IRC-Galleria

Vielä haeskelen sitä sopivaa sanasävyä, jolla voisin kirjoittaa eilisestä silleen, ettei se loukkaisi ketään.

Kuitenkaan nyt sitä en ehdi kirjoittamaan, koska mulla on kiire ryhmänpitoon...

Voi, noi tuolla radiossa on hulluja halutessaan takaisin peruskouluun karkkitehdasretkien takia. Eipä me tehty koulussa semmosia retkiä aikanansa. Leirikoulussa kyllä käytiin ja laivalla. Mä en peruskouluun menis takaisin, vaikka maksettais miljoona. Tosi paljon sais maksaa, että menisin peruskouluun takaisin. Toisaalta on kyllä olemassa muutamia semmosia, jotka vielä peruskoulun penkkiä kaipaavat henkisellä tasolla. Hyvällä tavalla voi olla lapsenmielisyys ja ketunhäntä kainalossa, mutta vihaan sitä, että lapsenmielisyyttä käytetään negatiivissävytteisesti. Mm. koulukiusaajat ja muutkin kiusaajat käyttävät lapsenmielisyyttä yhtä väärin, ku Taru Sormusten herrassa sormusten valtaa.

Jos joku väittää, että mulla ei ole huumorintajua, on täysin väärässä siinä suhteessa. Kuitenkin rajansa kaikella ja toisten kustannuksella tehtyä huumoria en perusta.

Mutta tämmöstä. Hyvää vointia.

... tulossa asiaa, kunhan ehdin pohtimaan, miten sen kirjoittaisi nettietikettiä noudattaen. Voin toki laskea kymmeneenkin, mutta jossain määrin se ei aina meinaa auttaa. Oon meinaan saanut lätkiä pari mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa tyyppiä mustalle listalle, koska jaksoivat - isot ihmiset - harrastaa toisten kiusaamista. Onpa lapsellista. :D Nauran paskaiset semmosille hengenvelttouksille. Sorry, jos kirosin... Pitäisköhän tästä mennä Hiiden opistolle verestämään omaa venäjänkielen perustaitoani ja opiskella sekä jatko- että keskustelukurssi, jotta voisin kirjoittaa venäjäksi kaikki jutut ja kavereille kuitenkin suomentaa, sillä eivät he välttämättä jaksa lukea venäjää mun blogistani. :D Toisaalta, tulis aika pirun tyyriiksi mennä Apple Centeriin hakemaan lisänäppiksiksi kyrillisiä näppiksiä ja väsätä asetuksia uuteen uskoon ja rämplätä niiden kanssa.

Jee. Edellisen kerran viuhutin mustaa listaa kolmisen-nelisen viikkoa sitten ja sain ilmoittaa ylläpidolle häiritsevistä tyypeistä, jotka perkeleet tunki läpi seulan tiukkuudesta huolimatta. Heh, on se kamalaa, ku tuleva sairaanhoitaja kiroo suutuspäissään... Mut ei tarvii pelätä, että mä töissäni kiroisin. No, eipä tosta sen enempiä.

Sitäpaitsi kateus vie kalatkin vedestä. Jotkut ovat älyllisesti rajoittuneita, mutta toisilla älyllinen laajakatseisuus on sitäkin runsaampaa. :) Sitten myöskään en tajua, että samoilla tyypeillä on mielenkiintoinen tarkoitusperä siinä, että halutaan tahallaan ymmärtää väärin. Mikä helvetti siinäkin oikeesti on, vaikka kuinka selittäis asioiden todenperäisyyttä? Olis kiva saada vastaus.

No, positiivista tässä päivässä oli se, että sain kiitettävän palautteen nyt tästä muutaman päivän neuvolajaksosta. Olisin voinut olla neuvolajaksolla pidempääkin. Siellä oli kivaa. Huomenna se neuvolajakso valitettavasti loppuu.

Että semmottisia. :) On hauska jutella kavereiden kanssa jatkossakin. Hyvää vointia vaan kaikille tasapuolisesti. Ehkä tää osuus kuitenkin jonkun verran rikkoo nettietikettiä, mutta sitä sattuu....

