IRC-Galleria

...kaiken aikaa vaan mennään, vaikka mä en kyllä tunne olevani mikään hyvä tuolla lukiossa, mutta sopusuhtainen kuitenkin. Psyka meni yli odotusten, sit äikkä ja ruotsi meni jotenkin päin persettä. Mut ainaski äikän aion käydä korottaan, josko saisin siitä ysin tai kympin, koska nyt mulla on siitä vaan seiska. Nyt mulla on lukiossa viis kurssia, mut en oo varma, et jaksanko mä, mut ainakin mä yritän onnistua. Psyka kakkosen tunnilla eilen mä sain puhua assiudesta ja se oli kivaa. :) Mulla oli joku vartin monologi aiheesta ja sen jälkeen opettaja kyseli multa kaikkee kivaa, johon ilomielin vastasin. Ja filsa on erityisesti mun mieleen. Se on tosi mielenkiintosta ainetta. Mä vaan silloin tällöin saatan vastailla omituisesti sille opettajalle silloin, kun multa jotain erityistä kysytään. :) En tie. Kaippa se on normaalia. :D

Muistan vapun vuodesta 2008, jolloin oli aika kiinnostavaa kyllä. Yks tyyppi oli kännissä ja rupes pitämään mulle luennointia siitä, kuinka naiset synnytttävät ja kiistaa tuli muun muassa siitä, että laitetaanko epiduraali- ja spinaalipuudutus jälkeen vai ennen synnytystä. Tietenkin asiaan perehtyneenä sanoin, että ne laitetaan toki ennen synnytystä, ettei nainen saa mitään kipuja synnytyksen yhteydessä. Melko hassu juttu oli ja silleen. :) Minua jäi lähinnä naurattamaan tuo. Sitten yhtäkkiä keskustelut menivät johonkin kirkkojuttuun ja sen sellaiseen yleiseen lätinään. Silloin en ollut kuulunut vielä kirkkoon, enkä ollut käynyt rippikoulua, mutta kuuluin hellareihin toki, koska olin uskossa jo tuolloin ja olen vieläkin uskossa. Toki eri tavalla, kuin hellareiden aikana. Tähän tyyppiin vaikutti kirkkoon kuulumattomuuteni ja muu sellainen ihme touhuilu. En vain tiedä, että miksi.

Yhtäkkiä jostakin Teho-osaston kattelusta, jossa lääkäri määräsi jollekin psykoosipotilaalle tai jotakin Diapamia - muuten aika paska sarja, ku siinä on ihan sairaasti asiavirheitä ja muuta mukavaa.... Niin, tuli keskustelua lääkkeistä, kuinka lääkärit määräävät helposti nappeja potilaille. Erilaisia tietenkin. Puhun nyt samasta vuoden 2008 vapusta. Samaan aikaan olin katsomassa tietenkin koiranpentua, joka oli saapunut siihen taloon ja minun oli määrä jäädä vahtimaan kyseistä koiraa, mutta en vain kyennyt. Sen muistan, että äiti tuli hakemaan mut keskellä yötä pois, koska olin tapellut ja soitinkin asiasta äidilleni. Tappelu tuli tietenkin lääkityksestäni ja siitä, että olin Paloniemen ja Tammiharjun sairaalassa jaksolla silloin vuoden 2008 helmi-maaliskuussa. Ehkä tyypin mielestä minulla olisi ollut vain parasta hypätä tätini parvekkeelta alas tai muuta yhtä mielenkiintoista. Kenties vetää siellä Jorvissa kirran osastolla ranteeni raakerilla auki taikka vetää jotain huumaavaa lääkettä. Sain kuitenkin ihme ja kumma pidettyä asiani sisällä, vaikka vahdin ohjaajaani sillä silmällä, että saisin avaimet lääkekaappiin varastettua. Olisin voinut saada tuosta jonkun syytteen tai jotakin, jos niin olisi tapahtunut. Tai en tiedä, että olisinkio ollut jollakin tasolla syyntakeeton asiaan. Jokatapauksessa sain sairaalassaoloajastani sen verran arvostelua, että olin syönyt suklaata ja muita lihottavia juttuja ja niissä oli tietenkin liikaa hiilareita, joka on sanomattakin selvää. En silloin vielä polttanut tupakkaa. Ensmiiäisen kerran elämässäni sain neuroleptejä "Seroquel" tai jotain sen tapaista. Siitä alkoikin kasvamaan tisseihin ja mahan aluseen karvoja, joka nyt sitten Zyprexa-lääkityksen aikana on voimistunut. No joo. Samaan syssyyn sain kuulla, että masennus on muotisairaus ja tunsinkin sitten, että olen jollakinlailla pissis, koska lukeuduin tähän kastiin. Sain myös mielenkiintoista arvostelua lääkityksestäni. Suoraa huutoa se paremminkin oli känniseltä ihmiseltä ja sitten halveerausta päälle, että "Sä oot oikeessa. SÄ voit vetää niitä nappeja niin paljon, kuin sielu sietää.". Samaan aikaan tuli vielä taputusta päähän. En vain voinut pidättää itkuani ja samaan aikaan tuon ylimielisen kännisen paskiaisen nentin kakarat alkoivat nauramaan päälle jotain omaa paskaansa. Se oli inhottavaa. Tuo on oikeasti aika katkeralla tavalla piikkinä lihassani, koska muistan silloin, että itsetuntoni oli niin alhaalla, kuin vain voi olla. Sain myös samaan aikaan haukut siitä, että opintoni sairaanhoitajalinjalla keskeytyivät. Saman vuoden Barcelonan matka meni tuon henkilön kanssa tappeluksi myöskin. En viitsi siitä alkaa avautumaan, koska silloin tästä muistiinpanosta tulisi liian pitkä.

