IRC-Galleria

Mää luulin jo onnistuneeni siinä mitä oon yrittäny kauan.. Vaan en näköjään :D
Yks päässy aika lähelle, saa nyt nähdä uskallanko päästä läpi asti. Onneksi vuodet ei ihan heti lopu kesken, katsotaan tilannetta rauhassa. Vaan avaimista en ihan hevillä luovu. Pitää vaan itse muistaa hengittää, auttaa asiaa aika perkeleesti.
Hymy herkässä, olo hyvä ja aika (harvinaista kyllä) onnellinen :)
Sitä mää vaan ihmettelen että miks pirussa mietin muita ihmisiä, eihän mun onni voi olla kiinni niistä. Jos eivät pysty hyväksymään asiaa niin eihän se mun ongelma oo, vai..? Tuohonhan aikaisemmatkin on kaatunut kun ajattelee liikaa. Vois tehdä joskus hyvää unohtaa vain kaikki ja antaa mennä..
Oon vaan kerinny unohtanu miten kiva tunne tää on :D
Kai se täytyy vaan ottaa sillä asenteella että elämä on, en voi aina pelätä.