IRC-Galleria

Oivoi, vihdoinkin on laiffin remppa valamis, ja voi pojjat että se yläkerta on kiva, mitä vielä ilmastointi saisi olla asteen verran lujemmalla. Mutta, nl rock, oivoi, se on hiano, hiano, vieläkun ihmiset löytää sen =)

Laitetaanpa vähän menneitä juttuja sitten, niinkuin ne muistan.

2.8.
Aamulla auton tankkaus ja tyttöjen kanssa aamiaiselle kahvilaan... Kello on jotain kaksitoista kun kone käynnistyy ja alkaa hilpeähkö matkanteko tuskaisan kuumassa opelissa.
Mutta musiikki oli hyvää ja seurakin aika parasta!
Matkalla pysähdeltiin ja ties mitä, niistä ei sen suurempia. Seitsemän pintaan pysähdyttiin jkl:ään ja heitettiin kolikkoa jäädäänkö. Minäkun tuppasin olemaan katkera että tytöt jo paukkua ottivat ja minun vain pitäisi ajaa.
Ilta meni mainiosti, kävimme amarillossa syömässä hyvin ja kiertelemässä jkl:n yötä, jossa on aina kesäisin meno aika parhautta. Tykkään kyllä että se on iiiihhana kaupunki!

3.8.
Virallinen syntymäpäivä alkaa tuskaisan kuumasta hotellihuoneesta jonne aurinko paistaa täysillä. No ei se mtn, kun katsoo niinaa joka kärsii suunnatonta rapulaa, tuntuu siltä, että eihän mulla ole tässä mittään hättää koskaan ollutkaan.
Käydään tekemässä muutama heräteostos keskustassa ja baarikaappiin juomamme oluet noudamme myös paikallisesta k kaupasta. Ja sitten matka takaisin voi alkaa. Pysähdymme nesteellä tankilla, ja sitten meneekin ilman pysähdystä iihin asti, jossa sitten käydään syömässä ja kahvilla. Onneksi ei niin kaameaa kiirettä ollut takaisin.
Kemissä kotiin ja suihkuun ja sitten gringoon kemin kavereiden kanssa katsomaan synttäreitä.
Alku oli lupaava, sain vain lonkeron eteeni... Siitä kahden minuutin päästä edessä olikin fisu-salmaria semmonen on the rocks lasi, pari shottia jallua ja pullo karhua. Siinä vaiheessa tilasin myös kupin kahvia... Että näin se homma etenee....

4.8.
Pelotti mennä töihin

5.8.
Ei pelottanu ennää

6.8.
Kävin kaljalla vaikka ehkä pelotti, törmäsin taskumattiin josta alkoi jonkinlainen juomakisa... Tunti, ja kotia... Se on hyvä tuntea omat rajansa? Eikö? Ja minun raja meni siinä että puolituntia ja 8 lyhyttä valkovenäläistä tai jotain siihen suuntaan. Ainiin, olin myös alkuillan kuskina, ja kuskin hommistahan vapauduin vasta 0100

7.8.
Kylläpä maidosta voi tulla krapula. Uskalsin ihmisten ilmoille noin klo 22 illalla jolloin sitten otinkin ja lähdin hakemaan armaan koiran kotia, kun sitä oli niiiiin hurja ikävä!

8.8.
Tännään en ottanu

9.8.
Yhellä kaljalla ja laatuaikaa koiran kanssa.

10.8.
Hempparin avausvuoro, kotona pikasuihku ja laiffiin kattelemaan rempanjälkiä ja töihin.
Rapea 12h töitä, ei haittaa, kivaa oli, hyvä aloittaa taas työputki.... Ja laiffi on muuten ihan pirun komia! Ja valosa!

11.8.
Ei mtn erikoista

12.8.
Töitä oli tännäänki

13.8.
Nyt olisi vapaata ja huomenna pitäisi olla roissa kouluttamassa uutta tiitterää karaoke-emäntää... Että tipatta varmaan tännäänkin... Ehkä sitten tiistaina =)

Huomasin että tämähän näyttää joltain juoppohullun päiväkirjalta, joten lähdenpä oskun kanssa lenkille ja tulen sitten jatkamaan siivousta....

