Kyllä se on sellainen juttu tytöt ja pojat, että kesä se on sitä elämisen aikaa!
Vietin viikon rovaniemellä, ja huomasin ettei sielläkään mikään ollut muuttunut. Samat ihmiset saa kiinni ja liikkeelle kuin ennenkin, muutamia on turha edes tavoitella, eivätkä ne soita takaisinkaan. Mutta sitten on taas niitä muutamia, joiden kanssa soitellaan, puolin toisin.
Ei silti, mukavaa siellä oli. Makasin kotona koirien kanssa jylhässä yksinäisyydessä ja kävin töissä, sekä maanantaina baarissa äitin kanssa, se oli jännittävä kokemus.
Sunnuntaina kun menin sitten ihan omien kavereiden kanssa (jotka lähtivät kahdelta kotia) menin tutkimaan yöbaareja, ja säikähdin kun trainissa tunsin kolme ihmistä, yhden baarin omistajan, yhden entisen työkaverin ja yhden nykyisen työkaverin ja sama kuvio legendassakin. Tuli Kirsi tytölle nopea valomerkki ja kotia karkaus. Maanantaina sitten kyllä harjoitin muutaman ottoa kemissä taas, ja tiistaina se meni humalaksi. Mutta jos seura on hyvää ja harvinaista, pakkohan sitä on läträtä. Eikä voi valittaa että reissu olisi huono ollut, kaikkea muuta.
Tosin sitten keskiviikkona väsytti aika lahjakkaasti pitkin päivää ja piti ehkä ottaa hienoiset kauneusunet ennen töihin menoa. Mikä taas tietysti kostautuu nyt, kun on päässyt töistä, eikä väsytä. Vaan myöhäistä niistää kun nenä on jo tippunut?
Huijui, sur ja mur, kai se on pakko suunnata sängynpohjalle tutkimaan tulisiko uni ja jos tulisi, milloin...
vielä kolme yötä töitä ja yksi päiväkeikka, sitten kaksi vapaata ja sitten jatkuu harjoitukset taas!
Over and out