On muuten aika magee fiilis ja huomista ajatellen meni eräät näytelmäharjoituksetkin joltakin osin putkeen. Tosin jännittää se ensimmäinen näytös huomenna siellä niin, mitä nyt yleensä jossakin koulussa duunataan erilaisten ihmisten terveyden edistämiseksi. :) No joo. Aika pöljä ilmaisu multa, mutta toivottavasti tuosta saa selvän. En jaksa alkaa korjailemaankaan.

Hyvä kostea ilma oli nyt ulkona ja oli helppo hengittää. Katupölyt vähän laskeutui alas ja semmosta pientä. Tihkuakin oli ja pilvet saattoi roikkua jonkun verran, mutta ei kamalasti.

No, se kadonnut koulukirja löytyi ja tuossa kattelin joitain juttuja viikon 22 tenttiä varten. Aionpa napata femman siitä. Huonompaa numeroa en huoli. :D Ei vainenkaa... No, kyllä se nelonen, ehkä kolmonenkin sallitaan.... :) Se kadonnu koulukirja oli menny mun huushollissani uppisukkeluksiin tonne kaapin pohjalle kangaskassiin, eikä paha puhuna miul mittään. Naureskelj vuan partaansa ja irvistelj. :) Kaverille manasin, että on se oikeesti kumma, ku ei oo tietoo, minne sen tenttikirjankin on sohaissut puolihuolimattomasti. Semmosta sattuu. On se kumma oikeesti noiden kamppeitten kanssa... Sitten, jos sattuu laiskuus iskemään, eikä jaksa joka viikko viikkosiivoa duunata huushollissa, ni kaikki tavarat alkaa katoilemaan ja semmosta muuta pientä. Ihmettelenkin joskus, ku kaikki vaan katoaa käden ulottuvista jonnekin, kuin pieru Saharan autiomaahan. Varmaan joku ottaa ja syö ne parempaan talteen. Sitä tyypillistä Murphyn lakia aina juuri silloin, kun jotain tavaraa tarvitsee, niinkuin nyt tuo tenttikirja. Herran jumala ja huokaus kaupan kukkuraksi. :) Voi voi.

Tää päivä meni ihan mukavasti ja silleen. Mielenkiintoista on työharjoittelussa ja mä tykkään. :) Kouluakin jo odottelen taas, että pääsee ammentamaan aivonsa täyteen kaikkee mielenkiintoista juttuu.

Että näin. Tää menee mahan viereen makaamaan ja päästämään lampaat laiduntamaan... Montakohan niitä mahtaa päästä loikkaamaan aitauksesta ulos, kun saan jo unenpäästä kiinni... Siinäpä pohtimista. No joo. Lenkillä, kun on ja lammasfarmi sattuu kohdalle, ni pellolla kirmaavat lampaat sanoo sulle "Mää. Mää vaan." ja pässit kääntelee päätänsä ajatellen, että "Tuolla hää männööt." Hehheh. Tyhmä juttu. Silti naurattaa. :D

Mutta, mutta.... Hyvää vointia kaikille tasapuolisesti. :) Että huomenna päivä on uus....

Tän vuoden osalta alkaa toi pääsiäinen sillälailla pikkuhiljaa olemaan ohitse ja huomenna alkaa taas arki, kunnes vappu koettaa taas tuossa parin viikon päästä suunnilleen. Itselläni oli varsin miellyttävä pääsiäinen. Maalla olin viettelemässä ja mämmiä syömässä, jonkin verran ulkonakin ja semmosta. Serkkupojan vihkiminenkin tuli todistettua pitkänä perjantaina ja hyvät gemut oli siellä. :) Jalat oli setsuuria kaikkien tangojen, valssien, humppien ja letkajenkkojen yms jälkeen. Sitten pidin lauantaina pienen Harry Potter-maratonin ja katsoin läppärilläni DVD:ltä kaikki tähän astiset leffa-Potterit, joita omistan, eli siis Viisasten kivestä Liekehtivään pikariin. :) Mummollakin tuli semmonen pieni pikavisiitti puikahdettua. Tulin vielä lukeneeksi tuossa erilaisia ihmisten traditionaalisia tyylejä ja tapoja viettää erinäisiä juhlapyhiä. Mainitsihan esimerkiksi Krisse Salminen lapsuudestaan ihka oikeiden tipujen hankkimisen pääsiäisen ajaksi. Tipuista oli sitten muistoksi jääneet kakkarat pitkin lattiaa ja sen sellaista pientä. Juorulehdissä tuommosia oli. :) Ihan totta.

