luvun jakeita käsittelen tarkemmin artikkelin seuraavassa luvussa.

Yleensä tämän raamatunpaikan sanoman ajatellaan olevan osoitus ihmisten syntisyydestä: "joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Tämän opetuksen sanoma on kuitenkin ohitettu, sillä se sisältää tärkeän ja syvällisen esikuvan Uudesta Liitosta.

1. Jeesus osoitti ihmisille, että laki ei riittänyt pitämään heitä synnittöminä

Ensin hän osoitti, että jokainen oli syntinen, sanoen: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Kaikkien paikalla olevien omatunto todisti heidät syntisiksi ja he menivät pois. Tämä johtui siitä, että elettiin vielä Vanhaa Liittoa, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä. On väärin luulla, että sama pätee Uudessa Liitossa.

2. Jeesus siirsi tuomiovallan pois ihmisiltä

Paikalle jäivät ainoastaan syntinen nainen sekä Jeesus, joka oli ainoa synnitön. Jeesuksen olisi pitänyt lain mukaan kivittää nainen, mutta Jeesus ei kivittänyt häntä. Tämä oli esikuva Uudesta Liitosta, jossa Jeesus otti tuomiovallan pois ihmisiltä vapauttaessaan ihmiset laista ja siirsi tuomion viimeiseen päivään valtaistuimelle. Laki kuolemanrangaistuksesta on edelleen voimassa, vaikkakin se odottaa ihmisiä viimeisellä tuomiolla, eikä se ole enää ihmisten käsissä maan päällä (Matt 25:31-41).

3. Jeesus antoi naiselle armoa

Jeesuksen armo oli naisen ainoa pelastus, koska hän katui Jeesuksen edessä. Samoin Uudessa Liitossa me voimme pelastua ainoastaan armosta, sillä Jeesuksen mahdollistama armo riittää peittämään kaikki aikaisemmin tekemämme synnit kun kadumme niitä Jeesuksen edessä.

4. Jeesus osoitti naiselle, ettei hänen tarvitse tehdä enää syntiä

Jeesus sanoi naiselle: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." Armossa pysymisen edellytyksenä oli, ettei nainen enää tee syntiä. Samoin Uudessa Liitossa meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä. Jos lankeamme, olemme langenneet pois armosta ja pelastavasta uskosta.

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä"

Matt 7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.



Myös tämän raamatunpaikan sanoman ajatellaan yleensä olevan osoitus ihmisten syntisyydestä: "ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä". Tämän opetuksen sanoma on kuitenkin ohitettu, sillä Jeesus selkeästi opettaa tässä, että on ensin vapauduttava itse synnistä jotta voi nuhdella toista hänen synneistään. Jos olet itse syntinen, niin et voi nuhdella toista ihmistä hänen syntisyydestään. Raamatussa on kuitenkin monia kohtia joissa kehoitetaan nuhtelemaan ihmisiä synneistään (Tiit 2:10-16). Myös Paavali nuhteli seurakunnan parissa olevia ihmisiä kirjeissään heidän synneistään. Se todistaa, että hän oli ottanut "malkan omasta silmästään", jotta hän näkisi ottaa "pois rikan veljiensä silmistä". Hänellä itsellään ei ollut mitään tunnollaan (1. Kor. 4:4).

"Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen"

Sananl 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.

Tästä jakeesta on helppo ymmärtää, että myös vanhurskas uskovainen ihminen lankeaa useita kertoja syntiin, mutta nousee aina uudelleen pelastettuna. Todellisuudessa lankeaa -sana tulee alkutekstissä hepreankielen sanasta nâphal, joka ei tarkoita pelkkää lankeamista, vaan myös masentumista, epäonnistumista, väkivaltaista kuolemaa, nujertumista ja monia muita asioita. Kyse on siis kuvainnollisesta lankeamisesta, kuten kaiken menettämisestä ja onnettomuudesta. Lopullisen varmistuksen tälle saamme jakeen asiayhteydestä, mikä paljastaa, että lankeaminen ei tarkoita syntiin lankeamista, vaan sitä kun jumalaton hävittää vanhurskaan majan/leposijan.

