Kaksi satiaista tapasi välilihalla.
-Löysin upean asunnon, hieno puistikko ympärillä, tavattoman puhdas, hieno ja kostea. Kertakaikkiaan upeeta.
- Samat sanat kaveri, paitsi etta puusto on vähän harvaa. lämmintä täällä kyllä on, oviaukko on pirun ahdas ja sisällä haisee paskalle, mutta kyllä minulle kelpaa.
Seuraavana aamuna satiaiset tapasivat taas välilihalla ja toisella oli matkalaukut kainalossa.
- Mitä ihmettä, eilen sä kerroit kuinka hyväa sun uus kämppä on ja et kai sä meinaa nyt muuttaa?
Toinen satiainen oli murheellinen.
- Ei täällä olemisesta mitään tule. Viimeyönä tuli joku kaljupää ovesta sisään, hakkas mun melkein hengiltä vasten takaseinää, ja viela räkäisi kauheen mällin päälleni niin että meinasin hukkua. Kuka tommosessa paikassa voi asua.
- Syytä kaveri omaa tyhmyyttäs , sanoi toinen satiainen, melkein koko yön munkin ulko-ovee hakattiin parilla säkillä mutta minäpäs en avannutkaan!