Kaikelle ihanalle. Banaani-mansikkapirtelölle myös. (Rasvaton banaanijuge, banaani, sokruton mansikkakeitto, mansikkapuruset ja henkkohtprotskut... Sauviksel sekas ja.... Nam.) Ja ihana päivä on tuloillaan... Kaikesta huolimatta.
Parasta on ollu vielä tässä vuoden alussa se, että ei oo ollu riitoja tai mitään kähmää kenenkään kanssa ja toivottavasti niitä ei tuu loppuvuonnakaan. No, joskus se on semmosta, mut mä en piittaa niistä jutuista enää sen kamalammin.
Maailmalla kaikkee kiintoisaa. Joku vaatii menetettyään takaisin ja sitten vissiin luuytimen luovuttajia tarvitaan, ku rekisterissä kai jotain parisenkymmenen tuhatta heppua on... Mä oon yksi niistä. Mut mä taas odotan sitä päivää, et voi taas luovuttaa ja antaa luvan siihen itselleen. Toisaalta sillä luovuttamisella autetaan muita ihmisiä kenties saamaan lisää puhtia elämään. Musta se on vaan jotenkin nättiä, kun sinne veripussiin sitraattipuskurin sekaan menee se ensimmäinen puoli desiä verta ja sen jälkeen se vaan sekottuu sinne ja muutamassa minuutissa on pussi täynnä. <jännä>
Mut mä lähen kouluun. Otan tuolin takapuolen alle ja kirjan silmien eteen.
Pitäkää hauskaa. <viittaus> Ja ennenkaikkea: Voikaa hyvin!