Tänä aamuna heräsin järkyttävään poskijomotukseen ja soitin hammaspäivystykseen.
Kamalalla kiireellä sitten Maantienkadulle ja todettiin että viisuri oli alkanut mätiä.
Mätäpaise puhkaistiin ja todettiin että viisuri on poistettava heti. Huusin kuin hyeena hammaslääkärituolissa, kun viisurini poistettiin taltalla. Nyt on sitten jo toinen paperitollo poskessa ja vasen puoli silmästä kurkunpäähän on täysin tunnoton, ei kunnolla edes pysty puhumaan. Poskessa on edelleen avohaava ja verta tulee kuin härän kurkusta. ;_; Yää!
Tattuu!
Onneksi Tuulakin käväisi meillä tuomassa onnea elämääni.
Kiva tuntea, että on tärkeä jollekin ja on joku, joka ei milloinkaan eikä missään vaiheessa hylkäisi, ei minkään asian vuoksi.