Toinen huvittavuus oli mummon 90-vuotissynttärit, jolloin toinen lähisukulainen alkoi nauramaan päälleni, kuinka kerroin opinnäytetyöstäni Laureassa. En kuitenkaan kykeentynyt tekemään sitä loppuun, koska olin tuolloin sairaana. Niin ja sama tyyppi alkoi naureskelemaan koko suvun edessä, että "Tuo täti on sellainen, joka näkee karkkikipot, niin ne tyhjenevät samalla tavalla, kuin ruho piraijoilla.". Se oli minusta noloa ja erittäin loukkaavaa. Tästäkin tulisi erittäin pitkä juttu. Olenkin tainnut kirjoittaa tästä tuohon suloiseen pöytälaatikkoromaaniini "Pimahdus, Tunneli ja Valo".

Niin. Tämän vuoden elokuussa sain sitten tuolta koiranomistajalta vielä sellaiset arvostelut päälleni, että olin muka halunnut lääkkeeni, kun olin siellä sairaalassa reilu kolmisen vuotta sitten. Tuo oli aika mielenkiintoinen argumentti kohtaani. En yleensäkään pidä ihmisistä, jotka alkavat argumentoimaan kaikkea paskaa kohdalleni ja tietenkin sylkemään verbaalisesti päälleni. Toki voin Petteriä mukaillen räkäistä kans teoreettisesti heidän niskaansa samalla mitalla. Minusta on huvittavaa, että sain kontolleni tuosta vielä, että lääkitys olisi negatiivisella asialla muuttanut persoonaani, mutta armaan ihanaiseni psykiatrini mukaan minusta on tullut paljon ulospäinsuuntautuneempi, mitä olin silloin. Tietenkin tämä saattaa olla Abilify-lääkkeen tulosta. Se onkin ollut kohdallani hyvä lääke. Se ei ole myöskään lisännyt ahdistusta tai muuta sen sellaista juttua. Sitäpaitsi kukaan ei tajua, että syön lääkkeeni ainoastaan pysyäkseni hengissä ja masennusta en ole mitenkään valinnut kontolleni.