Mielettömän hyvä ilma oli pääsiäisenä ja aurinko hymyili Hangon keksimäisesti taivaalta kaikille veli- ja siskokultasille täydeltä teholta suunnilleen. (Taisi olla jossain Tuntemattoman sotilaan ihan siellä loppupäässä joku tommonen. Lainasin vähän sitä kohtaa. :) ) Että kyllä se kesä pikkuhiljaa alkaa kolkuttelemaan, joskin tässä välissä on ensin kevät. Lumet on sulanu aika railakkaasti. Torstaina viime viikolla otin jo lenkkitossut käyttöön, joita Eccojen lisäksi käytän aika aktiivisesti. Eccot kyllä täytyisi käydä uudet jostakin, ku vanhat meni puhki tuossa syksyllä. Tuli käveltyä ihan mielettömästi niillä. No joo. Sen verran mukava keli, ni ei jaksa loppuvuotta homehduttaa jalkojaan talvitollukoissa. Herran jesta. Johan niissäkin varpaat kärsisi. Siis varpaissa kasvaisi kärsä. :D

Joo. Kevään tulon olen huomannut viimeaikoina sillä, että olen aivastellut tavanomaista runsaammin ja se johtuu lienet alkavasta siitepölykaudesta. Toivottavasti kaikki muutkin allergiset ovat huomanneet tämän seikan ja muistaneet varustaa kotiapteekkinsa antihistamiinilla allergiaoireita varten ja ampiaisen ja käärmeenpistoa varten kyypakkauksella.

Tosin yksi asia potuttaa... En muista, tulinko lainanneeksi erään kirjani jonnekin, joka olisi tuolla toukokuussa aika tärkeä koulunkäynnin kannalta... Olin hukannut sen jonnekin, kuin pieru Saharan autiomaahan. :D Joskus sattuu semmosta.

Että tämmösiä. Mun pitää mennä laittamaan pää tyynyyn ja ruveta laskemaan karkuhun päässeitä lampahia, sillä huomenna päivä on uus ja arki alkaa.... Siis on aikainen herätys meikäläisellä.

Hyvää vointia ja jaksamista kaikille tasapuolisesti. :)

Siis vähän kierrellen ja kaarrellen asiaan... Mä taas löydän itseni blogaamasta täällä. :) Paitsi säästä en viitsi silleen sanoa, koska tulihan se tän päivän kirkas sää jo kertaallensa esille ja silleen. Wauw, siis oikeesti! 8) Nyt mä sain sen aamusella kadonneen juurenpään kiinni, josta mun olikin tarkoitus kirjoittaa.

Oikeestaan se perusasia liittyy nyt viimeeksi olleeseen yhteishakuun ja ihmiset keskustelivat, mitä tekisivät lukion/amiskan jälkeen tai ihan peruskoulun jälkeenkin. Ammatteja oli laidasta laitaan ja kyselyjä, miksi aikoo isona. Yksi halusi putkimieheksi, toinen juristiksi, kolmas insinööriksi, neljäs paperiprosessimieheksi ja viides vaikkapa hätäkeskuspävystäjäksi. No joo. Eräässä keskustelussa puhutaan sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan opinnoista ja niiden sisällöstä. Lisäksi vaihdellaan yleisellä tasolla omia kokemuksia, mitä tykkäsi jostakin kentästä ja silleen. Samaan keskusteluun intoutuu tulemaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita terveydenhoitoalasta. Jonkun verran puhutaan oppikirjoistakin ja tulevia pääsykokeitakin osataan jännittää ihan hirveesti, vaikka ihan vielä kutsuja postilaatikkoon ei ole kilahtanutkaan, mutta toisaalta jännitetään sitäkin, että saako kutsun edes pääsykokeisiin. Tiedän itse nuo jännittävät fiilikset, kun niitä pääsykoekutsuja odoteltiin. No, viime vuonna ainakin se pääsykoekutsu räpsähti postilaatikkoon siinä viikko-pari ennen alkavia kesälomia. Löysinpä itsekin tuossa laatikoita ja arkistoja siivotessani viimevuotisen pääsykoekutsukirjeen, jossa toivotettiin tervetulleeksi osallistumaan kesäkuun alussa olevaan pääsykokeeseen instituuttiin, jonne ensimmäiseksi halusin. Tietenkin meni sitten aikaa keskustellessa "hermione_kissa"n kanssa mahdollisesta pääsykokeen sisällöstä. Sitä jaksettiin jaaritella, jaaritella, jaaritella ja vielä kerran jaaritella mm. kahvilassa, retkellä, Skypessä ja puhelimessa ja joka paikassa, että lähipiirillä meni hermot meidän keskusteluja kuunnellessa pääsykoepäivän aattoiltaan saakka. Herran isä. Pääsykoepäivänä tietenkin jännitti... Huhhuh... :) Onneksi siellä oli psyykkaavat tutorit ja rento meininki "Tsemppiä. Kyllä se hyvin menee. Ei se haastattelu niin pelottava oo, ku te luulette.... Ootte vaan oma ittenne."

