No niin. Kuravedet on juotettu, sillit syötetty ja aprillattu kaikki, ketä vaan on kynnyksen yli astunut taikka puhelimessa ja milloin mitenkin. Toivottavasti mahdollisemman moni sai huijattua toisiaan oikeen olan takaa, koska onhan aprillipäivä se päivä, jolloin on lupa kiusata ketunhäntä kainalossa... ;) Mä ainakin tulin pari kaveria narranneeksi, että argeologit olis muka löytäny Ranskasta kylän, jossa Asterix oli elelly. Oikeestaan mä kuulin itte sen, mutta enpä menny lankaan. Äiti sai mun melkein menemään lankaan, mutta se ei kyllä siinä onnistunu. Pari kaveria meni lankaan tolla Asterix-jutulla ja musta se oli hauskaa. Olipa paikallislehtikin keksiny jonkun mojovan pilan ja mua nauratti se ihan mielettömästi. Siinä oli käsketty ihmisiä pakastamaan lunta kaivoksen hiihtorataa varten, ku sinne piti kesäksi semmonen perustaa. Joku semmonen se oli. Tietenkin matkalla työharjoittelupaikkaani tuli naurettua, ku kattelin jonkun portin pielessä olleen mustan jätesäkin lumilapio vierellä ja tietenkin toivoin, että kyseinen tyyppi ei ollu ottanut tosissaan sitä aprillipilaa.... Voi luoja, mua nauratti.
Sunnuntaina tulee virpojat ja onpa lehtien yleisöpalstoilla jaksettu jaaritella, että onko virpominen sopivaa vai ei ja kuka avaa virpojalle ovet ja kuka ei. Samalla ihmiset on varmasti miettinyt, mitä sille pienelle virpojalle voisi antaa pääsiäistä toivottaakseen. Itse pidän sitä sopivana, sillä onhan se vanha karjalainen ja osaksi länsi-suomalainenkin perinne. Itse olen lapsena virponut trullina pitkin kyliä ja tietenkin kohteliaasti toivotellut pääsiäisiä ihmisille. Virpomaan menin sisarusteni kanssa ja kissakin kulki meidän perässä kylän raitilla. Toisinaan menin kaveriporukassakin. Tietenkin oli värikkäät vaatteet, noitameikit ja virpomavitsat, joissa oli karkkipapereita, kahvipaketin pussista leikattuja lamelleja, silkkipaperia ja höyheniä. Monesti tein paperistakin jotain ihan pieniä origameja virpomavitsoihin. Myöhemmin käytiin virpomareisun jälkeen virpomassa mummo ja muut sukulaiset. Oli se suloista. Laulettiinkin vielä virpolorun lausumisen jälkeen pääsiäislauluja naapureille ja muille ihmisille. En tiedä, miten nykyään virvotaan, mutta ajat muuttuvat, kuten sanotaan.
Kamala ilma jatkuu edelleen ja saadaan todenteolla katella noita harmaita roikkuvia pilviä ja toisinaan kärsiä siitä, että taivaalta tulee jotain lumen ja veden sekaista töhköä. Räntää, uumoilen. Sitten työ- ja koulumatkoilla sotkeudutaan leukaan asti tieltä tulevaan, autojen roiskuttamaan suola-lumi-vesi-kura-hiekkamoskaan. Onpa lystiä. :D Eipä kyllä autoilijoitakaan voi ihan kaikesta syyttää. Joskus voi käydä niin, että menee vahingossa liian likeelle suojatien läheisyydessä olevaa kuralammikkoa vihreitä liikennevaloja kärkkyessään. No, kohta se kesä tulee sieltä. Ollaan entistä lähempänä kesää. Varmasti aurinkokin tulee paistamaan - tai ainakin jossain välissä. :) Toisaalta eipä se liian kuuma kelikään oo oikeen kiva... No, se vähän riippuu ja roikkuu... Tai oikeestaan ihan sama. Ainahan sitä keksii kaikenlaista tekemistä, oli sää mikä hyvänsä. Paitsi hyvällä säällä aina katukorista tai piknikkiä ja uimista. Toisinaan fillaroimista tai sauvakävelyä. Sauvoja en kyllä vielä omista, mutta olen menossa kyllä hankkimaan ne.
No joo. Oli se semmosta. Ei onneksi viime aikojen puuhastelut ja seikkailut olleet tiukkaa kaurapuuroa, niinkun joidenkin laplace-muunnosten laskeminen taikka integraalilaskut, jotka olen unohtanut onneksi tyystin. En tarvitse niitä enää. En nyt, en huomenna, en ensi viikolla, en ensi kuussa, en ensi vuonna, en koskaan. Vanhat matikan monisteet edellisten instituuttien ajoilta on viskattu paperinkeräykseen silppurin kautta jo moneen otteeseen. No, se yksi riitakin tuli purettua tässä ja saatiin sovulle sijaa. Joskus taisin mainita, että oli kähinää erinäisistä asioista, joita tosiaan nettiin kannatti laittaa ja mitä ei. No, taitavat olla mennen talven lumia.
Mutta eipä tässä sen ihmeelisempiä. Hyvää vointia kaikille kanssaihmisille. :)