Arvoitus kuuluukin: Kuka tietää, keistä henkilöistä tässä tarinassa on kyse? Saa multa kenties jonkinlaista patukkaa palkinnoksi, vaikka minulla ei olekaan munia. :D Siis en tarkoita siinä mielessä patukkaa, vaan ihan konkreettista suklaapatukkaa tai jotain sen kaltaista. No, sen tiedän, että ainakin puolet suvustani tietää, keistä tässä on kyse, koska jotkut olivat silloin mummon 90-vuotissynttäreillä ja toiset kuulivat vapputarinani Skypessä tai puhelimessa, koska olin tuota kertonut itukua tuherrellen. Äitini muistaa tuon elokousein jutun, koska olimme samaan aikaan kyläilemässä tuon koiranomistajan luoona. En paskat pelkää sitä, että saan näistä asioista kunnianloukkaussyytteen. :D

Kohta alkaa lukio....

Enpähän oo aikoihin kirjuustellut tänne mitään, ku enemmän oon facessa ja silleen.

Mut nyt mulla on mielessä se, et mä alottaisin iltalukion. Saa nähdä, kuinka muijan käypi....

...vaikkakin se kevät tuolee hiukan myöhässä ja niin...

As-palstan rinnalle joku on keksiny jonku vitun paskafoorumin, jossa gmaila ja kumppanit jauhaa sitä samaa paskaa, mitä ennenkin. Kai siihen tottuu. Joo. Lol. Mä muka oon AStonishedin marionetti. Enköhän mä kuitenkin ole saanut ajatuksia kans sanottua samalla tavalla, ku muutki. Jotkut vaan jaksavat naurattaa mua samalla tavalla, ku Laurean pellet.

Kuntoutuspolilla yks häiskä kailottaa mutsinsa kuolemasta, et helvetti seinät raikuu ja se on tosi ahdistavaa. Vittu on munki faija kohta kakskyt vuotta kasvanu koiranputkee, mut en mä siitä ala huutaa ympäri osastoo tai muuta. Ärsyttää vaan, ku alkaa tää sosaiminen väsyttää ja vituttaa kaikella tapaa.

...on täynnä paskagalluppeja, joita on pakko vaan lukee, josko sieltä löytyisi taas jokin uusi rasti ruutuun-juttu tai vastaavaa.

Eipä tällä rintamalla oo tapahtunu muuta fiksua kuin se, että kävin ammatinvalinnan ohjaajalla tänään ja seuraava uusi aika on tammikuulle. Paskakylän kirjasto suvaitsi löytää itsestään ensi kevään pääsykoekirjat Suomen kielen laitokselle.

Pakko vaan ylittää odotukset ja päästä ekalla kerralla sisään. Se on vaan pakko. Ilveellä, jos toisella on päästävä muuttaan Espooseen tai Stadiin. Mä en jaksa enää tätä Lohjaa. Täällä vittu hukkuu psyykkiseen paskaan aina silloin tällöin.

Joe ei yliopisto, ni paukkuja ainakin löytyy vaikkapa Luovin merkonomilinjalla.

No, mut jouluja kaikille.

http://hevosterapia.blogspot.com/ Kokemukseni ratsastusterapiasta. :)

