Ärsyttävintä tosin tässä yhdessä välissä oli se, että kähistelin saman/samojen tyypin/tyyppien kanssa siitäkin, että puhutaanko kiusaamisesta liikaa vai liian vähän. Tainneet olla itte kiusaajia tai ovat vaan niin sairaan sokeita. Tuohon yhteen "Paisti valmiina suuhun"-kohtaan palatakseni, mä kyllä ymmärrän ihmiset, jotka vamman/sairauden takia on pakko olla avustettuna, koska niiden voimavarat eivät välttämättä riitä kaikkien tarpeiden tyydyttämiseksi. Ja itse mielelläni autan heitä, jos näen jotain erityistä avuntarvetta tai kysyvät minulta. Itselleni ja monille muillekin auttajille se on palkitsevaakin ja tuo hyvän mielen, kun on saanut auttaa jota kuta.Voih, että ku semmoset negatiiviset puheet kyllä syö miestä/naista... Voi lollero... Mä oon kyllä kiltti ja empaattinen, mutta kaikenlainen kiusaaminen saa mun karvat nousemaan pystyyn. Samoin semmonen kuuntelemattomuus, mitä toisella on asiaa kerrottavan. Ja onneks mä voin suuttua, koska mulla on siihen oikeus.
Mut mä meen... tai yritän ainakin saada nukutuksi. Eilisestä päivästä mulla ei oo oikeestaan mitään ihmeellisempää kerrottavaa.... Tosin kesä alkaa kolkuttelemaan ovella, ku kämppis kävi koiransa kanssa pissalenkkiä tekemässä ja kyselin, mimmonen sää siellä ulkona oli. Ihan, ku itte ei olisi voinut nenäänsä pistää partsin dörtsin väliin....
Omaa laiskuuden huippua sekin.Koettakaamme kestää joskus näitä elämän kivikkoisia polkuja. Sattuvat jalkapohjiin ja tekevät kävelyretkestä terävyydellään helvetin, mutta siitä selvitään kyllä. Jaksamisia kaikille ja hyvää vointia!!
Vielä jaksaa painaa lopun aikaa keväästä ja sitten pääsee kirmaamaan kesälaitumille ja -töihin ja kuka minnekin. 