IRC-Galleria

Tochno tak zhe, p'yanitsa priznan p'yanitsey.
Eto tot sluchay, tak dolgo, kak chelovek prosypayetsya i nachinayet toskovat' po chemu-to luchshemu.
Eto tak verno ... Bud' chelovekom religioznaya organizatsiya ili drugaya filosofskaya mysl'-mir tyur'ma.
Prosnuvshis' pered istiny yavlyayetsya boleznennym protsessom, v kotorom bol'shinstvo ne khotyat, no vklyuchayet v sebya eto slishkom myöhään, delayet otchet o svoyey zhizni Velikaya sud'ya Iisusa, posle yego smerti.
Iisus delayet eto deystvitel'no svobodny ot okov grekha i religiy segodnya, yesli khotite, i poprosite Yego.

16. Ne govorite lzhesvidetel'stva protiv blizhnego tvoyego Pritchi 19: 5 Lzhesvidetel' ne ostanetsya beznakazannym, Sa lozh' o kotorykh vy govorite, vy ne izbezhat'.

14 No yesli chelovek nastol'ko ugolovno sosed, chtoby ubit' yego s khitrost'yu, voz'mi yego ot zhertvennika Moyego k smerti.




Iisus Khristos tvoy khozyain, deystvitel'no
vasha zhizn' budet luchshe, chem lyuboy fil'm, krasivyy <3


Beregis' drugiye vsegda !!!!!!

Venäläis - ruotsalais syntyinen olen, ja mitä sitten joten pysytään evankeliumissa :) <3

Lukekaa hyvää sanaa ja hyvää joulua tulevaa, lisus kriston, Amin.

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme. Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta. Mutta Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle.
Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.
Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luonut kaiken, hän on tullut kaltaiseksemme Pojassa ja hän on läsnä Pyhässä Hengessä. Jumala ei ole pelkkä kaukainen alkusyy eikä persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa meidät henkilökohtaisesti.
Uskontunnustus on Jumalan hyvien tekojen ylistys. Samalla kun pyydämme uskoa itsellemme, kiitämme Jumalaa hänen rajattomasta rakkaudestaan. Uskossa otamme vastaan Jumalan lahjat ja turvaamme häneen, pidämme hänen lupauksiaan tosina ja uskallamme heittäytyä niiden varaan. Kirkon yhteinen usko tukee meitä myös silloin, kun oma usko horjuu.
Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. (Ps. 100:3)
Jeesus sanoi: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32)

Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana on Jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan.
Jumalan hyvä luomistyö ei rajoitu maailman ja elämän alkuun. Luomakunta ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan ja rakastaa luotujaan. Kaikki oikea, puhdas ja kaunis on lähtöisin hänestä. Koti ja perhe, ruoka ja juoma, terveys ja lepo ovat Jumalan lahjoja.
Luojana Jumala on jokaisen ihmisen taivaallinen isä. Olemme hänen lapsiaan ja elämme hänen huolenpitonsa varassa. Meidän velvollisuutemme on varjella ja hoitaa Jumalan maailmaa. Tästä tehtävästä olemme vastuussa Luojallemme.
Luotuun maailmaan kuuluu myös Jumalan taivas. Se ei ole tässä elämässä aistiemme ulottuvilla, mutta uskolla voimme ymmärtää sen olemassaolon. Enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi.
Jumalan valta on ääretön ja ikuinen. Myös historian raskaina aikoina ja ihmiselämän vaikeissa kohtaloissa kaikki tapahtuu hänen tahdostaan tai sallimuksestaan. Silloinkin, kun emme ymmärrä tai hyväksy kärsimyksiä, voimme turvata kaikkivaltiaaseen Isäämme.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. (1. Moos. 1:1)
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Juma-la. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1–3)

Jeesuksessa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi keskelle tätä maailmaa. Jumala asettui ihmisen osaan lähettämällä ainoan Poikansa meidän luoksemme.
Jeesus oli historiallinen henkilö, kotoisin Nasaretin kaupungista. Hän syntyi ja kuoli, iloitsi ja itki niin kuin kuka tahansa meistä. Jeesus oli erityisesti niiden ystävä, joita muut väheksyivät ja halveksivat. Näin hän todisti Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Elämällään Jeesus osoitti, mitä kuuliaisuus Isän tahdolle merkitsee.
Jumalan Poika syntyi meidän kaltaiseksemme vapauttaakseen meidät ja kantaakseen tuomion, jonka olemme ansainneet. Hän alistui yhdeksi meistä ja jakoi synnin orjuuttaman ihmiskunnan kohtalon. Jeesus on Vanhan testamentin odottama kärsivä Messias eli Kristus.
Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jumalan ainoana Poikana hän on erilainen kuin muut uskonnolliset opettajat. Vaikka hänellä on Jumalan kaikki valta ja voima, hän ei ole jäänyt etäiseksi kunniassaan, vaan elää ja vaikuttaa meidän keskellämme. Epätoivon maailmassa, jossa pahuuden valta tuntuu ylivoimaiselta, Kristus on ainoa toivomme.
Jeesus sanoi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
(Joh. 3:16)
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?
(Room. 8:31–32)

