IRC-Galleria

-> OTA KÄNNYKKÄSI ESIIN. MENE VASTAANOTETTUIHIN TEKSTIVIESTEIHIN.

Montako saapunutta viestiä puhelimessasi on?
- 451 (huonot ja häröt kute ok joo ei-viestit olen poistanut >:D)

Seuraavat kysymykset koskevat kolmannen viestin lähettäjää.

1. Onko hän tyttö vai poika? - tyttö

2. Nuorempi vai vanhempi kuin sinä? - saman ikäinen

3. Rakastatko häntä? - noo, oha hän iha ok :D

4. Asuuko hän samalla paikkakunnalla kun sinä? - öö ei.

5. Omistaako hän jonkin lemmikkieläimen? - en oo varma

Onko ensimmäisen viestin lähettäjä hyvä ystäväsi? - Varmasti paras kaikist<3 (:

Onko viidennen viestin lähettäjä sinulle tärkeä ja rakas? - no on ^^

Onko viimeisen saapuneen viestin lähettäjä tyttö vai poika? - tyttö

Luotatko viimeisen viestin lähettäjään? - no kyllä :D

Mitkä ovat toisiksi viimeisen viestin neljä ensimmäistä sanaa? - Mitäs teet siel oikee

Oletko ihastunut kahdeksannen viestin lähettäjään? - No e.

---

--> MENE PUHELUIDEN TIETOIHIN JA SIELTÄ VASTATTUIHIN PUHELUIHIN.

Onko kolmas soittaja sinulle tärkeä?

- No juu =)

Missä ja milloin olet tutustunut viidenteen soittajaan?

- Tää horoläskimooseskänny o poistanu ne kaikki o__o kolme viimeisint näkyy, yhyy :__:

Vihaatko vai pidätkö viimeisen puhelun soittajasta?

- no jugiohäxdeelol.

---

- Noo?

"Mitä sun puhelin tekee sängyssä?"

- Jaa'a.

Olipa kerran mies ja nainen, jotka kovasti toivoivat perheeseensä toista lasta, jota heille ei kuitenkaan näyttänyt suotavan. Pitkään he rukoilivat ja toivoivat, kunnes eräänä päivänä tuo toive kävikin toteen ja perheen äiti tuli raskaaksi.

Oli kulunut puoli vuotta ja perhe oli saanut myös uuden naapurin, salaperäisen mustatukkaisen miehen, joka vaikutti jonkinlaiselta tiedemieheltä. Kyseinen mies eleli vain kymmenen metrin päässä kivisessä tornissaan eikä paljon liikkunut ulkona.

Eräänä päivänä perheen isä kuljeskeli pihallaan ja katseli naapurinsa kasvimaata, jonka porkkanat näyttivät houkuttelevan luokseen. Niinpä mies lampsi yhtään häpeämättä naapurinsa pihalle ja poimi pari porkkanaa.

Saman tien tornista syöksyi kuitenkin itse naapuri, joka katseli tulisilla vihreillä käärmemäisillä silmillään tunkeilijaa ja sähähti: ”Sinä maksat minulle noista.” Mies katseli vavisten naapuriaan ja sanoi ääni väristen: ”Mutta miten? Vaimoni on vain köyhä ompelijatar ja minä puunhakkaaja.”

Käärmesilmäinen mies nakkeli niskojaan ja sähähti uudelleen: ”Vaimonne on raskaana. Olen nähnyt. Te annatte minulle lapsen.” Mies vaipui maahan sanoen: ”Ei.. Mitä tahansa muuta, mutta ei lastamme.”

Käärmesilmä ei muuta sopimusta suostunut asiasta edes kuulemaan, joten lapsi luovutettiin heti syntymän jälkeen hänelle. Perhe pelkäsi lapsensa joutuvan joksikin koe-eläimeksi, mutta toivoi täydestä sydämestään, että hän saisi hyvän kohtelun.

Kului viisitoista vuotta ja perheen isä ja äiti ehtivät vaipua iänikuiseen uneen. Perheen esikoinen, Itachi, toimi isänsä sijaisena puunhakkaajana ja asusteli edelleen samassa talossa tietämättä mitään naapurissa olevasta pikkuveljestään.

Sattuipa kuitenkin niin, että kerran pihalla kulkiessaan Itachi huomasi tornin liepeillä seisoskelevan naapurinsa, joka huusi ylös: ”Sasuke, Sasuke, heitä alas hiuksesi!”. Ainoasta tornin ikkunasta joku heitti alas tumman hiuspalmikon, jota pitkin käärmesilmä kapusi innokkaana ylöspäin. Itachi katseli päätään raapien miehen touhuja, kunnes hän viimein katosi ikkunasta tornin sisälle.

Näky oli kummallinen ja häiritsevä, joten eräänä yönä Itachi itse hiipi käärmesilmän pihalle ja huusi samat sanat saaden vastaukseksi tumman hiuspalmikon. Itachi tarttui siihen ja kapusi ylös torniin. Ylös päästyään hän näki palmikon omistajan, joka hämärästi muistutti Itachia itseään, mikä hämmensi hänet tyystin.

