


Ai niin. Mun piti tosiaan vielä mielenkiintoisuuden vuoksi kirjuustella kiusaamisesta ja kateudesta, kun kerran nekin asiat tuntuu olevan framilla aika silleen sopivasti, että ihmiset oppis jo vihdoin tajuamaan. Toisaalta sitä aimo aivo-oksennusta on varmasti odoteltukin, kun iltapäivällä niin lupasin. Siks toisekseen mun mielestä rietastelukin on kiusaamista. Mua vaan etoo, et jotkut tyypit rietastelee joillakin esmes seksiasioillaan. Toisaalta jotkut muutkin herkät asiat ja niiden pilaaminen rietastelulla saa oikeesti kuvotuksen nousemaan. Rietastelu on ehkä semmosten hyvien teknisten suoritusten hakevien tyyppien puuhaa ja tunteet niille on varmaan ihan erilainen huomioitava seikka, ku sen kohteeks joutuvalla ihmisellä. Ihan oikeesti, jos niinkun järjellisesti ajatellaan. Siks toisekseen vakavilla ja herkillä asioilla ei oikeesti pidä pelleillä ja ketään ei pidä painostaa semmosiin asioihin, jotka on ihan oikeesti vasten jonkun ihmisen vakaumusta. Siks toisekseen rietastelu on yks esimerkki siitä, miten ihminen voi näyttää pinnallisuutensa. Mut joo.

Kiusaaminen yleensä on tosi naurettavaa. Sit, ku kiusaaja yleensä keksii ihan kummallisia syitä kiusata toista ihmistä. No, mitä oon maailmaakin tässä tutkiskellu, ni käytännössä katsoen kateus on semmonen yks systeemi kiusaamisen pohjarakenteina toimiva, jolla toinen ihminen saadaan pahalle mielelle ja sit mustamaalataan ja puhutaan sitä ihan kunnon merdee jonkun selän takana taikka muulla tavalla kiusataan. Esimerkiks imitoidaan uhria, sotketaan ja töhritään uhrin omaisuutta (säilytyslokeroa koulussa, aistiapuvälineitä rikotaan, vaatteita revitään), lyödään dörtsi boseen nokan edessä "sattumalta", nillitetään sitä samaa "kierosilmä"- ja "tärisevä spurgu"-juttua sun muuta... Miks jotkut oikeesti jaksaa? Mä en tajuu. Selittäkää te viisaammat. Ja minkäs se kiusattu oikeesti voi sille, että esimerkiks se vaan on hyvä koulussa ja osaa monenlaisia hommia tai että kiusatulla voi olla vaikka diabetes, jonka takia se leimautuu kouluyhteisössä narkkariks insuliinipistosten vuoksi. Jos joku on hyvä koulussa, ni siitä vaan voi ottaa mallia ja pyrkiä itse samaan kuitenkaan luomatta sen suurempia kilpailutilanteita.

Et semmonen. Kateudesta mun piti vielä laittaa jotain linkkuroita, jota maailmalta löysin, ku panin kuukkelikuun suhisemaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kateus <-- Tossa linkkurassa on silleen lyhykäisyydessään määritelty, mitä kateus on. http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1601/kateus.html & http://herkules.oulu.fi/isbn9514272293/html/c60.html <-- Noissa sitten on vähän enemmän matskua siitä, mitä kateus on ja mitä se oikeesti voi teettää. Kateus on kyl semmonen tauti, et se ihan oikeesti vie kalatkin vedestä ja sitte nyrpistellään toisille ihmisille ja vertaillaan itseään toisiin ihmisiin. Eiks vaan voida olla tyytyväisiä siihen, mitä itsellä on ja miten esimerkiks vaikkapa tulipalossa kotinsa menettänyttä ihmistä voidaan auttaa. Omista vähistäänkin voi sille apua tarvitsevalle antaa. Eihän oo vaikeeta?

Vielä pureudun yhteen pikkuseikkaan, että nakerran sen kerta kaikkiaan: Se erilaisuuden hyväksyminen. Siis se on se juttu oikeesti. Joillekin voisin sitä teroitella tuossa, että se oikeesti uppois sinne lanttuun. Jos ei muuten, ni nuijalla sitten. Elikkäs tossa on esmes esmes... Yhdelle nimimerkillekin pureksittavaa. Sen verran kerron, että... No, enpäs kerrokaan.


No, oliko pinnallista tekstiä? Jos joitakin vituttaa ja hatuttaa se, että joku onnistuu laihduttamisessaan tai muussa jutussa, ni ite voi kyllä pyrkiä samaan ja kukaan ei oo kieltäny opiskelemasta. Senkun ottaa penkin takamuksen alle ja menee kouluun.
Tästä tais tulla mielenkiintoisin verbaalinen aivo-oksennus, minkä oon koskaan vuodattanu tänne.

Jeps. Eiköhän se ollu siinä. Voikaa hyvin ja ajatelkaa positiivisesti. Aurinkokin on tuossa päivänä muutamana pilkahdellu esiin ja syrjäyttää ton menneen talven harmauden sun muut.


Mut nauttikaa tosissaan ja antakaa kaikkien kukkien kukkia.