Kristus tuli maailmaan meidän vuoksemme ja meitä varten. Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Ihminen ei kykene rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään niin kuin itseään.
Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Ne eivät voi enää pitää meitä ominaan. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen. Kristus tulee meidän Herraksemme. Hän antaa itsensä meille, ja me tulemme osallisiksi hänen viattomuudestaan, pyhyydestään ja rakkaudestaan.
Kristus hallitsee kärsimykseen suostuneena Jumalana. Hänen kuninkuudellaan ei ole ulkoisen vallan tuntomerkkejä, mutta hänen valtakunnassaan meille lahjoitetaan vapaus, rauha ja ilo.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. (Room. 10:9)
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. (Gal. 2:20)
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:10–11)

Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää.
Jeesuksen syntymän ja kuoleman historiallisuus ilmaistaan uskontunnustuksessa kahden nimen avulla. Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja kuoli Pontius Pilatuksen aikana. Kristinusko on enemmän kuin ajaton aate. Se on uskoa Jumalaan, joka ilmaisee itsensä keskellä ihmiskunnan historiaa.
Nasaretin Maria suostui Jumalan ihmeeseen ja synnytti Jeesuksen. Näin hänestä tuli Jumalan äiti. Marian usko on meille esikuva. Hän luotti Jumalaan, vaikka ei voinutkaan käsittää hänen suunnitelmiaan ja toimintatapaansa.
Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:34–35)
Maria sanoi: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.”
(Luuk. 1:46–50)

Jeesus kärsi ja kuoli meidän puolestamme. Hän tiesi Jumalan tahdon ja alistui siihen, vaikka se merkitsi joutumista vangittavaksi, pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Jumalan Poika kätki kaikkivaltiutensa ja antoi tuomita itsensä kuolemaan rikollisten rinnalla.
Golgatan ristillä Jeesus huusi julki epätoivonsa siitä, että Jumala oli hänet hylännyt. Hän kuoli yksin ja häväistynä. Läheiset laskivat hänet hautaan. Kuolema näytti saaneen lopullisen voiton.
Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit. Hän vuodatti verensä uhriksi jokaisen puolesta ja lunasti meidät vapaiksi.
Jeesuksen kuolemasta alkoi uusi elämä. Kun hän astui kuolleiden maailmaan, hän osoitti valtansa kaiken pahan keskellä. Ristinkuoleman tappioon kätkeytyi voitto synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6–8)
Kristus sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm. 1:17–18)

oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
Kuolema ei voinut pitää Kristusta vallassaan. Raamatun ennustusten mukaisesti hän nousi kuolleista. Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset näkivät tyhjän haudan ja hämmentyivät. Kun he kohtasivat ylösnousseen Herransa, he alkoivat ymmärtää, mitä oli tapahtunut.
Kristuksen ylösnousemus on voitto kuolemasta. Perkeleen valta on taittunut, eikä kuolemalla ole enää viimeistä sanaa. Kuoleman voittaja vapauttaa meidät myös muista pahan tuhovoimista. Meitä odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.
Taivaaseen astunut Kristus hallitsee kaikkivaltiaan Isänsä oikealla puolella. Emme voi enää nähdä Jeesusta samalla tavalla kuin hänen aikalaisensa, mutta lupauksensa mukaan hän on aina meidän keskellämme. Kristus rukoilee meidän puolestamme. Hän tuntee kipumme ja tuskamme, koska hän on elänyt ihmisen elämän.
Aikojen lopulla Kristus tulee takaisin. Kaikki joutuvat nöyrtymään hänen valtansa ja oikeudenmukaisen tuomionsa alle. Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo. Kristitty odottaa luottavasti tulevaisuutta ja sitä päivää, jolloin Kristuksen valtakunta tulee näkyväksi.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)
Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.
(1. Kor. 15:12–14)