Onhan mulla ihmisiä, joihin lähestyä. Mm. serkut ja silleen... Oikeesti papu palaa vähän semmoselta eräänlaiselta, mutta omanlaiselta osa-alueeltansa, että huhhuijjaa... Siis mitenkään toi ei liity kouluun tai kesäduuniin... Mä vaan inhoon aikuisia ihmisiä, jotka oikeesti tinttarillaa ja muuta. Käyttäytyy, ku teinit... <jännä>Kyl silleen kaikki muuten menee ookoosti. No joo... Jotkut ainakin tietää, mistä on kysymys. Valjentaa tekis mieli muillekin, mutta en vaan viitsi olla niin brutaali.
Moni mun frendeistä tietää, et niin metsä vastaa, kun sinne huutaa. Kohta saa vaan tinttarillat huomata, miten rumaa semmonen murkkuikään kuuluva käytös on, joka johtuu mm. hormonimyllerryksistä tms. Sit asiat setvitään huutamalla tai muulla yhtä älyttömällä tavalla, et oikeesti kuvottaa. Oi aikoja, oi tapoja. Miksei vaan voida keskustella kaikesta, niinku aikuisten ihmisten kuuluu? Mikä siinä on niin vaikeeta? Onks se vaan jotenkin jostakin negatiivisuudesta ja semmosesta johtuva probleemi? Vaikka mä oon omalla tavalla viisas ja filosofinen (ainakin toisten mielestä), ni en mäkään ihan kaikkea juttua käsitä tai en saata sulattaa. Kaikella on rajansa.Mut mä ainakin nautin upeesta kesästä, välillä paistellen ja välillä sateen alla. Toivottavasti tulis semmonen oikeen niinku kunnon ukonilma, et kaikki olis, ku maailmanlopun partailla. Mä rakastan semmosta luonnon teatteria, jossa salamat räiskyy ja ukkonen jylisee oikeen kunnolla. Se on semmosta taivaan ja luonnon järkkäämää dramatiikkaa. Sit semmonen oikeen uliseva ja voimalla puhuroiva tuuli, et siivois kaikki roskat mennessään. (Vois oikeestaan se puhurituuli käydä ja kipata nekin mäkkärin käärepaperit ja pizzanräämeet niiden roskaajien niskaan.
) Sen myrskyn jälkeen voiskin kaikki alkaa puhtaalta pöydältä ja paistaa semmonen ihana aurinko, vielä kuitenkin vettä vois tihutella, että taivaalle piirtyis suurenmoinen sateenkaari kaupungista toiseen ulottuva systeemi. Aivan mahtavaa. Semmosta mä voisin mennä kattelemaan jonnekin. Veden äärellä ukonilma on oikeestaan aika kaunista katseltavaa, mutta mieleenkään ei tule soutaa keskelle mitään lätäkköä lasikuituveneellä esmes, koska siinä voi lähteä henki. Suojaisa paikka ofkoors. Mut joo. Helteellä voi lipaista semmosesta oikeen suussasulavasta suklaajäätelöstä kielellisen ja matustella sitä suussaan. 
Tai haukata isosta ja mehevästä vesimelonista oikein mehukkaan palasen, josta se mehu oikein tirsuaa ja roiskahtaa suunpielistä.Mut ennenkaikkea... Tyypit kohta saa vastauksia yhteishausta ammattikorkeisiin. Toivottavasti monelle käy hyvä pulla ja pääsee haluamalleen alalleen opiskelemaan. Ai että. Oli se jännää. Mä leijun vieläkin.
Tai no jaa... Kohta ja kohta... No joo... Runsaan parin viikon päästä kopsahtelee postia kouluista tyyppien loodiin. Ottakaa koppi ja onnittelut etukäteen, jos pääsette valitsemaanne. 
Roskat hampaankolossa. Minullako? Ei tunnu siltä. Tosin niitä olis jo tökitty hammastikulla jo ajat sitten menemään, jos jotain jyviä hampaankoloon on jäänyt.
Mut siis hampaankolo ja hampaankolo. On siis periaatteessa kaks järkeenkäypää hampaankoloa. Oma juttunsa on toki siinä, kun ruuan tähde jää ihan oikeesti hampaankoloon, mutta toisaalta sillä tarkoitetaan myös setvimättömien asioiden puimatta jättämistä. Semmonen. Mitäs tuumitte, jos mä meen väsäämään mun opinnäytetyötä? Mä en oo kyllä laiskuuttani jaksanu sille oikeen mitään tehdä pariin viikkoon.
No joo. Pitäkää hauskaa. Heipsa. <viittaus>