*vaikerointia, koneellisia ääniä ja valitusta*
Halitulijallaa halitulijallaa...
fa... fa... fa... Fakta: Minuun sattuu, olen siis olemassa. Tai minun tapauksessani "olen olemassa, siis minuun sattuu."
Kappas vain, näyttää siltä että olen syvän, synkän kuilun pohjalla. Se tuntuu tutun turvalliselta. Mitähän se oikein tuo minulle mieleen... aaai, nyt muistan. Elämän. Juuri siitä syvän, synkän kuilun pohjalla makaaminen muistuttaa minua, elämästä. Menisiköhän se pois jos vain makaisin tässä piittaamatta siitä. Tai.. sitten ei. Jos en kerran päässyt elämästä eroon putoamalla 20 kilometrin korkeudesta ja porautumalla useamman kilometrin syvyydelle kallioon, en taida päästä siitä eroon myöskään sillä, jos en piittaa siitä. Mutta toisaalta, voin aivan yhtähyvin vain maata tässä.
Vai pitäisikö minun kiivetä ylös? Tai jos minä vain halitulijallailen täällä maailman loppuun asti, onko sillä mitään merkitystä.. Ja vaikka olisikin, niin onko sillä mitään merkitystä, jos sillä on jotain merkitystä?
Halitulijallaa
Halitulijallaa
- Marvin, vainoharhainen androidi
(tosin olen rebel ja olen tottunut ajattelemaan, että Marvin on "vain" masentunut)