Sananl 24:15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.
16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,
18 ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.
19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.
20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.

Vaikka lankeaminen tässä kohdin tarkoittaisikin syntiin lankeamista, ei se oikeuta ketään opettamaan, että Uuden Liiton uudestisyntynyt uskovainen lankeaisi samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa. Sananlaskut on kirjoitettu Vanhan Liiton aikana, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä vaan olivat alttiit lankeemuksille, sillä Jeesus ei ollut heissä.


"Ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä"

Saarn 7:20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Aikaisemmin käsittelemämme jakeen tavoin myös tämä jae ei oikeuta ketään opettamaan, että Uuden Liiton uudestisyntynyt uskovainen lankeaisi samalla tavalla kuin Vanhassa Liitossa. Saarnaajan kirja on kirjoitettu Vanhan Liiton aikana, jolloin ihmiset eivät pysyneet synnittöminä vaan olivat alttiit lankeemuksille, sillä Jeesus ei ollut heissä.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi"

Fil 3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Olen avannut ja tutkinut Johanneksen ensimmäisen kirjeen tulkintoja, alkutekstiä ja kielioppia tarkemmin artikkelissa: Johanneksen ensimmäisen kirjeen "me"

"Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä"

Joh 8:1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle.
2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.
3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Paavali itse kirjoittaa samassa kirjeessä myöhemmin uskovaisista näin:

Room 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Room 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

Tässä tulee selkeästi esiin se kahtiajako, josta Paavali puhuu. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja olleet Jumalan kirkkautta vailla, kunnes ovat ottaneet vastaan uskon Jeesukseen ja tulleet vanhurskaiksi. Ei suinkaan niin, että kaikki uskossa olevat ihmiset olisivat tehneet syntiä ja ettei kukaan heistä olisi vanhurskas.

Room 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme"

1. Joh 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Yllä oleva raamatunpaikka tulkitaan yleensä tarkoittavan uskovaisia, koska johannes puhuu me -persoonapronominissa. Tulkinta tarkoittaisi sitä, että me uskovaiset teemme Jumalasta valehtelijan jos väitämme, ettemme tee syntiä. Asiayhteydestä paljastuu, että todellisuudessa Johannes puhuu tässä kohdin ihmisistä, jotka väittävät olevansa synnittömiä, mutta tekevät syntiä. Siksi näillä ihmisillä ei ole yhteyttä Jeesuksen kanssa eikä pelastavassa uskossa olevien ihmisten kanssa:

1. Joh 3:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Johannes ei tarkoita itse olevansa syntinen käyttäessään me -persoonapronominia, koska hän käyttää samaa ilmaisua myös silloin, kun hän puhuu valkeudessa vaeltavista uskovaisista. Se on vain hänen tapansa ilmaista sanomansa. Samassa kirjeessä hieman myöhemmin Johannes puhuu uskovaisista näin:

1. Joh 3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

Myös yllä olevasta raamatunpaikasta on tehty vääriä tulkintoja. Koska sana "tekee" on preesensissä, sen väitetään tarkoittavan jatkuvaa tekemistä. Näin ollen on tulkittu, että uskovainen tekee kyllä satunnaisia syntejä, mutta ei elä jatkuvassa synnissä. Todellisuudessa preesens voi yhtä hyvin ilmaista "mitä tapahtuu nyt kertaluontoisesti". Asiayhteys määrittää sen, mitä preesens ilmaisee. Tässä asiayhteydessä preesens ilmaisee ilmiselvästi kertaluontoista tapahtumaa, koska ensimmäisen luvun jakeessa 7 on "puhdistaa" -sana (preesens) ja "meidät" -sana (akkusatiivi). Koska tässä lauseessa preesensin jälkeen tulee akkusatiivi, niin preesens ei voi ilmoittaa, että jotakin tapahtuu aina, vaan se ilmaisee, että jotakin tehdään loppuun kertaluontoisesti. "Puhdistaa" -sana tulee uudelleen jakeessa 9, jossa se on aoristi-muodossa, joka ilmaisee kertaluontoista tapahtumaa. Näin ollen uskovainen puhdistetaan kerran ja sen jälkeen hänen ei tarvitse "ikinä syntiä tehdä" (1. Joh 3:6):

1. Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

"Ei ole ketään vanhurskasta"

Room 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.


Yllä oleva raamatunpaikka tulkitaan yleensä tarkoittavan kaikkia ihmisiä, myös uskossa olevia ihmisiä. Tämä tulkinta tarkoittaisi siis sitä, ettei ole yhtäkään uskovaista joka ei olisi uskoontulonsa jälkeen "poikennut pois ja käynyt kelvottomaksi" ja ettei kukaan uskovainen ole vanhurskas. Tulkinnan mukaan uskovaisetkin ovat "synnin alla". Asiayhteydestä paljastuu, että todellisuudessa Paavali ei puhu tässä kaikista ihmisistä, vaan niistä ihmisistä, joilla ei ole Jumalan pelkoa ja jotka ovat lain alla, eli jotka eivät vielä ole tulleet pelastavaan uskoon. Paavali nimittäin jatkaa näin:

Room 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

D. Sekoittaa täydellisyyden ja synnittömyyden käsitteet

Esim: "Raamattu opettaa, ettei meistä tule koskaan elämämme aikana täydellisiä. Siksi me emme koskaan tule täysin synnittömiksi."

On totta ettei meistä tule täydellisiä, mutta täydellisyys ja synnittömyys eivät ole Raamatussa sama asia. Jos ihmiselle uskotellaan ettei hän koskaan vapaudu kokonaan synnistä, niin hän kieltää Jeesuksen voiman. Tällaisessa uskossa ihminen nöyrtyy synnin edessä, eikä hän kestä kaikkien koetusten ja kiusausten edessä. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmtä opetukset täydellisyydestä artikkelissa: Täydellisyys

E. Sekoittaa kasvamisen ja synnistä vapautumisen käsitteet

Esim: "Raamattu opettaa, että me kasvamme uskossamme vähitellen. Siksi me vapaudumme synnistä pikkuhiljaa askel askeleelta."

On totta että me kasvamme uskossamme vähitellen, mutta kasvaminen ja synnistä vapautuminen eivät ole Raamatussa sama asia. Jos ihmiselle uskotellaan että hän kasvaa pikkuhiljaa synnistä ulos, niin hän kieltää Jeesuksen voiman. Tällaisessa uskossa ihminen taistelee syntiä vastaan todellisuudessa omin voimin ilman Jeesusta, eikä hän kestä kaikkien koetusten ja kiusausten edessä. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmät opetukset kasvamisesta artikkelissa: Kasvaminen

4. Eksytyksen käyttämät jakeet

Olemme jo aikaisemmin todenneet tässä artikkelissa, että tämä suuri kristillisyyden sisällä oleva eksytys käyttää lähteenään Raamattua. Saatana lisää ja poistaa Raamatusta asioita, sekä irroittaa jakeita asiayhteydestä (Matt 4:1-11). Tässä luvussa esittelen keskeisimpiä jakeita, joilla vääristynyttä oppia perustellaan ja jotka saavat vääristyneet opin näyttämään Raamatulliselta. Kumoan nuo perustelut yksi kerrallaan ja osoitan mikä Raamatun todellinen ilmoitus on asiasta.

