IRC-Galleria

Jälkitauti iski. Alan mökkihöperöitymään pahasti. Menisin aamulla lääkäriin, mutten jaksa herää kaheksalta kuitenkaan ku viel keikun hereillä.

Oon viettäny ihan ylisosiaalisen päivän netissä ja ragennu tosta hallituksen opintotukipäätöksestä. Perjantaina on mielenosoitus, ja siihen mennessä mun on parannuttava perkele! Ja minähän menen, ellei nyt tuu joku 40 kuume. Onneks facebookin mukaan osallistujii on jo lähemmäs 3000.

Oon aina aatellu, et jos joskus vielä koulustani valmistun, olis ihan kivaa jatkaa viel yliopistolla. Mutta tän uudistuksen myötä saan heittää sen unelman roskakoriin. Mulla ei yksinkertaisesti jaksaminen riitä töihin opintojen ohella. Koulu ja bändi ja harrastukset on ihan tapeeks, ja silti oon sairaslomajamassa.

Toi uudistus ei otakaan huomioon just esimerkiksi sairaita, tai niitä aivan 100% terveitä ihmisiä jotka ei yksinkertaisesti jaksa tai halua tehdä töitä peläten että se vahingoittaa opintojen edistymistä ja oppimistuloksia. Erityisesti kahta korkeakoulututkintoa tekemään ei yleensä haeta ihan kevyin perustein, tyyliin en nyt keksiny muutakaan tai jaksanu mennä töihin, vaan siellä olevat haluavat opiskella tunnollisesti ja kehittää itseään omaa työtulevaisuutta ajatellen. Useaa tutkintoa on aina arvostettu ja pidetty viisaana. Nyt tuon opiskelun joutuu tekemään vain pakolliset asiat hutaisemalla, aivot off-tilassa valvottujen duuniyövuorojen vuoksi. Ja koko yliopistoinstituutin tarkoitus olisi luoda ajattelevia, tulevaisuuden kriisejä ratkovia ihmisiä!

Työtä tekevää opiskelijaa voi verrata vuorotyöläiseen, sillä lisätaakalla, että opiskelijalla on läksyt ja tentteihin luku jotka täytyy hoitaa joskus "vapaa-ajalla." Tästä seuraa monta pahoinvoivaa, loppuunkulutettua ihmisraasua jo ennen oman alan töihin pääsyä.

Hetkinen. Entä, jos otat opiskelupaikan vastaan, muttet saa työtä? Pitääkö silloin mennä sossuun? No mikä ettei. Kieltäytymällä maksamaan opintotukea valtio pääsee makselemaan vielä summaltaan suurempia etuuksia rahattomille opiskelijoille.

Porvoossa vuoden opiskellessani yritin hakea keikkaluontoista työtä opintojen oheen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Pieni kaupunki, pienet piirit, mutta kontakteja ei juuri kehenkään. MOL:n ja vuokrafirmojen sivut eivät juuri auttaneet, ja jos jokin sopiva paikka löytyikin, olivat työvuorot joko liian pitkiä tai väärään aikaan. Paljon tarvittiin joustavuutta työntekijältä. Mutta koulu ei aina jousta poissaolojen suhteen.

Ja jos nyt ei ajatella vain korkeakouluopiskelijoita, niin entäs ne pienet lukiolais- ja amisraasut, jotka tajusivat tehneensä väärän valinnan? Et voi enää käydä sekä lukiota, että sen jälkeen amista opintotuen piirissä. Kaksoistutkinto on tällöin kyllä vaihtoehto, mutta monellako paikkakunnalla tai alalla se on edes mahdollista?

Ja nyt ne jotka tätimäisesti tuhahtaa, että opiskele sitten opintolainalla, niin äppäppää. Opintolainauudistus oli toki siinä mielessä hyvä, et nyt saa enempi massii, mutta sen määrä per vuosi menee etenkin pääkaupunkiseudulla alle puolessa vuodessa, PELKKÄÄN VUOKRAAN.

Ärrrrh murrrrh voisin jatkaa tästä tuntikaupalla. Tää teksti on tehty kauheen vitutuksen vallassa pää täynnä räkää, ja toivon että se heijastuu. Vastaväitteitä saa tulla esittämään jos uskaltaa.

-barrikaadi-Aissi