Ulkona oli periaatteessa tosi kylmä, mutta ei ollut kuitenkaan. Mun reidet ja perse oli ihan jäässä kun kävelin kotiin, mutta muuten oli lämmin. Oli tosi kivaa tanssissa ja oon kuitenkin aika hyvä siinä. No en ole oikeasti, mutta voinhan aina kuvitella, että olisin. Itsetunto kohoaa.
Hassua, että kaikki on vaan tullut ihan erilaiseksi, kun syksy on oikeesti alkanut kunnolla. Tampereen jälkeen esimerkiksi on ollut tosi outoa meninkiä kaikki alla. Kaikissa osa-alueissa. On ollut ehkä kivempaa ja on ollut myös vähemmän kivaa. Yhtä kaikki mulla on kai paljon parempi olo. Ja minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa elämässäni nautin siitä, että on syksy. Olen nyt tosi monta kertaa kävellyt juna-asemalta kotiin. On ollut ihanan hämärää ja se on ollut mukavaa vaihtelua silmille, vaikka pidänkin auringon paisteesta eniten. Viileä ilma on jotenkin miellyttävää, kun ei palella, mutta kuitenkin tietää, että on aika kylmä. Yksin kävellessä voi ajatella kaikkea ja pää selkiää. Ja lehdet maassa ovat kauniita. Ja asfaltti kiiltää, kun Riihimäellä kai aina sataa niin joka päivä on märkä maa. Ja nykyään en edes aina laita musiikkia soimaan. On kivaa, kun ei ole mitään meteliä, on vain ihan hiljaista (huomatkaa sijaintini, täällä ei iltaisin liiku autoja eikä ihmisiä... xD). Syksy on mukava olotila.
Talven ei taas tarvisi tulla ollenkaan.
En osaa kirjoittaa. Tekstini on täyttä paskaa. Ei sisältö vaan kirjoitusasu. Tai voi sisältökin olla, en tiedä.
Minä olen nitantti munja ja silti minut hakattiin unessa. Luulin, että nitantti munjat ovat hyviä puolustautumaan.
SYYSLOMA<3