Huh huh.. Pelottaa, tärisyttää, jännittää. Krapulaksi kai tätä sanotaan...

Mutta, matka vei jyväskylään, siellä oli hauskaa ja reissu oli mainio. Eilisen kemi session olisi vain voinut jättää välistä, nyt nimittäin oikeasti hieman jännittää ja pelottaa tuo asiakkaiden kohtaaminen.
Kauhu krapula kun sisältää tämän perkeleen ihmispelon. Vaan, pää ei toimi, pakko lähteä pimeään kerhoon hetkeksi istumaan....

puoli kaksitoista käynnistyy auto, minne mennään, sitä ei vieläkään tiiä

Empä hoksannut eilen tästä kirjoittaa, niin kirjoitanpa nyt, kun se kuitenkin ärsyttää...

Enhän ole kovin yleinen näky roissa, joten silloin kun käy, ajattelee että ihmisistä olisi varmaan yhtä kiva nähdä minua kuin minusta on kiva nähdä heitä... Ilmeisesti olen väärässä tämän suhteen ollut jo jonkin aikaa. On pari ihmistä, joita ystäviksi kai voisin tituleerata ainakin jossain määrin... Joille yritän soittaa aina kerran kun menen roihin, koskaan eivät vastaa eivätkä soita takaisin. Olen aina ajatellut että ovat niin kiireisiä. Kunnes tässä yksi päivä, olin menossa kahville, näin tuttavan kävelevän tien toisella puolella, ja kas, ajattelinpa soittaa. Näin kuinka tien toisella puolella kaveri ottaa kännykän taskusta, katsoo sitä ja laittaa takaisin taskuun.
No, enää ei tarvitse ihmetellä, miksi en ilmoita jos ja kun tulen roihin. Epäilen että tämä toinenkin tuttava tekee samaa. Ehkä eniten ihmettelen, etteivät nuo koskaan soita takaisinkaan päin. Kyllä, herne meni nenään ja syvälle. Olen nyt naisellisesti loukkaantunut.

Eli, roissa käydessä, jatkan samaa linjaa, soitan niille kolmelle ihmiselle jotka yleensä tahtovat minua nähdä, ja saattavat soittaa oma aloitteisestikin.

Paljon on tapahtunut, en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään...
Joten lyhyesti: viikko sitten sunnuntaina kun pääsin pistosta, menin kotiin ja houkuttelin äitin baaristelemaan kanssani, se oli lystiä ja lähemmäs puoltaneljää meni. Hävetkää te, jotka ette mene koskaan vanhempienne kanssa baariin ;)

Ja mitäs vielä... Kävin kemissä maanantain ja tiistain taas möllöttämässä ja keskiviikkona palasin roihin, ah niin ihaniin, karaoke hommiin. Siinä oli juttua monen moista ja vkoloppu menikin sitten suomipoppi hommissa. Huh hellettä, tai siltä se siellä suomipopissa tuntui, siinä hell holessa kun ei ole kai ilmastointia nähtykään. Että miksihän mie sitten itsekin tupakoivana ihmisenä nillitän kun joku polttaa tiskillä? no siksi että ei ole taukoja ja muutenkin meinaa taju lähteä hapenpuutteesta, niin tarvii sitten vielä sitä sigaaaaria tulla tiskille tupruttamaan, saatana!

Mutta, taas on kemiin lähdön hetki käsillä. Huomenna ihan lyhkänen työvuoro ja sitten seuraavankerran vasta perjantaina töihin. Eli, voisi melkein sanoa että lommaa pukkaa, ja juuri oikeassa mittakaavassa, ei tarvi alkaa keksimällä keksimään tekemistä =)

Puhhuh, ei auta, jatkan pakkaamista, että sinne kemiin taas pääsisi...

Over and out...