Itse muistan ottaneeni oikein kunnolla varaslähtöjä ja opiskelin hulluna anatomiaa, lääkelaskentaa ja etiikkaa. Sitten kuuntelin joidenkin tuttavien juttuja ja kokemuksia valitsemastani alasta opiskelun yhteydestä tai töittensä yhteydestä.

Kaikkein karmein ja tuskallisin aika oli venata viisi viikkoa pääsykokeista sitä paksua tai ohutta kirjettä haluamastaan opiskelupaikasta. Pääsykoepäivänä kokeen tekemisen jälkeen taas alkoi se sama analysointi, että mitä olisi pitänyt vielä haastattelussa sanoa ja mitä olis pitäny tehä ihan toisella tavalla pääsykokeessa. Oli se jännää. Varmasti kesäkuun alussa tulen blogiin pistämään ajatuksiani viime vuotisista pääsykokeista omalla kohdallani. No joo. Viideksi viikoksi piti keksiä jotain hauskaa ja mielekästä näprättävää, vaikkapa Cernit-massaa näpeissä pyörittämällä luomalla erinäisiä uunissa paistettavia taideteoksia, esimerkiksi koruja tai nappeja vaatteisiin. Voi luoja, sitä heinäkuun puoliväliä odotettiin tietenkin, kuin kuuta nousevaa..... Sitten se päivä tuli, jolloin postilaatikosta kuuluva paksun kirjeen aiheuttama kolina kuului varmasti toiselle puolelle pitäjää.... Tietenkin postilaatikolle jäätiin notkumaan ja availtiin sormet hiessä sitä kirjettä ja silmät ummessa... :D Siellä sitten oli kouluun hyväksymispaperit. Oli se niin taivaallista, että leijuttaa vieläkin. 8) No, kännykkälaskukin taisi olla heinäkuun lopulla viimevuonna sen mukainen, ku kaikille piti soittaa kouluun pääsystä.... Myös bileet olivat sen mukaiset, että jotain oli tapahtunut. Kaksi biisiä, joita kuuntelin täysillä radiosta ja omasta CD-soittimestani liittyivät omalla tavalla hoitoalaan. Rauli Badding Somerjoen Mä jäin kii ja Tuula Amberlan Lulu. Itse karaokessa laulan usein Tuula Amberlan Lulua. :)...

Juups.... Mä huomaan löytäväni itsestäni jotain storistisia puolia, ku joskus tekee mieli fiilistellä joitakin elämänsä ihania kohokohtia, niinkuin tuo itselle sopivan, mielekkään ja kaikella tapaa mielenkiintoisen alan löytäminen.

Nyt taidan mennä savolaisittain maha vierreen ja makkoomaan, sillä huomenna päivä on uus Veikko Lavin tapaan. :)

Hyvää vointia. Niin, ja sitä pääsiäistä. Syökää paljon mämmiä.