FYYSINEN TUSKA
Oletko koskaan pyörtynyt? - Olen. Tosin siitä on aikaa.
Oletko koskaan saanut niin kovaa tälliä päähäsi, että ystäväsi kyselevät jo nimeäsi? - Olen.
Oletko koskaan loukkaantunut niin pahasti, että olet joutunut sairaalahoitoon? - Olen.
Oletko koskaan murtanut / katkonut luitasi? - Olen.
Oletko koskaan ollut leikkauksessa? - En.
Oletko koskaan joutunut käyttämään kävelykeppejä? - Neljästi elämäni aikana.
Oletko koskaan saanut aivotärähdystä? - Olen.
Onko sinulla koskaan ollut tikkejä? - On. Takaraivossa.
Onko hampaillesi tapahtunut koskaan mitään? - Sain koululiikuntatunnilla jääkiekon hampaisiini ala-asteella.
HENKINEN TUSKA
Oletko itkenyt itseäsi uneen? - Olen.
Oletko itkenyt viikon putkeen saman asian takia? - Melkeen. Sairaalassa.
Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi lievittääksesi tuskaa? - Joo. Vetäny nappeja.
Milloin itkit viimeksi? - Ratsastusterapiassa, ku terapeutti sai mut aukenemaan oikeen kunnolla.
Näkyykö käsissäsi viiltelyjälkiä? - Ei.
Auttaako viiltely oikeasti? - Ei.
Oletko koskaan harkinnut/suunnitellut itsemurhaa? - Viimeeksi viime kesänä.
RAKKAUDEN TUSKA
Oletko koskaan kärsinyt sydänsuruista? - Olen.
Onko sydämesi särkynyt koskaan? - On.
Onko sinua petetty koskaan? - On.
Pelkäätkö ihastua? - En.
Pelkäätkö rakastua? - Olen rakastunut korviani myöden tyttöystävääni. :)
Oletko sinkku vai seurusteletko? - Seurustelen naisen kanssa.
Jos olet sinkku haluaisitko seurustella? - ...
Jos olet varattu, haluaisitko olla sinkku? - En.
YSTÄVYYDEN TUSKA
Onko sinulla parasta ystävää? - On. Montakin.
Oletko kenenkään paras ystävä? - En osaa sanoa.
Onko joku ystävistäsi pettänyt sinut? - On. Monestikin, mut sitte on kyllä ystävyyskin katkennut.
Luotatko ystäviisi? - Luotan.
Ovatko ystäväsi kaksinaamaisia? - Hyvät ystäväni eivät ole sellaisia.
Oletko itse? - En.
Onko sinulla ystävää, jolle voit kertoa kaiken? - On.
Lohduttavatko ystäväsi sinua? - Lohduttavat.
Jos alkaisit seurustelemaan nyt, mitä ystäväsi sanoisivat? - En osaa sanoa.
POKKA
Suutelisitko saman sukupuolen edustajaa, jos saisit 100 euroa? - Suutelisin vaikka ilmaiseksi. Tyttöystävääni nimittäin.
Antaisitko poistaa pikkusormesi, jos saisit 200 000 euroa? - En todellakaan.
Joisitko kokonaisen pullon Tabascoa, jos saisit 1000 euroa? - Henki lähtee.
Jos et saisi minkäänlaista rangaistusta, tappaisitko ihmisen jos saisit 1 000 000 euroa? - Kiusaajani.
Paljonko sinulle pitäisi maksaa tunnissa, että alkaisit prostituoiduksi? - Ei todellakaan kiinnosta.
Juoksisitko Kampin läpi alasti satasesta? - Juoksisin.
VIIMEISIN:
...ihminen joka tekstasi sinulle? - Enpä kerro.
...soitti sinulle? - Ei kuulu sulle.
...henkilö jota halasit? - Taisin viimeeksi halata terapiahevostani Pahetta.
...lähettämäsi sähköposti ? - UVPS:n tyypeille, että tulen ensi viikon torstaina seminaariin.
...saamasi kortti? - Kiinasta postikorttiringistä.
...ostoksesi? - Ruoka.
LEMPI
...numero? - Kahdeksan.
...vuodenaika? - Kesä.
...väri? - Oranssi ja vihreä.
...bändi/artisti? - En tiedä.
NYKYHETKI
Mieliala? - Alavireinen.
Mikä soi? - Undulaattini.
Mihin olet pukeutunut? - Yöpaita.
Miten hiuksesi ovat? - Lyhyet.
Oletko meikannut? - En käytä meikkejä.
OLETKO
Ihastunut? - Paljon enemmän.
Kipeä nyt? - Psyykkisesti kyllä.
Katunut jotain tekoa viikkoja? - Joo.
Mielestäsi hyvä ihminen? - Olen.
Onnellinen? - On ainakin katto päänpäällä ja eläke juoksee. :)
ONKO
Joku ihastunut sinuun? - Tyttöystäväni.
Joku ystäväsi pettänyt sut? - Ei nyt ainakaan.
Joku kehunut ulkonäköäsi - Joo.
Ollut mukava päivä? - Oon ollu sisällä ja lipittäny glögiä näillä pakkasilla.

Ne on ens viikolla ja siitä tulee vielä hauskaa. Koko hiton vuosi on tahkottu niiden eteen töitä. :)