Tässä sitä taas istutaan. Jälleen yksin. Neula kyynärtaipeessa. Näyttelen taas uhrin osaa - vai kenties marttyyrin?
Niin paljon kuin bändin jätkistä diggaankin, minä myös vihaan niitä jannuja, koska niillä on läheisiä, jotka rakastavat niitä. En ymmärrä, miksi olen yksin vaikka minulla on niin suuri sydän.
Ehkä on minun valintani olla tällainen?
Ehkä minulla ei ole vaihtoehtoa?
Ehkä en tiedä?
Ehkä kyselen itseltäni kysymyksiä vain kuullakseni oman ääneni?
Uusimmat blogimerkinnät
- DREAM AS IF YOU'LL LIVE FOREVER. L... 30.09.
- SOME WILL BE LOST ALONG THE WAY. 28.09.
- IF WE LOSE THE FIGHT YOUR SPIRIT ... 22.09.
- YOUR MIND IS PLAYING TRICKS ON YO... 25.08.
- YOU'RE KILLING YOURSELVES BIT BY B... 22.07.
- IF THIS IS HOW I'M GOING TO DIE, M... 14.07.
- "ROSES ARE RED, VIOLETS ARE BL... 03.07.
- HEARD THERE'S PEACE JUST ON THE ... 30.06.
- THE THIN THREAD THAT HELD YOU, H... 26.06.
- "THERE IS NOT A DAY THAT GOES... 20.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (38)
-
▼
2011 (40)
- ▶ joulukuu 2011 (3)
- ▶ marraskuu 2011 (2)
- ▶ lokakuu 2011 (2)
- ▶ syyskuu 2011 (4)
- ▶ elokuu 2011 (5)
- ▶ kesäkuu 2011 (4)
- ▶ toukokuu 2011 (3)
- ▶ huhtikuu 2011 (11)
- ▶ maaliskuu 2011 (3)
- ▶ helmikuu 2011 (2)
- ▶ tammikuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (4)
Blogimerkintä
8. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 23Lauantai 09.04.2011 02:00
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet