Iso-Britannia, Skotlanti, Dundee
7.4.-2.5.07
Olin KV-vaihdossa Skotlannin Dundeessa 7.4.-2.5.07. Dundee sijaitsee Edinburghista n. 100 kilometriä pohjoiseen. Dundee on 145 000 asukkaan kaupunki, ei pieni eikä kovin suurikaan. Ihmiset olivat todella mukavia ja ihania, lieneekö syy miltei koko kuukauden kestäneen hyvän sään.. Dundeessa on paljon erilaisia hoitokoteja ja sairaaloita. Iso osa on yksityisiä, pienempiä hoitokoteja. Julkiset hoitokodit ovat suurempia ja edullisempia.
Työpaikkanani oli yksityinen hoitokoti Balcarres, joka kuuluu koko maan kattavaan BUPA-palvelujärjestelmään. Henkilökuntaa tuntui olevan tarpeeksi, kiireestä ei puhuttu juuri koskaan vaikka aihetta olisi välillä ollutkin. Eri ammattiryhmät erotti erivärisistä työasuista. Jonkinlaista hierarkiaa saattoi aistia ilmassa, sillä sairaanhoitajaa pidettiin suuressa arvossa. Moniammatillinen yhteistyö ei ole paikallinen tapa. Hoitokodin kaikkein suurin kiho oli toki johtaja, jonka alaisena toimi monia eri ammattiryhmiä muun muassa;
- nuoret, kouluttamattomat naiset, tekivät mm. perushoitoa ja siivoushommia
- "carer" eli hoitaja, vastaa meidän kodinhoitajaa. Teki samaa kuin kouluttamaton henkilökunta..
- "registered nurse", eli oikea sairaanhoitaja. Tekee mm. haavanhoitoja, lääkeasiat, mittaa verenpaineet ja verensokerit jne.
- keittiöhenkilökunta, tekevät talon ruoat itse
- siistijä, lähinnä pyykinpesu kuuluu heidän hommiinsa siistimisen ohessa.
- talonmies, tekee vähän kaikkia miesten töitä
- toimintaterapeutti, järjestää ohjelmaa asukkaille joka iltapäivä ja tarjoilee sherryä ennen lounasta
Hoitokoti ei itsessään ollut kovin suuri paikka, siellä oli 35 eri kuntoista asukasta, ikäjakauma 70-101 vuotta. Paikka oli kovin kodinomainen, vaikka ensisilmäys antoi vaikutelman pienestä hotellista. Talo oli hieman sokkeloinen kuitenkin, se oli kahdessa kerroksessa ja neljässä eri siivessä. Vanhuksilla oli omat makuuhuoneet ja vessat, mutta ruokailutilat ja olohuone, eli lounge, olivat kaikilla yhteiset. Tokihan esim. telkkari tai radio saattoi asukkaalla itselläänkin olla, mutta usein päivää vietettiin olohuoneessa jutustellen. Joillekin asukkaille vietiin lounas huoneeseen kunnon tai asiakkaan vaatimuksesta. Useilla oli liikkumisen apuvälineenä rollaattori, jotka vanhukset ovat itse hankkineet ja kustantaneet. Naisia oli 29 ja miehiä 6. Asuminen maksaa kuukaudessa n. 2000€ sisältäen täyshoidon, eli ruoat, pyykkipalvelun, siivouspalvelun, perushoidon.. Talossa ei varsinaista sairaanhoitoa annettu, joka näkyi mm. rikkinäisinä varpaanväleinä ja hautoneina rinnanalusina. Hoitoa on saatavilla kaikkina kellonaikana jokaisen päivänä, mutta useimmat tarvitsivat apua vain aamulla ja illalla. Nostolaitteita käytettiin tosi paljon, aina kun asukkaalla oli pieniäkin ongelmia nousemissa. Monesti pienellä avustamisella olisi pärjätty, eikä suuria nostolaitteita olisi tarvittu. Huomasin asukkaissa jonkin verran passiivisuuttakin, sillä suomen tapaan heillä ei ole ohjenuorana kuntouttava työote. Heillä on tapana tehdä paljon puolesta.
Hälytysjärjestelmä oli oikeesti näppärä. Asukkailla oli huoneissaan hälytyspainikkeet, joista painamalla hälytys tuli kaikkien hoitajien "buzzereihin", eli pieniin mukana kuljetettaviin laitteisiin. Hälytyksen saapuessa ja kun se on kuitattu, tulee toimistoon tuloste jossa on ylhäällä mm. hälyttävä huone ja kellonajat.
Työpäivä kestää tavallisesti 6-12 tuntia. Aamulla arvottiin hoitajien kesken lista, jonka mukaan asukkaat hoidettiin. Lähihoitajaopiskelija työnkuvaani kuului paljon perushoitoa, hygienian hoitoa, siistimistä, ruoan jakoa ja leipien tekoa, sekä jutustelua ja ulkoilua asukkien kanssa. Paloturvallisuuteen on tosiaan panostettu talossa, sillä jo ekana päivänä minulle näytettiin talon paloturvajärjestelmä, pidettiin luento paloturvallisuudesta ja tentittiin osaamiseni. Yleinen suhtautuminen ja vastaanotto olivat hyviä, tunsin itseni tervetulleeksi hoitokotiin. Minua ohjattiin, mutta annettin myös vastuuta.
Toisena päivänä menin jo yksin asukkaiden luokse avustamaan aamutoimissa. Apu oli aina lähellä niin minulle kuin asukeillekin. Englannin kielellänikin pärjäsin mainiosti, ymmärtämisessä tosin oli pientä ongelmaa. Vanhukset puhuivat omalla murteellaan ja nuoret puhuivat kovin nopeasti. Välillä nolottikin pyytää toistamaan, mutta huomasin kielitaidossani roiman kehityksen. Keskusteltiin paljon suomesta, Skotlannista, säästä, maailman menosta.. Vanhukset tuntuivatkin olevan iloisia ja hyvinvoivia - vieläpä ilman psyykenlääkkeitä! Mielenterveysongelmiakin toki on, mutta Balcarresissa niitä ei juuri ollut.
Siellä oli hygieniaosaaminen retuperällä sillä käsidesinfiointi ainetta oli muutamassa huoneessa. Ei läheskään aina kädenulottuvilla. Lisäksi ihmeteltiin, kun pesin käsiäni aika monessa välissä... Perushoitoa sielläkin, samaten vuoteen sijaamisia, josta oltiinkin aika tarkkoja! Oli kuitenkin kiva huomata, että he halusivat kuulla suomalaisista työskentelytavoista.
Asuin miltei Dundeen keskustassa, lähellä kaikkia palveluita ja bussipysäkkejä. Aioin ensin vuokrata polkupyörän, mutta maasto oli aikamoista ylä- ja alamäkeä. Bussilippu kuukaudeksi maksoi noin 54 euroa, ja sillä pääsi hyvin tutustumaan asuinympäristöön. Minulla oli pieni makuuhuone sohvalla ja telkkarilla. Meillä oli yhteiskäytössä host-emäntäni kanssa kylpyhuone, vessa ja keittiö. Pyykkihuollosta vastasi emäntäni, joka säännöllisin väliajoin kävi kyselemässä likapyykkitilannetta. Emäntäni Sandra oli tosi mukava, yksin asuva nainen. Istuttiin usein iltasin olohuoneessa telkkaria katsoen ja teetä juoden. Hän järjesti myös skotlantilaisen illan, jossa hän ystävänsä kanssa tarjosi meille haggista, muusia juureksilla ja viskivanukasta.. Kiitokseksi järjestelin suomalaisen illan, jossa oli pinaattikeittoa munalla, peurakäristystä muusilla ja uunijäätelöä. Lisäksi vein viemisenä salmiakkia ja ruisleipää. Lisäksi emäntäni vei tutustumaan lähikohteisiin, kuten korkealle kukkulalle, Dundee Law:lle. Keittiön liesi toimi kaasulla, ja vedet piti säätää kylmä- ja kuumavesihanoista.. Muuten kaikki oli samanlaista kuin meillä suomessa. Asuminen maksoi kuukaudessa 365 euroa. Sain käyttää Sandran internettiä esim. vapaa-ajan ohjelman etsimiseen.
Vapaa-ajalla oli aina jotakin tekemistä. Töistä päästyäni teimme ruokaa yhdessä vaihtoon lähteeneen Pauliinan kanssa. Oli mukava kokata kahdestaan, olimme vuoroin vieraissa toistemme luona. Shoppailtiin ja käytiin kahvilla eri puolilla kaupunkia. Tutustuimme myös lähikaupunkeihimme, Kirriemuiriin, st. Andrewsiin ja Broughtyferryyn. Yöelämää ja baareja on todella paljon. Yökerhot ovat suuria ja upeita paikkoja, mutta tosi kalliita. Sisäänpääsy maksoi esim. Fat Sam'siin noin 10 euroa! Tupakointi ei ole sallittua Britannian baareissa tai ravintoloissa. Luontoakin oli lähellä, joten jos aikaa ei muuten mennyt niin lähdin iltalenkille. Illat sujuivat useimmiten nopsasti, lukien, matkapäiväkirjaa tehden, telkkaria katsoen.. Kyllä tuli nukuttuakin, sillä suomessa teen opiskelun ohessa töitä saadakseni rahaa elämiseen. Nyt oli pelkkä harjoittelu, joten joutui oikeen ihmettelemään, että mitä tällä kaikella ajalla tekisi! Ihmeteltiin, kun einesruoka oli tosi paljon halvempaa kuin raakavalmisteet.. ?! Kävinhän mä Megabusilla aina Lontoossa asti, matka kesti 10 tuntia, mutta oli se sen arvosta! Yö meni bussissa nukkuen, päivä meni Lontoossa ja seuraava yö taas bussissa. Edinburghissakin tuli vierailtua ja käytyä muun muassa Edinburgh castlella ja viskikierroksella. Kaikkiaan tosi mahtava reissu mukaan lukien kaikki kömmähdykset. Kasvatti jollakin lailla tulevaan ammattiini!
Kannattaa muistaa avoin ja positiivinen mieli, ja ollaan maassa maan tavalla!
