Tapasin sinut tänään. Olit aivan hikinen mutta silti olit todella viehättävä. Ensin silmääni pisti sinun silmäsi. Ne olivat valloittavat, hurmaavat, niin täynnä elämää. Ne olivat suuret ja pyöreät, täynnä taivaan värejä. Sitten huomasin katselevani sinua, enkä tainnut olla ainoa. Ystäväni yritti tehdä kaikkensa päästäkseen viereesi, mutta minä olin jo siinä.
Laskin käteni lepäämään, eikä se saanut kauaa olla yksin. Kosketit hellästi, kuin varoisit herättämästä huomiota. Se tuntui taivaallisen hyvältä ja ajattelen sitä vieläkin. Sain olla vieressäsi vielä hetken, kunnes se väenpaljous vei sinut pois. Mutta ajattelin sinua silti. Olit siellä jossain muiden seassa.
Kaverini uskalsi keikan jälkeen pyytää sinulta numeroasi, mutta kieltäydyit. Olisin itsekin halunnut olla rohkea ja kysyä sitä. En vain uskaltanut ja niin katosit luotani.
Nyt ajattelen sinua ja sitä miten voisin saada yhteyttä sinuun.
Paramoren keikka 29.11.2009 @
Helsingin jäähalli, kenttä.
Jos tunnistat itsesi tai kaverisi täksi herraksi, voisitko kiltisti sanoa hänelle terveisiä ja että joku ajattelee häntä todella paljon.
Tuntomerkeiksi jäivät:
-suuret siniset silmät
-vaalean ruskeat lyhyehköt ja pörröiset hiukset
-pidit päälläsi tummansinistä hupparia
-paramoren aloittaessa, siirryit edemmäs muiden työntäessä takaapäin
-et suostunut antamaan punahiuksiselle tytölle numeroasi
-vaikutit hiljaiselta ja hieman ujolta
-olit yksin yleisön joukossa
-olit ainakin minua pitempi, varmaankin n. 175 cm tai yli
-sait minut kiinnostumaan sinusta todella paljon