IRC-Galleria

Oli taas yksi, ah niin ihanan rattoisa, työilta... Alkuiltaan kuului pukuihmisiä, jotka olisivat tahtoneet kuunnella tanssimusiikkia, mutta sitten kun sitä ei löytynyt, tanssittiin yökerhon tanssilattialla Teräsbetonia poskitangona... No meneehän se niinkin... Jokainen tyylillään...

Tälläkertaa taustalla soi Taiskaa, tuota vanhan mallin rock/iskelmä/näytelmä muusikkoa... Jonka tunnetuimpia kappaleita olivat Mombasa, haltin häät ja moi moi vaan... Mitään nuista kyllä en soittolistaani laittaisi... Paitsi jos Haltin häiden uusi versio olisi levytetty, sen kertosäe kun repi kesän keikalla jonka eksyin katsomaan (se kun oli päiväs aikaan ja ilmainen, meripuistossa siis)

Mutta, kappale, "Oma tie", kaikissa korneissa sovitusratkaisuissaan on varsin hieno kappale sanoitukseltansa, tuo sovitus ei tosin menisi enää tällä vuosituhannella tuottajille läpi, mutta hienoa että aikanansa meni! Ja löytyyhän kokoelmalta vihaista punk tyylistä musiikkiakin ("milloin etsit lastasi")

Lainaan tähän nyt pätkän taiskaa, tiedätte ehkä paremmin silloin, mitkä on taas fiilikset:

"Näen tien, mä taaksepäin, mä minkä kulkenut täällä oon.
Niin usein päätöksein, myös minä väärin tein.
Mun tie, se suora on, ja siitä ylpeä olla voin.
Mä pysyin leirissäin, ja opin virheistäin.

Oma tie, mua vie, saa edessäin kääntyä tuulet minä en.
Olen vain, omillain, ja teossain kuuntelen ääntä sydämen, sydämen.
Oma tie, mua vie. Se kulkekoon myrskyjen kautta tyveneen.
Elämäin, elän näin, nyt näkisin, kun sitä koskaan paenneet ois.

Vaan pysyin leirissäin, ja opin virheistäin, minäkin...

Sen oon, mä oppinut, en vieraan virttä mä laulaa vois.
Mä niitä kuuntelin, mut kaikki hylkäsin.
Mun vain, se laulu on, mä josta ääneni tunnistan.
En elää toisin vois, tää tapa ainut ois.

Oma tie, mua vie, saa edessäin kääntyä tuulet, minä en.
Olen vain, omillain, ja teoissain kuuntelen ääntä sydämen.
Oma tie, mua vie, se kulkekoon myrskyjen kautta tyveneen.
Elämäin, elän näin. Nyt näkisin, kuin sitä koskaan paennut ois...."

Hmmh... Sekavat fiilikset... Angsteja muita ihmisiä kohtaan... =) Outoa, mutta ahdasmielisyys vituttaa tällähetkellä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Musiikki ja hienot ihmiset silti auttavat. Eritoten musiikki, se on paras purkautumiskeino!

Kello seitsemän aamulla... Valvottu yö takana... Mukavaa, kun huomaa, ettei töiden jälkeen väsytä sitten millään, ja aamulla olisi kahdeksalta auton huolto, ja sitten pitäisi hakea kaveri rovaniemeltä...
Tulee mieleen Tehosekoittimen biisi; "Jokin ajaa mua"...:
"mä olen taas, hauras ja kauhtunut, kuin auringon valo vois mut puhki kuluttaa. Valvottu yö, kuppi kahvia aamulla, sun viereltäs nousen jälleen matkaa jatkamaan. Aamun koitosta, illan lempeään pimeyteen, mä jokaisen tunnin sulle antaa tahtoisin. Mut hetkekskään ei pysähdy pyörät nää, tie minne mut kuljettaa, voi kunpa tietäisin..."
Nyt tosin soi Poets of the Fallin "illusion & dream" tauskalla, enkä muista tuota tehareiden biisiä pitemmälle... Eikä kyllä ole ketään kenen vierestä herätä, pitää vain valvoa, hoitaa asioita, vuorokausi on niiiiiin lyhyt :)
Ensi yöksi taas töihin... Kai sitä päivällä kerkeää hetken nukkua, kun muut ihmiset juoksevat normi elämässään...

Jotkut meistä vain ovat yöeläjiä, vailla tiettyä rytmiä...

Gallerian uusista toiminnoista, tämä on ehkä oudoimpia, vaikka lieneehän se ihan hienoa, että ne jotka eivät viitsi blogeja kirjoittaa (niinkuin en minäkään) voivat tällätavoin raapustella ja näpytellä...

Kävin Rovaniemellä pari päivää pyörähtämässä vanhempien luona, eilen sitten taas huomasin, miksi käyn siellä niin harvoin, kuin käyn, vaikka matkaa on vain rapea 100km... Kymmenen aikaan illasta, kun olin veljeni kanssa kaljalla, piippasi puhelin, viestissä luki: "Hei, missä olet, kenen kanssa, milloin tulet? Ajattelin mennä nukkumaan, tule sinäkin jo pois!" ja lähettäjänä äiti... Se oli kuin paluu teinivuosiin, tosin ei niin iloinen sellainen. Aamulla tulikin kiire takaisin omaan kotiin...

Ja yöksi töihin, näin se elämä etenee....