Tai... Jotain. Plörönaattimainen fiilis, mut muuten silleen ihan jees. Sauvakävely ehkä piristäis pikkasen enemmän. Jos vaikka menis kohta sauvakävelylle. Äsken siivoilin noita kuvatuksia ja pitää kai tehä jotain säätöjä, et saisin uusia kuveja lisäiltyä, muun muassa niistä Stokiksen kuvista viime kesältä. Tyhjäsin vihdoin ja viimein mun kameran noilta kuvilta.
Ja jos synttäreiden öö.. Johonkin tienoolle... Siis mä lähtisin ehkä frendien ja mutsinkaa laivalle. Mentäis Siljalla Stokikseen. Jippii!
Ei aina jaksais olla maissa ja vietellä syndejään aina siellä samassa ykkösmenomestassa, vaikka siellä ihan nastaa onkin karaokea laulellen.
Tai että nysvää jotain ihmeellistä tavallisesti.
Ja tuohon topiciin viitaten... On semmonen olo noiden joidenkin tenttien osalta, että on ihan kuolaimet suussa pärskyävä hevonen, ku tarttis päästä eteenpäin. Onneks valo näkyy putken päässä ja valmistuminen alkaa olla lähempänä, kuin edes kerkiäis sanomaan "kissa". Siis vajaa puoltoista vuotta oikeestaan menee yhessä luikauksessa. Mut se varvonta meni ihan jees sillon perjantaina-rerjantaina.
Mää tyggä-gään ja Zorro kummifilee.
Sit muutenkin koulun osalta voi sanoo, et menee jees. Ja onhan se menny ihan jees oikeestaan alusta asti.
Paras juttu: Carpe Diem. Tartu hetkeen.
Mä muuten kehittelin jotain nannaa ihan tänä aamuna.
Parasta: cappuchino-makuprotskuu ton suklaa-alproon kanssa.
Vielä herkullisempaa tulis, jos olis jäitä. Sitte toinen intohimo on tohon raejuustoon. Sitä tulee tungettua melkeen joka safkaan. Hyvä, ettei kaurapuuroon sentään.
Salaattiin ja leivän päälle ainakin.
Oikeesti mun tekis mieli huutaa... AAARRGGH.
Emalikattilan kannessa on maalit ruvella... Eikun siis.... Olis oikeestaan parit kivat perusasiat ja kanat kynittävänä... Paitsi mä ehkä en ihan äkkiä menis ihan oikeesti kanoja kynimään, et se siitä.
Mut nyt tuntuu, ettei oo semmonen sateinen ollenkaan tuolla ulkona. Kummiskin tommosia uhkaavan näkösii pilvii joka paikassa. Ja maailmalla ei mitään semmosia, mille asettais nyt semmosta specialiteettia tai jotain sinne päin. Mitä nyt joissakin jutuissa tunteet kuumana, mut väännetään, ku rauta on vielä kuumaa ja puhkutaan ilmaa, et kekäleet pysyy tulessa. Niinkun tämmönen universaali katsaus maailman asioille. Uutiset oikeestaan pitää ihmisiä ajan hengessä. Mut onks ajalla sitten joku henki? Vähän niinku on pullonhenki? Mut kai sieltä ajasta joku henki löytyy, jos kelloa ruvettais hieromaan ja hinkkuamaan, niinkun sitä lamppupytinkiä, josta se henki sitten ilmentyy. Mut ne ötökät, jotka asuu tosiaan siellä mikromaailmassa ja halkoo hiuksista polttopuita, ni niille on Tiede-lehden mukaan kehitetty oma jääkaappi jossakin kylmälaboratoriossa. Oli aika kiintoisa juttu sinällään. Sinne varmaan mahtuu pienempikin jugurttipurkki.
Itseasiassa kielikäärmeily on paras taiteenlaji, jonka ihminen voi hallita, vaikka ei mitään järjellistä juttua osaisikaan.
Mitäs mä keksisin saivartelusta....? No, jätetään hautumaan.
Paitsi, että täit saivartelee, ni mitä muuta se vois olla?
Kohta vois ojentaa kaikesta huolimatta käsivartensa ja luovuttaa. Tuli vaan mieleen, ku sain aiheeseen liittyvää postia tänään. Pääasia, et joku toinen saa sen, mitä se tarvii. Iloita voi pienistäkin.
Vaikkapa sillä, että tosiaan ei tarvitsisi esiintyä esimerkiksi niissä kevätjuhlissa.
Mut jos mä menisin... Jatkamaan. Ehkä kouluhommia.... No, pitäkää hauskaa.
Moro. <viittaus>
Nyt muistin, et yks kirjakin pitäis viiä kirjastoon... Viikset! Siitä taitaa tulla ihan törkeet sakot, ku se on kai ollu jonkusen ajan myöhässä...