Eksymys ja paatumus

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että jokainen opetus mikä alentaa kynnystäsi lankeemukseen, ei tunnusta Jeesusta ja eksyttää sinut pois pelastavasta uskosta. Tällaisesta eksyttävästä opetuksesta omaksuin vääristyneen näkemyksen suhteestani syntiin ja siksi paaduin ja eksyin huomaamattani. Kun tutkimme Raamatusta opetusta eksytyksestä ja paatumuksesta, niin ymmärrämme paremmin mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Alla on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Eksytys ja paatumus

Ihminen voi uskoa Jeesukseen väärin

Kuvittele, että olet omistanut koko elämäsi sille, että uskot Jeesukseen tavalla, jonka olet oppinut. Parannat hänen nimessään sairaita, herätät kuolleita, ajat ulos riivaajia, ennustat asioita, puhut kielillä ja teet monia voimallisia ihmetekoja. Kaikki tämä Jeesuksen nimessä. Olet koko pitkän elämäsi ajan uskonut pelastuvasi, kunnes lopulta viimeisellä tuomiolla anelet Jeesuksen kasvojen edessä armoa, ja Jeesus sanoo sinulle: "Minä en ole koskaan sinua tuntenut; mene pois minun tyköäni, sinä laittomuuden tekijä!" (​Matt 7:21-22). Juuri näin tulee tapahtumaan monille kristityille siksi, koska heidän suhteensa syntiin on vääristynyt.

Oikean uskon löytäminen ja siinä pysyminen ei ole mikään pulmapeli eikä älykkyystesti. Totuus saavutetaan vilpittömyydellä, rakkaudella, lapsenkaltaisuudella ja yksinkertaisuudella. Jumala ei anna kenenkään kietoutua valheeseen, joka vilpittömästi huutaa Jumalan puoleen (1. Kor 3:18, Matt 18:1-5, 1. Kor 15:1, Joh 7:38, 1. Joh. 2:27, Matt 19:23-30).

Eksytys koskee erityisesti uskovaisia

Joillekin ihmisille on uusi asia, että kaikken suurin eksytys on nimenomaan kristinuskon sisällä kohdistuen Jeesuksen seuraajiin (Matt 24:24) ja se käyttää lähteenään Raamattua. Saatana lisää ja poistaa Raamatusta asioita, sekä irroittaa jakeita asiayhteydestä (Matt 4:1-11). Saatana on suunnitellut ovelia ja valheellisia antikristillisiä oppeja, joilla on ollut 2000 vuotta aikaa sulautua osaksi krisinuskon perusoppia. Raamatussahan on laaja profetiasarja, joka puhuu lopunaukojen suuresta luopumuksesta, missä uskovaiset kääntyvät noudattamaan riivaajien oppeja eivätkä enää kärsi kuulla tervettä oppia (2. Tess. 2:3, 1. Tim. 4:1, 2. Tim. 4:3). Siksi ei ole lainkaan hullua väittää, että enemmistö kristityistä on eksynyt ja paatunut pois terveestä ja pelastavasta uskosta.

Koetelkaa kaikki henget

Eksytys tapahtuu myös henkien osa-alueella. Meidän kokoontumisiimme on aina pyrkinyt eksytyksen henkiä, pyrkii tälläkin hetkellä ja tulee jatkossakin pyrkimään. Siksi meitä on käsketty koettelemaan kaikki henget (1. Joh 4:1-6, 1. Tess 5:19-23).

On kirjoitettu: ”yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta”. Asia ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen, sillä riivaajatkin uskovat Jumalaan (Jaak 2:19) ja suullansa tunnustavat Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jumalan Pyhä (Luuk 8:28, Luuk 4:34, Luuk 4:41) sekä lankeavat Jeesuksen eteen (Mark 3:11). Vaikka Raamatussa sanotaankin, että "suun tunnustuksella pelastutaan", emme voi koskaan luottaa pelkkään suun tunnustukseen arvioidessamme toisen henkilön sisäistä uskontilaa. Suun tunnustus ei itsessään riitä, sillä toinen erottamaton elementti on sydämen usko (Room 10:9-10).