Huom! Torstain puolta eletään ja tuon kirjoitin siis tavallaan eilisellä.... Sen takia siellä se "tämä päivä" vilahtelee.... :)

Nyt näyttää siltä ihan, että olis kevät tulossa oikeen täydellä päällä. Aurinko paistaa ja silleen. Kohta lähtee ne loputkin lumenräämeet tuolta pitkin ja vedet lorottelemasta, että kaupungin puistoyksikkö pääsee lakaisemaan hiekoitushiekkaa pois kulkuväyliltä. Myöhemmin kevättä tekemään jotain kukkaistutuksia ja entraamaan muutenkin vähän noita paikkoja, joissa ihmiset kuljeksivat vaikkapa työmatkojaan taikka ihan muuten vaan. Myös roskat pois ja semmosta viihtyvyyttä parantavaa juttua.

Koululla olen palloilemassa ja lueskelemassa tällä hetkellä lehtiä sun muita juttuja, ku en viitsinyt lähteä kämpälle pariksi tunniksi vain oleilemaan ja semmosta. Aamulla saatiin joku osa annetusta tehtävästä sillälailla väsättyä, mutta osaa juttua pitää kysysä opettajalta neuvoa. Se on välillä semmosta. Kuitenkin ihan kivaa tekemistä. Aina jaksaa riittää mielenkiinto, kun on jotain uutta tekemistä. Nyt kuitenkin istuksin blogaamassa instituutin kirjastossa.

Että tälleen. Nauttikaamme kevätsäistä ja kohti kesää onneksi ollaan menossa. Ei ihan pimeässä elellä.

Hyvää vointia! :)

Hmmh... Nyt yön tunteina tuli väsättyä koneella kaikkee järkevän ja vähemmän järkevän väliltä ja silleen. Koulujuttuja väänsin tuossa jonkun verran ja sitten istuksin galleriassa kommaamassa juttuja. Nyt istuksin ja skriivailen mun blogia.... Jotain ajatuksia piti eilisestä päivästä ja tästä yöstä tunkea tänne, mutta ihan äkkiseltään en saa perusasiasta oikeen juurta kiinni.... Kaippa se kohta tulee. :) No.... Joku se kuitenkin oli ja se varmasti putkahtaa mieleen jossain välissä. Viimeistään aamusella.... Olikohan ne viimeöiset unet se peruasia, jossa harrastin jotain miekkailua, niinkun Akira Kurosawan leffoissa konsanaan... :D Hehheh. Ei se vakavasti ottaen sillälailla mikään hauska uni ollu, mutta oli semmmonen kokemuksellinen ja jännä uni. No, en nyt viitsi siitä suuremmalti ääntä pitää. Se on menneen talven lumia.

Ainakin tuossa reilun 13 tunnin päästä istun työnohjauksessa ja kenttäreflektiossa instituutilla... Niin ja aamulla kai hykerrän työryhmäni kanssa kasaan yhden muun jutun, joka oli toimeksiannettu työryhmälleni.

Perusluonteeseeni voisin kertoa vielä, että olen tunnollinen koulujuttujen suhteen ja varmasti tulevaisuudessa töitä tehdessäni osaan kantaa vastuun annetusta tehtävästä ja hoitaa sen niin hyvin, kuin suinkin osaan. Tai ainakin pyrin siihen. Toisaalta erinäisiä asioita ei saisi ottaa aivan liian vakavasti... :/ No jaa... Riippuu kyl vähän jutusta. :)

Pääsiäisviikko on menossa ja silleen niinkun vuodenaikaan nähden ollu aika vilposta... Viime vuonna tähän aikaan on ollu jotakuinkin reilusti yli 10 astetta lämmintä... Joskus vuonna 2000 keväällä oli kai semmonen ilma pääsiäisenä, että menin hulluna tosiaan uimaan sinne riitteiden sekaan paikallisessa uimarannassa. Se tais olla se vedonlyöntijuttu, josta joskus aikaisemmin blogissani mainitsin.

Mutta, mutta.... Eipä kai mulla sitten sen ihmeellisempää. Semmosia.

Hyvää vointia ja jaksamisia kaikille kanssaihmisille. :) Kyllä se kesä sieltä tulee, ku oikeen jaksaa odotella.