Aamuyö ja työpaikan hämärä, mahtavaa, ja vielä ei loppua näy, olisi tolkuton määrä tiskiä odottamassa kerhon puolella, vaan saa odottaa vielä hetken!

Tänään oli mahtava päivä. Tai itseasiassa koko viikko on ollut aika mahtava; tiistaina käytiin päiväkahvilla/kaljalla oulussa, hetken mielijohteesta (mie ajoin) keskiviikkona kohteena oli roi (mie ajoin taas, kun oli yöksi töihin) ja torstaina sitten kävimme tyttöjen kanssa hapitsulla ja syömässä ja pitkällä lenkillä rannassa (koira arvosti) ja sitten taas töihin. Tästähän kesässä on juurikin kyse, pitää pystyä tekemään asioita hetken mielijohteesta!
Ainoa huonopuoli tuollaisessa elämässä on se, että rahaa menee enemmän kuin ehkä olisi varaa.
Huomenna sitten, tai siis tänään pitää mennä roihin työn merkeissä ja viettää siellä se kolme iltaa... Ensiviikolla sitten on viisi iltaa roi keikkaa... ja sitten... tidididittidii: 4päivää vapaata! Ja siihen ajanjaksoon tulee sitten synttärit ja kaikki, ja ehkä pieni lomareissu, aivan mahtavaa aivan upeaa, siis sanoinkuvaamattoman loistavaa!

Entäpä mies rintama? Siellä tapahtuu kummia; vientiä olisi niin saatanasti, tänäänkin valehtelematta kymmenkunta numeropyyntöä, sitten on se vanha sutina, ja on se yksi jolle ehkä itsekin olen silmää vilkuttanut ja sitten se kolmas, ja entäpä se neljäs joka on myös aika persoona? Voi perse, liikaa tarjolla, menee sekaisin, parempi olla siis yksin =) Kesä vain tekee näköjään ihmisten hormooneille outoja asioita =)

Mutta, ei kai auta... Pakko lähteä lätkimään... Tiskiä koneeseen siis...
Jos on hyviä ehdotuksia minne kannattaa mennä 2.8. hillumaan, niin kertokaa, koska silloin mennään tyvärten kanssa ajelulle ja illaksi viettämään minun synttäreitä jonnekin, mutta minne?

Over and out...
-Kirsi

Kyllähän taas oli mahtava arkeen palautuminen...
Tiistaista eteenpäin on tullut tehtyä lähes tauotonta työtä. Avaa yksi baari, mene yöksi toiseen duuniin. Ja aina jännittää, herääkö aamulla siihen avausvuoroon. Tähän mennessä olen herännyt, ja onneksi nyt taas helpottaa =)

Ja tästä sujuvasti sitten siihen, että sairaslomillehan ihmiset ei mitään voi, mutta sitten jos työyhteisöön kuuluukin joku, jolla on paha tapa liidata omia vuorojaan... Niinno siis, rahaahan se meille muille tietää, mutta kun melkein osaa odottaa, kun näkee tietyn nimen työvuorolistassa, että illasta soi puhelin, että voisitko. Eri asia tietty oli olisi, jos vuorot menisivät päällekäin muitten paikkojen kanssa, muttakun ei, vaan kyse on puhtaasti laiskuudesta, saamattomuudesta ja kiinnostuksesta.
(ruikunruikunruikun) =)

Mitäpä muuta?
no Poets of the fallia haluttaisi mennä tänään katsomaan, muttakun on töitä, niin ei voi, silleen, voi perse. Mutta minkäs teet, aiina ei voi saada tuuraajaa, ja kaipa niitä keikkoja vielä tulee, toivottavasti =) Tietenkin bändi saattaa lyödä itsensä ulkomailla läpi ja sitten sitä ei suomessa enää paljoa nähdäkään. Toki hienoa jos niin käy, suomalainen laatumusiikki kun kuitenkin joutuu omassa maassa olemaan hieman liian pienillä markkinoilla. Ans kattoo nyt.

mutta, eipä mulla tässä taas tämän ihmeempiä, menen takaisin rutiininomaiseen elämääni. Eli koiran kanssa pihalle näin ens alkuun ja yöksi töihin =)

over and out

Nonniih... Nyt alkaa olemaan pikkuhiljaa palautunut olo kaikesta; sunnuntain humalasta, kiire viikonlopusta, rovaniemi ressistä jne... Vaikka kaksi päivää tässä on taas tiskillä töissä oltukin ja tänään jatkuu vielä yövuorolla.