Tästä kaikesta voimme päätellä, että vaikka opetus tapahtuisikin Jeesuksen nimessä, niin se ei automaattisesti tarkoita että kyseinen opetus olisi Jumalasta. Kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä suun tunnustus. Antikristus, eli antikhristos tarkoittaa "kristusta vastaan" ja "kristuksen sijaan". Saatana siis pyrkii tuomaan keskuuteemme opettajia, profeettoja ja oppeja, jotka näyttävät olevan Jeesuksen puolella, mutta ovatkin Jeesusta vastaan. Seuraavaksi pureudumme yhä tarkemmin siihen, miten voimme erottaa oikean opetuksen väärästä.

Kaiken eksytyksen yhdistävä piirre

Eksytyksiä on monenlaisia ja jokaisesta eksytyksen muodosta voisi kirjoittaa kirjan. Meidän on mahdoton pysyä niistä kaikista selvillä. Kuitenkin meillä on ainakin yksi yhdistävä vastaus, joka on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Jos seurakunnan opettaja luulee olevansa terveessä ja pelastavassa uskossa, mutta on itse eksynyt, niin silloin hän voi kyllä opettaa 99% totuudellisesti, mutta jäljelle jäävä 1% johtaa ihmisiä pois terveestä ja pelastavasta uskosta. Tuo 99% opetuksesta on helppo mieltää hyväksi hedelmäksi, mutta silti tuon valheellisen 1% osuuden takia kuulijat eksyvät pois terveestä ja pelastavasta uskosta. Tuo 1% osuus on opetus, mikä alentaa kynnystäsi lankeemukseen. Sen opetuksen kautta opettaja ei tunnusta Jeesusta. Tämä on kaiken eksytyksen ydin, jolla kaikki eksytyksen muodot ratsastavat (Matt 7:15-20, Apt 20:28-31, Gal 1:6-12, Luuk 17:1-2, 1. Tim 4:1-2).

Saatanan päätehtävä on saada ihminen lankeamaan syntiin

Saatana aiheutti lankeemuksen paratiisissa, kun hän onnistui houkuttelemaan Aatamin ja Eevan tekemään syntiä. Siitä lähtien hänen kaikkein tärkein tehtävänsä on pysynyt samana. Syntiin langettaminen on hänen ainoa keinonsa saada ihmiset Helvettiin. Saatana ei halua että me kuulemme Jumalan sanaa. Joiltakin hän ottaa sanan pois heti ja syöttää tilalle valheellista sanaa. Ihminen voi myös kiusauksen hetkellä langeta syntiin ja luopua uskostaan. Saatana on kehitellyt ihmisille runsain mitoin huolia, rikkautta ja hekumaa, johon hän tukehduttaa ihmisten uskon (Luuk 8:4-18, Matt. 22:29).

Esimerkkejä opetuksesta, joka kieltää Jeesuksen

Meidän tulee vieroksua opetusta, joka ei tunnusta Jumalan voimaa, sillä sellainen opetus kieltää Jeesuksen ja eksyttää meidät pois terveestä ja pelastavasta uskosta.

Matt 22:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Sellainen opetus:

A. Olettaa että tulemme vielä lankeamaan

Esim: "sinä et pysty olemaan synnitön koko loppu elämääsi"

Raamattu opettaa, että jos ainoastaan pyrimme tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi, niin emme koskaan lankea (2. Piet. 1:10). Meidän tulee ilolla rohkaista ja opettaa toisiamme, ettei kenenkään meistä tarvitse langeta syntiin.

