Onneks oon taistelemassa sitä kurjaa A-virusta vastaan. Piti nielaista RoseOxit ja Echinaa tietty. Heräsin aivan mahtavaan päänsärkyyn. Silmissä vilisi kirkkaat tähdet, pallot ja sahalaidat. Anselmin ja Dooriksenkin vislaukset ja säksätykset kantautuu mun korviin oikeen kunnolla. Ihan, ku mä olisin niidenkaa samassa häkissä. Poskiontelot kutiaa aivan samperisti ja aivastuttaa. Jokaisen nivelen kohdalla on ainakin 50 nuppineulaa törröttämässä. Kaiken kukkuraksi silmät tuntuvat raskaalta, kuinka voisikaan painaa päänsä takaisin tyynyyn ja jatkaa uniansa, mutta kun ei. Se siitä positiivisuudesta. Ei se mitään. Mä teen tätä JOSKUS, mutta jotkut nillittää ihan PIENISTÄKIN asioista kaiken aikaa. Helvetti... Harva se hetki. 
Siitäkin voidaan olla tyytyväisiä, että ei se mahdollinen flunssa kestä, kun hetken. Ellei sitten suunnilleen tapa itseään tuonne, kun ei lepäis kunnolla. 
Toivottavasti koko tauti ei ees pääsis mun kannoille. Ja ehkä tääkin olotila on vain hetkellinen, kun nuo RoseOxit antaa mulle voimaa ja energiaa päivään. 
Niin ja tietty mikäs sen parempi aamiainen on, ku Cream & Cookies-pirtelö. 
*Slurps!*Hohhoh... Kai sitä pitäis mennä tästä jollakin tyylillä. Ei jaksa, mut jaksaa silti. Voisin laukoa pari mielenkiintoista tosiasiaa, mutta en viitsi alkaa nillittämään, koska tiedän, että esimerkiksi tuolla kehitysmaissa ihmisillä on asiat paljon surkeemmin ja isommat probleemat, ku toi muhun piikkiänsä iskevä flunssa, joka kuitenkin menee ohitse konstilla, jos toisellakin, ennemmin tai myöhemmin. Onneksi siellä on jonkunlainen avustussysteemi menossa, että lapset saadaan kouluun ja sitä rataa.
Ja edelleen painotan sitä positiivisuutta. Se saa ihmiset hyvälle tuulelle. Nyt mä meen, ennenku tästä tulee ihan pohjaton verbaalinen oksennus.
Voikaahan hyvin ja pitäkää itsenne miehinä ja naisina. <viittaus> Moido!