”KUOLEMA” ENNEN YLÖSNOUSEMUSTA
Aito herätys saa Jumalan lapset polvilleen. Mutta syvällisen puhdistumisen jälkeen monissa herätyksissä on seuraavaksi nähty se, että juuri anteeksiannon kokeneet ovat iloinneet, ylistäneet ja riemuinneet niin ylitsevuotavasti, että sivustakatsojat ovat usein hämmästelleet, kuinka he ovat huutaneet Jumalalle kunniaa, ylistäneet ja laulaneet estottomasti jne. On kuitenkin tärkeää muistaa, että sellaista ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” ihmisen on todella mahdollista kokea vain, jos on käynyt murtuneisuuden ja syvän katumuksen tietä. ”Kuoleman” on aina oltava, ennen kun voi olla ”ylösnousemus”. Jos kohtaamme nykyään liikkeen, jossa ei ole vahvaa ristin julistamista, synnin tuomitsemista tai Herran pyhyyttä, silloin tiedämme, ettei kyseessä ole aito herätys. Meidän tarvitsee etsiä kipeästi Jumalaa suuren ja aidon herätyksen puhkeamiseksi aikanamme! Tarvitsemme jälleen Johannes Kastajan kaltaisia julistajia. Tarvitsemme oman aikamme gofortheja ja wesleyjä. Kamppailetko rukoillen ja painitko Jumalan kanssa sellaisen vuodatuksen saamiseksi, ystäväni? Saako tämä sukupolvi kokea totuuden ja puhdistuksen aallon, ennen kuin on liian myöhäistä? Kenties Jumala kutsuu SINUA olemaan juuri sellainen julistaja. Rukoile ja kamppaile Herran edessä. Raasta taivaita, jotta Jumala laskeutuu alas. Vain taivaasta lähetetty herätys vastaa seurakunnan kipeään tarpeeseen tänä aikana.
EPÄAITOJA JA VÄÄRIÄ MANIFESTAATIOITA
On hyvin tärkeää huomata, että melko epätavallisia asioita voi tapahtua, kun aito Jumalan Pyhä Henki laskeutuu ihmisten päälle. Tällöin voidaan kokea aivan samaa kuin Apostolien teoissa: valtavaa tuskanhuutoa synnin takia tai vavistusta Jumalan pelon takia, ilonpurkauksia anteeksiantamuksen takia, suuri joukko voi puhua kielillä, voidaan saada unia, näkyjä jne. Ratkaisevaa on, onko niissä mukana tuntu Jumalan pyhyydestä ja totuudesta ja tuottavatko ne hyvää hedelmää (eli vanhurskaita tuloksia ihmisten elämässä), kuten pyhää elämää ja suurempaa nälkää Jumalan puoleen. Emme voi automaattisesti jättää pois laskuista jotain vain sen takia, että se on epätavallista. Meidän täytyy koetella henget. Herätyksen johtohahmoille koko epäaitouden ongelma voi olla varsin arkaluonteista aluetta. Epäaitoa on usein aidon herätyksen laitamilla, mutta jos se ei aiheuta laajamittaisia ongelmia, tällöin on ehkä parasta, että johtajat eivät kiinnitä siihen liikaa huomiota. (Jos yrittää kovaäänisesti oikaista suhteellisen pieniä ongelmia, ihmiset voivat joskus tulla liian epäluuloisiksi KAIKKEA epätavallista kohtaan, ja siten myös Pyhän Hengen toiminta hankaloituu.) Jos epäaitoa tulee suorastaan tulvimalla, johtajien voi olla tarpeen avoimesti ojentaa sitä käyttäen kaikkea sitä arvovaltaa, minkä Jumala on heille antanut. Uskon että aidoissa herätyksissä johtajat varovat tarkkaan, etteivät rohkaise sielullisuutta millään tavoin. En todellakaan voi kuvitella heidän käyttävän sellaisia tunteisiin vetoavia konsteja, joita nykyään nähdään niin usein. Ne ovat räikeitä, sielullisia ja pintapuolisia ja kietovat ihmiset lämpöiseen ja positiiviseen hyvänolon suojakoteloon – kaikkea sellaista Jumala vihaa. Ja silti siitä on tullut viime vuosina aivan liian yleistä. Kokemukseni mukaan hyvin harvat kristityt osaavat enää edes tehdä eroa tällaisen ja aidon kristillisyyden välillä. Aito herätystyö inhoaa tällaista sielullisuutta, ”hypetystä” ja tunteiden manipulointia. Aidossa herätystyössä julistus (ja laulaminen) ei varmasti ole ihmispersoonan, nokkeluuden tai esiintymistaidon osoittamista vaan pikemminkin ”Hengen ja voiman osoittamista” (1 Kor. 2:4).