B. Olettaa ettei lankeemus vie ihmistä pois pelastuksesta

Esim: "jos uskovainen lankeaa syntiin, ei hän ole silloin joutumassa helvettiin. Olemme aina pelastettuja vaikka lankeamme ja kadummekin vuorotellen syntejämme"

Raamattu opettaa, että yksikin lankeemus vie pois pelastavasta uskosta (Jaak. 1:15). Meidän tulee suhtautua lankeemuksiin vakavasti ja Raamatun opettamalla tavalla, sillä on hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin (Hepr. 10:31). Ei ole minkäänlaista kultaista välitilaa. Asia on Raamatun mukaan hyvin mustavalkoinen.



C. Pitää jotain syntiä vähäisempänä pelastuksen kannalta

Esim: "jokaisellahan meillä on satunnaisia syntejä, mutta emme enää tahallamme ala varastamaan ja murhaamaan"

Raamattu opettaa, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan (Gal. 5:9) ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (Luuk. 16:10) ja joka rikkoo lain yhtä kohtaa, on rikkoja kaikissa kohdin (Jaak. 2:10). Jumala ei katso henkilöön vaan siihen, onko Jeesus hänessä. Jos uskovainen lankeaa syntiin, hänellä ei ole pelastavaa uskoa eikä Jeesus ole hänessä (2. Kor. 13:5).

Jos teemme syntiä, mitätöimme armon

Alkuseurakunnassa tapahtui kerran eräs opettavainen tilanne, kun Paavali syytti Keefasta, Barnabasta ja monia muita uskovaisia syntiin lankeamisesta. Tämä osoittaa, että uskovaisen on tottakai mahdollista tehdä syntiä. Seuraukset eivät kuitenkaan ole hyvät. Paavali nuhtelee edellä mainittuja syytettyjä kovin sanoin. Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme UUDELLEEN itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

Jotkut ihmiset kääntävät armon päälaelleen

Keskuudessamme on ihmisiä, jotka opettavat armon tarkoittavan jatkuvaa puhdistumista lankeemuksista. Sellainen oppi tekee ihmisistä lihallisia ja heikentää heitä tekemään syntiä. Sellaiset ihmiset kääntävät Jumalan armon irstaudeksi, eikä Jeesus pysy heissä, vaikka he Jeesukseen uskoisivatkin. Vaikka he puhuvatkin Jeesuksesta, he saarnaavat väärää armoa ja sitä KAUTTA kieltävät Jeesuksen (Juud 1:3-4).

Älkää eksykö pois armosta!

Olkaa varuillanne, ettette eksy ja lankea pois omalta lujalta pohjaltanne (2. Piet 3:17-18). Pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet Jumalan sanasta (2. Tess 2:15-17).

Jos teet syntiä, lankeat pois armosta

Meidän tulee pysyä lujina, emmekä saa antaa uudestaan sitoa itseämme synnin orjuuteen. Jos teemme syntiä, me lankeamme pois armosta. Me olemme uskosta synnittömiä, sillä Jeesuksessa meillä on rakkauden KAUTTAvaikuttava usko. Tähän sisältyy KAIKKI tai ei mitään asetelma: Jos lankeamme syntiin, niin se hapattaa meidät kokonaan. Tällaista vaihtoehtoa meillä ei saa olla (Gal 5:1-9).

Uudestisyntyminen

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, miten uudestisyntyminen vaikuttaa ihmiseen ja mitä siinä tapahtuu, jotta voi ymmärtää mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Uudestisyntyminen

Uudestisyntyminen on ainoa tie pelastukseen

Jeesus on uhrautumisellaan mahdollistanut meille uudestisyntymisen. Kun uskomme Häneen, me synnymme uudesti ja pääsemme pelastettujen joukkoon (Joh 3:3-8).