Mitähän kertoisin festareista...? No Suomalainen lava oli se, missä heiluin ja juonsin. Pienet bändit olivat yllättävän tasokkaita ja saivat myöskin kuuntelijoita ihan kivasti sinne sivulle.
Parhaiten mieleen jäi kuitenkin perjantai illan viimeinen orkesteri; "anal thunder"
Musiikillisesti bändi ei ollut mikään huikea esitys, mutta lavaenergiaa oli senkin edestä. Viimeisen kappaleen aikana kitaristi veti itseltään vaatteet pois ja roikasi lavan reunalta veteen ja sieltä takaisin (matkalla kitarakin meni rikki)
Siinä tuli katsottua sitä esitystä silmät suhteellisen pyöreinä sivusta. Ja tämä bändi oli pakko huudattaa lavalle takaisinkin

Niin, ja paras festarimuisto lämmittää rannettani. Eli ranteessani on sellainen kämmenen kokoinen mustelma, jonka aiheutti roudarin heittämä battery tölkki (olin selkä heittäjään päin, kun kuului huuto: "kirsi, ota koppi" kerkesin kääntyä ja nostaa kättä ja *patang* osu ja uppos, suoraan ranteeseen, on se nätti nytte)

Perjantaina sattui vielä sellaisia kommelluksia että bändi, jonka piti tulla yllätyskeikalle lauantaiksi, peruuntui (kotiteollisuus) johtuen siitä, että rumpali oli kaatunut moottoripyörällään ja rikkonut kätensä. Lauantai aamuna sitten kymmeneltä saatiin varmistus korvaavalle orkesterille, ja niin festarit kruunasi Sub urban triben keikka. Kiitos ja kumarrus ja hatun nosto heille!

Ainoa keikka jonka itse menin katsomaan, oli poets of the fallin, ja se oli kyllä huikaisevan hyvä. Toki muitakin bändejä näin vilaukselta, mutta ei kai niistä sen enempää, hankala arvostella kun ei koko keikkaa ole katsonut =)

Mutta, pikku bändeistä, tutustukaan inis nimiseen kokoonpanoon (huumori indietä) st hood oli myös vallan hilpeää rockia.
Jos ensivuodeksi pyydetään mukaan, niin kyllä, menen mutta varaudun siihen paremmin =)

Nyt kuitenkin, takaisin normi elämään, eli koiran kanssa lenkille, suihkuun, ruokaa ja töihin...

Kirsi kuittaa
over and out

No, nyt on rokkailut minun osaltani ohi... Ja 1,5viikkoa tauotonta työtä takana.. Ja voi pojat että väsyttää!
Rokin kolmoslavan juontajana, mulla olikin yllättävästi muutakin hommaa alueella ja kaikennäköisiä outoja juttuja tapahtui, mutta meininki oli äärimmäisen hienoa ja hauskaa oli huudattaa ns. isoa yleisöä, vaikka eihän sivulavalle koskaan paljoa eksykkään jengiä. Mutta, ehdottomasti, palo tuli päästä juontamaan isoja juttuja toistekin =)
Nyt ei vain ajatus kulje, ei sitten pätkän vertaa, mutta kerrotakoon, että poets of the fall oli livenä saatanallisen hyvä ja se olikin ainoa bändi jota kävin katsastamassa, eli karkasin alueeltani ja nakitin sinne toisen kaverin hoitamaan asiaa!
Kerron sitten keikkakokemuksia nuista bändeistä, joita juonsin lavalle, jahka olo hieman tasaantuu, eli alkuviikosta.
Siihen asti kuitenkin, keep on rocking big time!

-Kirsi