Sateessa seisoin yksin, kädessä vain mustista ruusuista tehty kimppu. Mutta nekin kuivui, kuihtui. Makasin sängyllä yksin katsoin kattoon maalattua perhosparia - nekin lopulta joskus haihtuisivat laastin kuollessa. Niiden värit kirjavat joskus haalistuisivat, eivät enään hohtaisi kuten ennen.
Astelit vierelleni, ojensit punaisen ruusukimpun. Makasimme sängyllä yhdessä, ja maalasimme uudestaan haalistunutta kuviota perhosten - nyt minulla oli joku jonka kanssa jakaa elämäni onni.
Kiitos, kiitän, tahdon kertoa teille arvostukseni, olette kanssani aina.