Onpa tänään taas ollut päivä kuin sairaskertomuksesta.
Aikaisemmin päivällä nyrjähti selkä omituisesti kun laskin Mikaa pinnasänkyyn.
Panacodia ja vetiset silmät, ei sen ihmeellisempää.
Oli tänään sellainen olo illalla, että on pakko päästä hukkaan kotoa. Siis ulos.
Noh, yllättäin asioista johtuvista käänteistä se ei ollutkaan mahdollista.
Siis autoilemaan lähtö.
Jostakin kummasta syystä keuhkot tekivät tenän ja minua alkoi heikottaa, puristaa keuhkoista ja keuhkot tuntuivat olevan täynnä "ummehtunutta" ilmaa. Kiukkusin hetken, lähinnä itselleni tästä ahdistuskohtauksesta ja mutisin jotakin mahdollista ja mahdotonta. Eipä herra taaskaan minua ymmärtänyt.. Hitto vieköön. Olenko tosiaan näin hirveän vaikea ihminen sairauksieni kanssa, saameri. Niin juuri, Saameri.