Noniin, tänään sitten söin aamulla kaksi leipää. olisi pitäny syödä enemmän.
Kun vihdoin pääsin uunin ääreen, en tosin kotio, oli käsillä ranskalaisia perunoita sekä jotain kirotun penteleen takkuaivon mozzarellatikkuja.
Kuka tuomionpäivän alkuolio sellaisia olikaan ostanut.
Kyl sen ny tietää kui käy. Ihan ku söisi 500g juustoa paneroituna.
Kipeäksihän siitä tuli naapurin labratorinnoutajakin vaikkei edes maistanu.
Kyllä se siitä sitte tokeni niinkuin minäkin ja sain vielä iltapalaksi leipää suuhuni.
Viikonlopusta tulee rankeahko, jopa vaikeanoloinen. Pari päivää pitäis mustan makkaran kirotussa kaupungissa saada aikaa kulumaan ja vielä pysyä elossa samalla. Saattaa olla että tulee pikkuinen päivitystauko tänne, toivottavasti ei.
palaamisiin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Päivä 31: VOITTO 31.01.
- Päivä 29: Epätoivon kutsumat haaskalin... 29.01.
- päivä 27: Loppusuora häämöttää 27.01.
- Päivä 23: Tuulen viemää 23.01.
- Päivä 20: Tuplamälli taas 20.01.
- Päivä 18: Kun kaikki ei riitä 18.01.
- Päivä 16: Miten nää numerot voi me... 16.01.
- Päivä 13: Koston paluu 14.01.
- Päivä 12: Ennusmerkkejä 13.01.
- päivä 11: Paljastuksia 11.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (17)
- ▶ tammikuu 2006 (17)