... ja syöty ensimmäiset suklaamunat tänä vuonna. Oli kyllä hyviä. En mä kyl syöny niitä, ku kaks. Toisesta sain jonkun dinosauruksen ja toisesta sitten semmosen rihkamasormuksen. Muovia, mitä lieneen. Ei kai ne pääsiäismunissa mitään aitoja voi olla, ellei sitten osta jotain tosi kallista, joka kätkee sisälleen kultasormuksen, jossa olis päällä jotain upeita korukiviä. No joo.

Yleensä oon ruukannut eli tavannut käydä mummolla ja tädillä palmusunnuntaina perinteisesti ikäänkuin virpomassa. No, se on semmonen lapsuudesta jääny perinne. No, puhelimen välityksellä se tuli sitten tehtyä ja lähinnä kuulumisia toisiltamme kyseltiin. Itse en oikeastaan nähnyt virpojia, muuta kuin veljen lapset. Olivat tehneet hienoja ja värikkäitä virpomavitsoja ja lauloivat jopa virpomalaulunkin. Mullapa oli sitten muutama Brunbergin mokkapusu ja joku karamelli, jonka saatoin heille siihen pieneen koriin sujauttaa.

Agricolan päiväkin oli tänään. Taisi se Mikael Agricola tehdä ensimmäisen suomenkielisen kirjan joskus herra ties millon... Kuitenkin kävisin vuosiluvuissa valehtelemaan, joten jääköön vuosiluku sanomatta. ABC kiria se ensimmäinen suomenkielinen kirja oli. Olkaamme ylpeitä kauniista äidinkielestämme.

Kamala ilma tuolla ulkona on edelleen ja kevät on myöhässä kolme viikkoa... Tai ainakin niin sanovat. Kaipa se sieltä on tullakseen, eli ei syytä suureen huoleen. Tosin vappuna voisi olla jo kaunista.

Muutaman kuvan pistin galleriaani näytille. Lisäsin uuden kansion, johon laitan pelkästään elukkakuvia. Mun linnutkin on päässy galleriaan kateltavaksi.

Tää oli vaan semmosta pika-pikaa-juttua, koska ajattelin mennä nyt unten maille.

Hyvät yöt ja samoin hyvää vointia kaikille tasapuolisesti. :)

Voi huokaista helpotuksesta, mutta en nyt tässä netissä viitsi siitä sanoa, että mikä minua helpottaa tällä hetkellä... Jees, no oikeastaan se liittyi erinäisiin kouluasioihin sun muihin ja lähinnä oli ihmissuhdeasioistakin kysymys... No, eipä niistä sen enempiä, mutta papu meinasi kärvähtää, ku joku tai jotkut yrittivät paahtaa liian tummaksi. Olis tullu kai Parisiennea tai yli Parisienne-paahdon ylittävää jotain tosi stydiä kamaa. No, ne lanttuun ottavat asiat ovat kyllä hoidossa, että eipä niistä sen suurempaa huolta. Mä en juo kahvia "oleena", johon tarvii Parisienne-paahdon kahvia. Latte on parempaa. :) Onpa itseäni myös vaivannut jonkunlainen velttous, kun en saanut aikaiseksi väsätä sitä ryhmäilmiötä ja psykan esseetä. No, ensi viikolla on sitten tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni näiden asioiden suhteen. No, anatomiaa olen lueskellut ja kertaillut joitakin vanhoja asioita sieltä kirjasta, että pysyisi syksyllä opitut asiat mielessä.

Ulkona oli taas semmonen töhnäkeli, että pilvet roikkui taivaalla suunnilleen maata viistäen, kun taisivat olla aika painavia siitä vedestä ja rännästä. Sitte oli pirun kylmäkin, että luita ja ytimiä särki... Tai se tuuli taisi tehdä sen. No, kohtapa päästään katselemaan, ku krookukset ja narsissit pääsevät tunkemaan itseään sieltä maan mullasta ylös nätteineen kukkasineen ja lehtineen. Myöhemmin vaihetta kevättä tulee kaikki muutkin kukkaset ja kasvit kurkkimaan tätä maan päällistä menoa ja meininkiä. Silmut puihin ja myöhemmin ne silmut on lehtinä ja koivussa juhannuksen tietämillä niin isot lehdet, että koivuvihdalla on mukavaa räpsiä itseään huoneessa, jossa mahdollisesti terva ja savu tuoksuvat ja kivet kihisevät vettä heitettäessä niiden päälle. Sitten se tavallisesti sijaitsee veden äärellä (joki, lampi, järvi tai meri) ja veden äärellä oleva sellainen lämpenee puilla tietenkin. Turha kuvitella mitään sähkökihinöitä, joka on jollakin tavalla mökkirannalla esimerkiksi todella teennäistä ja epäaitoa. Kesä tietenkin on horisontissa päivää lähempänä ja saadaan melkein, mutta ei ihan vielä sitä kuu kiurusta kesään-juttua... Lapsuudesta tuttu, ku opeteltiin joskus biologian tunnilla Suomen lintuja ja taidettiinpa harrastaa jotain pieniä ornitologisia juttuja... Tai ornitologisia ja ornitologisia... Ei sentään ruvettu rengastamaan lintuja, mutta bongailemaan kylläkin jonnekin pellon laitaan taikka tehtiin koululle lintulauta ja seurattiin lintujen vierailua lintulaudalla. Ja jotta mua ei syyllistetä taas siitä, että olisin jollakin tavalla snobi ja hienosteleva, niin suomennan, mitä tarkoittaa ornitologia. Ornitologia on lintutiedettä näin karkeasti sanottuna.

Poistin pari kuvaa, mutta lisäsin muutaman paremman kuvan galleriaani. Saapi käydä kommaamassa. :) No, ne ilveilykuvat toisaalta olikin vähän semmosia. Kavereiden kanssa pieneksi vitsiksi piti tietenkin jotain keksiä ja äkkiä. Taidekuvia tulee joskus lisää, kun plaraan mun kuvakirjastoa läpi ja katselen parhaimpia kuvia sieltä ja laitan katseltavaksi niitä. Voisin oikeastaan kesällä hommata gigasen kortin mun Photosmarttiin, että saan täydellä resoluutiolla laadukkaita kuvia, mutta toisaalta täyden resoluution kuvat olis sitten ihan sika isoja, ni niitä ei pystyisi galleriaan laittamaan...

Kaikkiaan mielenkiintoinen yö, jokseenkin uneton. Näplään tietsikkaa ja enkkulakut on hyviä... No, olihan se pieni pussinpohjallinen enkkulakuja jo aikakin syödä pois. :) Olihan ne viikon seikkaillu mun laukussa ja vähän koviakin... Niin, tää ei kyllä liity, mutta laajensin Potter-kirjastoani ostamalla niitä vanhoja Pottereita. Olin lainannut aikaisemmin kirjastosta kyseiset kirjat luettavaksi. Nyt mulla on kolme Potteria. Ostin ne kaks ekaa painosta, mutta loput ostan tässä pikku hiljaa.

Että tälleen. Tässä nää törölöröt tällä kertaa oikeestaan olikin.

Hyvää vointia kaikille kanssaihmisille. :) Kesän odotusta!! 8) Laulussa menevät Hietaniemen biitsille ei-viitsimään.

No niin. Kuravedet on juotettu, sillit syötetty ja aprillattu kaikki, ketä vaan on kynnyksen yli astunut taikka puhelimessa ja milloin mitenkin. Toivottavasti mahdollisemman moni sai huijattua toisiaan oikeen olan takaa, koska onhan aprillipäivä se päivä, jolloin on lupa kiusata ketunhäntä kainalossa... ;) Mä ainakin tulin pari kaveria narranneeksi, että argeologit olis muka löytäny Ranskasta kylän, jossa Asterix oli elelly. Oikeestaan mä kuulin itte sen, mutta enpä menny lankaan. Äiti sai mun melkein menemään lankaan, mutta se ei kyllä siinä onnistunu. Pari kaveria meni lankaan tolla Asterix-jutulla ja musta se oli hauskaa. Olipa paikallislehtikin keksiny jonkun mojovan pilan ja mua nauratti se ihan mielettömästi. Siinä oli käsketty ihmisiä pakastamaan lunta kaivoksen hiihtorataa varten, ku sinne piti kesäksi semmonen perustaa. Joku semmonen se oli. Tietenkin matkalla työharjoittelupaikkaani tuli naurettua, ku kattelin jonkun portin pielessä olleen mustan jätesäkin lumilapio vierellä ja tietenkin toivoin, että kyseinen tyyppi ei ollu ottanut tosissaan sitä aprillipilaa.... Voi luoja, mua nauratti.