VIMMA SAADA ”KOKEMUKSIA”
Kun ”manifestaatio-liike” tunkeutui seurakuntaan 1990-luvun puolivälissä, usein sen väitettiin olevan jollain lailla ”juuri kuin aikaisemmat herätykset.” Henkilönä, joka on vuosia tutkinut herätyksiä ja kirjoittanut niistä, täytyy sanoa, että väite on kertakaikkisen absurdi. Eniten tämä omituinen uusi liike muistutti itse asiassa niitä VÄÄRENNÖKSIÄ, joilla usein oli tapana tunkeutua aitoihin herätyksiin – ja joskus turmella ja tuhota ne. Kuten tunnettu herätyssaarnaaja John Wesley julisti: ”Herätys on aluksi aito ja puhdas, mutta muutaman viikon päästä varo väärennöksiä.” Varsin tärkeä tosiseikka on, että itse asiassa kaksi historian suurimmista herätyksistä suistui raiteiltaan ja päättyi ”manifestaatio-liikkeiden” takia, jotka aikoinaan pyyhälsivät niiden yli, ja kolmannelle oli täpärällä käydä samoin. Sekä Ensimmäinen suuri herätys Yhdysvalloissa että vuoden 1904 Walesin herätys itse asiassa tuhoutui tällä tavoin, ja Toinen suuri herätys Kentuckyssa oli vähällä ajautua haaksirikkoon samasta syystä. Kyllä, toistan, mitä juuri sanoin: Kaksi näistä Jumalan valtavista herätyksistä loppui, koska niihin ilmaantui omituisia manifestaatioita tulvimalla. Monien muiden Jumalan antamien herätysten ovat myös joutuneet kamppailemaan samanlaisten sisään pyrkivien manifestaatioiden kanssa. Monet tunnetuista herätyssaarnaajista ovat kommentoineet, kuinka vaikeaa oli pitää herätys oikeilla raiteilla ja estää paholaista tuomasta siihen tämäntapaisia ilmiöitä. Kuten John Wesley sanoi: ”Älkää huolestuko siitä, että Saatana kylvää lustetta Kristuksen vehnän joukkoon. Niin on aina ollut, etenkin kaikissa merkittävissä Hengen vuodatuksissa, ja niin tulee aina olemaan, kunnes paholainen kahlitaan tuhanneksi vuodeksi. Siihen asti hän aina matkii Kristuksen Hengen toimintaa ja pyrkii toimimaan Kristuksen Hengen toimintaa vastaan.” Usein se, kun uskovat etsivät ”kosketusta”, siunauksia tai kokemuksia sen sijaan, että etsisivät Jumalaa Jumalan itsensä takia, aiheuttaa epäaitoja manifestaatioita. Jotkin näistä väärennöksistä ovat pelkästään lihallisia, kun taas toiset voivat olla suorastaan demonisia – etenkin, jos niihin liittyy itsehillinnästä luopuminen tai jonkinlainen villi meno. Kuten tunnettu herätyssaarnaaja Charles Finney totesi: ”Jumalan Henki johdattaa ihmisiä älyn avulla, ei pelkillä vaikutelmilla [...] Tunnen muutamia tapauksia, joissa ihmiset ovat saattaneet itsensä perin naurunalaisiksi ja ovat vahingoittaneet suuresti omaa sieluaan ja Jumalan asiaa, kun ovat antautuneet seuraamaan vaikutelmia innokkaasti ja fanaattisesti.”
Yhdysvaltain sekä Ensimmäisessä suuressa herätyksessä (1730-1740) että Toisessa (1800-luvun alussa), samoin kuin joissain viimeaikaisemmissa helluntailaisissa herätyksissä, on usein ollut yleistä, että ihmiset ovat kaatuneet Jumalan voimasta. Kuten voit kuvitella, se on tuona aikana aiheuttanut kosolti väittelyä. Uskon kuitenkin sen olleen enimmäkseen Jumalasta. Huomaa että näissä suurissa herätyksissä oli keskeistä etupäässä synnintunto, parannuksenteko ja pyhittyminen, ei manifestaatioiden tavoittelu. Juuri synnintunto, parannuksenteko ja pyhittyminen ovat herätyksen todellinen tunnusmerkki. Kuten helluntailainen edelläkävijä Frank Bartleman (Azusakadun herätys) kirjoitti: ”Aito ’helluntai’ tuottaa valtavan synnintunnon, kääntymisen Jumalan puoleen. Epäaidot manifestaatiot tuottavat vain innostusta ja ihmettelyä [...] Mikä tahansa toiminta, joka korottaa Pyhää Henkeä tai armolahjoja enemmän kuin Jeesusta, päätyy lopulta fanatismiin.” Pahinta vahinkoa Ensimmäisessä suuressa herätyksessä Amerikassa aiheuttivat sellaiset herätysmieliset saarnaajat kuin James Davenport ja muut, jotka saivat huonoa mainetta kohtuuttomalla julistuksellaan ja käytöksellään – mikä varmasti auttoi lakkauttamaan koko herätyksen. Kuten Boston Evening Post -sanomalehti kirjoitti Davenportista: ”Hänellä ei ole taitoa nostattaa innostusta muuten kuin keuhkojensa kiihkeällä kuormittamisella ja yliampuvilla kehonsa kiemurteluilla, mikä, samalla kuin se useimmissa kirvoittaa naurua ja närkästystä, aiheuttaa se joissain toisissa suurta herkistystä, kiljuntaa, itkua, pyörtymisiä ja kohtauksia [...] He näyttivät enemmän riehakkaalta juomarijoukolta raisun ilonpidon jälkeen kuin raittiilta kristityiltä, jotka olivat palvoneet Jumalaa [...]” Tällainen meno ja muu touhu aiheutti pian koko herätyksessä sellaista kiistaa, että Suuri herätys päättyi katkeriin riitoihin ja erimielisyyksiin. Se on varmasti yksi paholaisen kaikkien aikojen suosituimmista menetelmistä tappaa herätykset tehokkaasti. Herätys oli kestänyt vain kolme tai neljä vuotta. James Davenport itse asiassa pyysi julkisesti anteeksi näitä ylilyöntejä vuonna 1744, mutta silloin oli jo aivan liian myöhäistä ja herätys oli ohi.