Samaan aikaan paikalle ryntäsi kuitenkin käärmesilmä hyvin tuohtuneena ja käski sähisten Itachia poistumaan hänen kodistaan. Itachi seisoi kuitenkin yhä hämmentyneenä paikoillaan katsellen melkein peilikuvaansa näyttäviä kasvoja. Viimein hän muisti: kaukaa lapsuudestaan, kun hän oli vain kuuden vanha, hänellä oli pikkuveli! Itachi muisti ja hymy levisi hänen kasvoilleen.

Käärmemies lopetti sähimisensä säikähdettyään pelinsä olevan ohitse. Hän menettäisi Sasuken. Pikku orjansa, joka oli viihdyttänyt häntä kaikki illat tarinoillaan. Tähän käärmemies ei aikonut kuitenkaan suostua, vaan ryntäsi kohti Itachia voimalla. Hänen pahaksi onnekseen Itachi seisoi juuri kapuamansa ikkunan edessä ja vaistoliikkeen tehdessään käärmemies lensikin suoraan ikkunasta alas.

Sasuke katsoi hänen peräänsä kauhistuneena pidellen kättä suullaan. Itachi huomasi hänen pelkonsa, joten yritti rauhoitella: ”Kuule, ei hätää. Isoveli on tässä ja tulee aina olemaan. Kaikki on ohi nyt. Et kuulu tänne. Paikkasi on minun luonani.”

Sasuken omaksi suureksi ihmeeksi hän jollain tavalla uskoi Itachia ja hänen sanojensa olevan totta. Hän myös oli aina tuntenut, ettei hän kuulu tuohon torniin ja viimeinkin joku tuli kertomaan sen hänelle.

Itachi katseli hiljaisena pikkuveljensä mietteliästä ilmettä ja tiesi hänen käyvän päässään ankaraa taistelua yrittäessään muistaa jotain lapsuudestaan, mikä todistaisi hänellä olevan isoveljeä.

”Ei sinun tarvitse muistaa. Tehdään uusia muistoja.”, sanoi Itachi lempeästi ja jatkoi: ”Ja nuo sinun hiuksesi..Ne ovat aivan liian pitkät, mutta niistä tosin on jotain hyötyäkin.” Itachi käänteli päätään ympäri huonetta ja näytti etsivän jotain. Viimein hän huomasi pöydällä sakset ja otti ne käteensä. Pikaisella otteella hän leikkasi pikkuveljensä ylipitkän palmikon pois kiinnittäen sen katossa olevaan tukipalkkiin kiinni.

Näin palmikosta saatiin köysi, jolla veljekset laskeutuivat turvallisesti alas tornista. Veljekset ostivat käärmesilmän tontin kasvattaakseen tiluksiensa pinta-alaa ja purkivat tornin. Tilalle he tekivät suuren kasvimaan, jota yhdessä hoitivat onnellisina tehden Itachin lupaamia uusia muistoja.

Ni ehkä vähemmän ehtisit itkee.

JA SITTE RUMA NALLE SAA KIRKUU KAUHUST - JÄLLEE. >:DDDDDDDDDDDD

Bwu ha Ha Ha ha hahaha...

Voi paska se soi päässä 8

---

D

http://www.youtube.com/watch?v=XS5hOfcJyNw&NR=1

....ღღღღღღ......................ღღღღღღ
..ღღღღღღღღღ............ღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღ....ღღღღღღღღღღ
ღღღღღღღღღღღღღ.ღღღღღღღღღღ
..ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
....ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ
........ღღღღღღღღღღღღღღღღღ
..............ღღღღღღღღღღღღღ
....................ღღღღღღღღღ
........................ღღღღღღ
...........................ღღღღ
............................ღღღ
.............................ღღ
..............................ღ
............................ღ
.........................ღ
......................ღ
..................ღ
.............ღ
.........ღ
......ღ
....ღ
......ღ.......................ღ....ღ
..........ღ..............ღ...............ღ
..............ღ......ღ.....................ღ
...................ღ........................ღ
................ღ.......ღ..............ღ
..............ღ.............ღ....ღ
.............ღ
...........ღ
..........ღ
.........ღ
.........ღ
..........ღ
..............ღ
...................ღ
..........................ღ
...............................ღ
.................................ღ
.................................ღ
..............................ღ
.........................ღ
..................ღ
.............ღ
.........ღ
.....ღ
...ღ
.ღ.............................ღ....ღ
ღ..........................ღ...........ღ
.ღ......................ღ................ღ
..ღ...................ღ..................ღ
...ღ....................................ღ
.....ღ................................ღ
........ღ.........................ღ
...........ღ...................ღ
..............ღ..............ღ
..................ღ.......ღ
.....................ღ..ღ
.......................ღ

Seuraava tarina kertoo Uchiha-veljeksistä muutaman vuoden takaisista ajoista vielä kun koko Uchiha-klaani eli ja voi hyvin…

Pikku Sasuke oli vasta 6-vuotias ja temmelsi riehakkaana perheen takapihalla olevalla hiekkalaatikolla kuormureiden ja lapioiden kera.
Iloinen nauru kuului välillä sisälle saakka pojan innostuessa todenteolla. Muu perhe oli mennyt vierailemaan sukulaisillaan ja Sasukea vahti sisältä välillä ikkunasta tiiraillen vanhempi veli Itachi, joka hänkin oli vasta 12-vuotias.