Sunnuntaina tulee virpojat ja onpa lehtien yleisöpalstoilla jaksettu jaaritella, että onko virpominen sopivaa vai ei ja kuka avaa virpojalle ovet ja kuka ei. Samalla ihmiset on varmasti miettinyt, mitä sille pienelle virpojalle voisi antaa pääsiäistä toivottaakseen. Itse pidän sitä sopivana, sillä onhan se vanha karjalainen ja osaksi länsi-suomalainenkin perinne. Itse olen lapsena virponut trullina pitkin kyliä ja tietenkin kohteliaasti toivotellut pääsiäisiä ihmisille. Virpomaan menin sisarusteni kanssa ja kissakin kulki meidän perässä kylän raitilla. Toisinaan menin kaveriporukassakin. Tietenkin oli värikkäät vaatteet, noitameikit ja virpomavitsat, joissa oli karkkipapereita, kahvipaketin pussista leikattuja lamelleja, silkkipaperia ja höyheniä. Monesti tein paperistakin jotain ihan pieniä origameja virpomavitsoihin. Myöhemmin käytiin virpomareisun jälkeen virpomassa mummo ja muut sukulaiset. Oli se suloista. Laulettiinkin vielä virpolorun lausumisen jälkeen pääsiäislauluja naapureille ja muille ihmisille. En tiedä, miten nykyään virvotaan, mutta ajat muuttuvat, kuten sanotaan.

Kamala ilma jatkuu edelleen ja saadaan todenteolla katella noita harmaita roikkuvia pilviä ja toisinaan kärsiä siitä, että taivaalta tulee jotain lumen ja veden sekaista töhköä. Räntää, uumoilen. Sitten työ- ja koulumatkoilla sotkeudutaan leukaan asti tieltä tulevaan, autojen roiskuttamaan suola-lumi-vesi-kura-hiekkamoskaan. Onpa lystiä. :D Eipä kyllä autoilijoitakaan voi ihan kaikesta syyttää. Joskus voi käydä niin, että menee vahingossa liian likeelle suojatien läheisyydessä olevaa kuralammikkoa vihreitä liikennevaloja kärkkyessään. No, kohta se kesä tulee sieltä. Ollaan entistä lähempänä kesää. Varmasti aurinkokin tulee paistamaan - tai ainakin jossain välissä. :) Toisaalta eipä se liian kuuma kelikään oo oikeen kiva... No, se vähän riippuu ja roikkuu... Tai oikeestaan ihan sama. Ainahan sitä keksii kaikenlaista tekemistä, oli sää mikä hyvänsä. Paitsi hyvällä säällä aina katukorista tai piknikkiä ja uimista. Toisinaan fillaroimista tai sauvakävelyä. Sauvoja en kyllä vielä omista, mutta olen menossa kyllä hankkimaan ne.

No joo. Oli se semmosta. Ei onneksi viime aikojen puuhastelut ja seikkailut olleet tiukkaa kaurapuuroa, niinkun joidenkin laplace-muunnosten laskeminen taikka integraalilaskut, jotka olen unohtanut onneksi tyystin. En tarvitse niitä enää. En nyt, en huomenna, en ensi viikolla, en ensi kuussa, en ensi vuonna, en koskaan. Vanhat matikan monisteet edellisten instituuttien ajoilta on viskattu paperinkeräykseen silppurin kautta jo moneen otteeseen. No, se yksi riitakin tuli purettua tässä ja saatiin sovulle sijaa. Joskus taisin mainita, että oli kähinää erinäisistä asioista, joita tosiaan nettiin kannatti laittaa ja mitä ei. No, taitavat olla mennen talven lumia.

Mutta eipä tässä sen ihmeelisempiä. Hyvää vointia kaikille kanssaihmisille. :)