Yksikään uudestisyntynyt ei tee syntiä

Maailma ei tunne meitä, koska olemme uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi. Olemme panneet tähän toivomme, ja siksi olemme puhtaita kuten Jumala on puhdas. Jeesus on ilmestynyt ottamaan pois synnit. Kun pysymme Hänessä, emme tee syntiä. Jos teemme syntiä, niin emme tunne häntä. Älkää antako kenenkään eksyttä itseänne! Asia on hyvin mustavalkoinen: Se, joka on vanhurskas, on vanhurskas niinkuin Jeesuskin. Se, joka tekee syntiä, on perkeleestä. Ei yksikään uudestisyntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia (1. Joh 3:1-10, 1. Joh 5:18-20).

Uudestisyntyneelle Jumalan käskyt eivät ole raskaat

Uudestisyntyneenä me noudatamme Jumalan sanaa. Hänen käskynsä eivät ole meille raskaat, sillä uudestisyntyneet voittavat maailman (1. Joh 5:1-5).

Kiusaukset ja koetukset

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että uskovaisilla on sama asema kiusauksiin ja koetuksiin nähden kuin Jeesuksellakin oli. Silloin ymmärrämme mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Jeesus oli ihmisenä kiusausten ja koetusten alainen, mutta hän ei koskaan langennut syntiin, vaan kesti kaikki kiusaukset ja koetukset. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Kiusaukset ja koetukset

Meidän ei tule langeta kiusauksiimme

On aivan normaalia, että oma himomme vetää ja houkuttelee meitä tekemään syntiä. Meidän ei kuitenkaan pidä eksyä tähän, sillä yksikin lankeemus tuottaa kuoleman, eikä Jeesus silloin enää ole meissä (Jaak 1:13-16). Muut ihmiset tietävät, että olemme uskovaisia. Siksi meidän on oltava esikuvia, emmekä voi tehdä syntiä. Tämä on kilvoittelu, jossa meidän on juostava kestävinä (Hepr 12:1-6).

Jeesus raivasi meille edeltä tien synnittömään elämään. Hän on meidän edeltäjuoksijamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme anteeksisaamiseksi. Niin siis ristintyö ja ylösnousemus on esikuva meidän uudestisyntymiselle, vaeltaaksemme sen jälkeen hänen laillaan vanhurskaana (Hepr 4:14-15). Myös me kestämme kaikki kiusaukset ja koetukset uudestisyntymisen jälkeen (2. Kor 13:4-6).

Kiusausten ja koetusten kestäminen vie pelastukseen

Vaikka pelastummekin uskosta, pelastuksessa pysyminen edellyttää meiltä kiusausten ja koetusten kestämistä (Jaak 1:2-4, 1. Piet 4:12-19, Jaak 1:12, Psalm 66:8-12)

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista, niin että voimme ne kestää (1. Kor 10:12-14, Hepr 2:18)

Jotkut eksyvät kiusauksien takia

Jotkut ihmiset ottavat ilolla vastaan evankeliumin, mutta kiusauksen hetkellä luopuvat siitä (Luuk 8:13).

Synnittömänä pysyminen on armoa

Se on armoa, että me olemme kärsivällisiä ja emmekä lankea syntiin vaivan ja kärsimyksen keskellä. Jeesus kärsi meidän puolestamme, jättäen meille esikuvan, että me noudattaisimme hänen jälkiänsä, joka ei syntiä tehnyt. Hänen uhrautumisensa ansiosta me elämme synneistä pois kuolleina (1. Piet 2:19-25)

Kun olemme armossa, me pidämme itsemme synnittöminä

Me olemme armosta kuolleet pois synnistä, emmekä enää elä synnissä. Siksi jos sanomme olevamme Jeesuksessa, meidän valvollisuus on elää synnittömästi kuten Hän (1. Joh 2:6). Meidän ruumiimme on kuollut pois synnistä, ja myös pidämme itsemme synnille kuolleina. Synti ei enää hallitse meitä, koska olemme armon alla, ja meidät on vapautettu synnistä. Armo ei merkitse meille syntien anteeksisaantia, sillä me pysymme armon alla, emmekä siksi enää tee syntiä ( ROOM 61-23).