Itachi nojaili käsillään hieman tylsistyneenä keittiönpöytään ja pyöritteli sormillaan hiustupsua. Hänen mietteensä kuitenkin katkesivat yllättäen pikkuveljen alkaessa huutelemaan hieman hätääntyneen kuuloisena. Itachi ryntäsi takapihalle pelästyneenä ja yritti kysellä pienemmältä hädän syytä. Viimein Sasuke avasi hieman ujostellen suunsa ja sanoi: ”On nälkä.”
”Kapuapas selkään, niin katsotaan mitä kaapista löytyy.” Itachi nappasi pikkuveljensä reppuselkään ja marssi sisälle taloon. Siellä he yhdessä penkoivat keittiön kaappeja pudotellen välillä jauhopusseja ja mausteita lattialle.

Viimein Itachin käteen tarttui kaapista täysi mustikkakeittopurkki. ”Käykö tämä?”, hän kysyi pienemmältä, johon Sasuke vastasi nyökyttäen päätään innokkaana. Itachi laski Sasuken selästään lattialla ja ryhtyi avaamaan purkkia. Sasuke kuitenkin halusi näyttää jo olevansa iso poika, joten hän tarttui purkkiin ja vetäisi sen käsiinsä.

Korkki oli kuitenkin löystynyt niin paljon, että se irtosi ja koko purkin sisältö lennähti Sasuken vaatteille ja lattialle. Sinertävä keitto värjäsi Sasuken hienot kesävaatteet laikullisiksi ja Itachi tiesi, mitä heidän äitinsä oli mieltä ylimääräisestä pyykinpesusta, joten Itachi tarrasi nuorempaa kädestä kiinni ja veti hänen nopeasti kylpyhuoneeseen.

Siellä Sasuken sinisenkirjavat vaatteet laitettiin likoamaan vesiastiaan ja myöhemmin Itachi pesisi ne, ettei äiti huomaisi mitään koskaan käyneenkään. Mustikkakeitto oli sotkenut myös Sasuken tukkaa, joten Itachi pesaisi sen ja lopulta kääri nuoremman suureen pyyhkeeseen.

Tämän jälkeen Itachi kaappasi Sasuken syliinsä ja kantoi takaisin keittiöön. ”Nyt istut kiltisti tässä, niin etsin jotain muuta syötävää.”, Itachi sanoi lempeästi ja alkoi tutkimaan uudelleen kaappeja. Pian sieltä löytyikin muutama pizzasiivu, jotka Itachi lämmitti veljelleen ja tarjoili sitten lautasella hänelle.

Sasuken syödessä Itachi siivoili aikaisemman etsintäoperaation jälkiä ja mustikkakeittoa lattialta hyräillen iloisesti. Sasuke oli odottanut edes pientä nuhtelua tapahtumasta, mutta ymmärsi, ettei isoveli pienistä hätkähtäisi toisin kuin isä ja äiti.

Pian oli Sasuken nälkä tiessään ja veljekset päättivät ottaa makoisat päivätorkut ahkeroinnin päätteeksi. He olivat ehtineet nukkua noin tunnin, kun talon ulko-ovi kalahti auki ja kiinni. Pian myös perheen äidin pelästynyt huuto raikui pesuhuoneesta: ”KUKA ON SOTKENUT SASSEN KESÄVAATTEET?!!!”

Tähän Itachi heräsi samantien ja ymmärsi nopeasti tilanteen vakavuuden. Pikkuveli saattaisi saada vaikka selkäänsä äidin tajutessa totuuden, joten Itachi ryntäsi pesuhuoneeseen katuvan näköisenä. ”Me etsittiin ruokaa ja se mustikkakeittopurkki lipes mun käsistä. Sori mutsi. Mä kyllä pesen sen.”

Tähän äiti vastasi: ”Parempi olisikin! Tietäisitpä paljonko nuokin maksoivat. Hmph. Ja minä olin niin varma, että se oli Sassen tekosia….” Äiti katosi pesuhuoneesta mutisten yhä hieman kiukkuisena.

Itachi pesi ja hinkkasi vaatteita puhtaaksi ja laitteli ne viimein kuivamaan narulle. Väsyneenä keskeytetyistä torkuista ja pesu-urakasta hän laahusti takaisin pikkuveljensä viereen ja jatkoi uniaan tyytyväisenä.