Tänään tuli vuosi siitä, ku sain ne paperit tosiaan sinne kouluun. Mä kyttäsin ja kyttäsin sitä postiautoa, että koska se kurvaa sitä mein pientä maalaistietä pitkin pölyt lennellen. Yhtä kuuma päivä sillonkin oli, ku nytkin. Sit mä menin postilaatikolle, ku sinne kolahti joku tosi kovaa....Postiautoa ajoi yksi tuttu tyyppi, joka oli ennenkin sinne jaellu postia ja ihan mukavan ja pirtsakan oloinenkin. Joskus vaihdeltiin joululahjojakin hänen kanssaan. Sen muistan, ku se posti-ihminen jäi mun kanssa jotain hölisemään, ku olin siinä suu maireena, mut samaan aikaan huolissani kouluunpääsystä ja koko lopputulevaisuudesta. No, mä avasin sen kirjeen. Sieltä löyty päällimmäisenä kirje, jossa luki "Onnittelumme! Olet tullut valituksi opiskelemaan sairaanhoitajaksi.". Sen riemun kuuli kyl koko kylä. Siinä oli jotain naapureitakin samalla postinhakureissulla.
Mä oon ollu tunteella ja fiiliksellä mukana jossakin chatissa puhumassa ja lohduttelemassa ihmisiä, jotka on huolissaan omasta tulevaisuudesta ammatin suhteen. Enimmäkseen ammattikorkeiden paksusta kirjeestä puhuttiin ja terveydenhoitoalasta. Samaa keskustelua käytiin viime kesänäkin nyt tulosten tuloaikana. <jännä> Mä jaksoin kavereiden kanssa päivät pääksätysten jaaritella niistä pääsykokeista sen viiden viikon ajan. Niistä jaariteltiin, jaariteltiin, jaariteltiin, jaariteltiin...., kunnes kaikilta lähipiirissä olevilta ihmisiltä meinas mennä lopullisesti hermot meidän suhteen. No, sitä sattuu. Mä kyllä en vieläkään silti tajua, miten paljon mä sain siinä ryhmätilanteesta revästyä niin paljon asiaa siitä pienestä viinapullosta ja patterista. No, taitonsa sekin.
No, tää ei liity, mut kerron kuitenkin... Mulla kai oli toi taito harjaantunu ammattikoulussa, ku puhuttiin kaverin kanssa varmaan pari tuntia pelkistä rullaverhoista ja muovipusseista. Ei jaksettu kuunnella koulukiusaajien paskapuhetta, ku kuultiin kaikki niiden meihin liittyvät jutut. Kerran me puhuttiin paperintestauslabroissa koko helvetin päivän kuumemittareista ja lämpömittareista. 
Tehtiin kai protestia ihmisten kaljajutuille sun muille hölmöyksille. Oli se ihanaa.Sillon kirjeessä sanottiin, et lukea anatomiaa syksyn tenttiä varten, ni mä oitis painelin heti bussilla Stadiin hakemaan sitä anatomian kirjaa. Olihan se kallis paukku. Lukeminen meikäläisellä alkoikin sitten samantein. Sen takia sen ekan osion pääsin helpolla läpi.
Kaikki jutut mä tein ihan kummallisessa järkässä. Ensin mä liityin koulun oppilaskuntaan ja tilasin haalarit. Samalla liityin Samalla liityin ammattiliittoon. Sen jälkeen mä hain kämppää tietenkin. Sitte, ku mulla oli vähän onkkelmaa rokotekortin kanssa, ku se oli hukkunut, kuin pieru Saharan autiomaahan. Ei kun uutta hakemaan. Nonni. Sit paperit matkaan ja koulusta omaa paikkaa turvaamaan. Se oli menoa. Mä sanoin biotekniikalle hyvästit. Ei enää ikinä. 
Mä en jaksa sitä inssimatikkaa. Ala oli silleen mielenkiintoinen, mut mä en jaksa mitään vaikeeta.Et semmonen.