IRC-Galleria

Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävien käsiin ohjaimis.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tieto, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakse,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.

Syntymäpäivä:

11.6.1990 (18,00)

Syntymäpäivä:

11.6.1990 (17,99)

Vuonna 2007 "taiteilija" Guillermo Vargas Habacuc otti kadulta kulkukoiran, sitoi koiran taidegalleriaan ja antoi sen nääntyä kuoliaaksi.
Useita päiviä "taiteilija" ja galleriavieraat katsoivat tunteetta tätä "mestariteosta", jonka koiran kuolinkamppailu muodosti. Lopulta koira menehtyi.

Näyttävätkö oheiset kuvat sinusta taiteelta?
http://www.youtube.com/watch?v=3-jIP8i1djg&feature=re

Mutta tässä ei vielä ole kaikki: arvostettu taidebiennaali Visual Arts Biennial of the Central American on nyt kutsunut taiteilijan tekemään saman julman performanssin uudelleen tämän vuoden biennaaliin.
Auta pysäyttämään tämä taiteen nimissä tehtävä eläinrääkkäys!

Mene jommalle kummalle seuraavista sivuista:
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition-sign.html tai
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition.html
ja allekirjoita vetoomus "taideteoksen" pysäyttämiseksi. Lähetä tämä kirje kaikille tuntemillesi eläinihmisille. Ole kiltti. Allekirjoitus ei luonnollisestikaan maksa mitään ja aikaa siihen kuluu noin 30 sekuntia.

Täs mä istun katse taivaankannen alttarille.
Ja kai salaa toivon et,
enkeli laskeutus mun
vierelle.
Olis siin vaa vaalee pukunsa
pääl ja et ei sil olis
kiire mihkään, niin toivoisin
et se olisi tääl.
Eikä muul oo välii ku et
soittasit kappalee
kantelee, ja et hymyilisit
siin mua katsellen.
Ottaisit mut katveesee sun
siipies, ja sit yhes sun
kans lennettäs se, lento
viiminen.
Jo mä pienen lapsen näin
taulun mis yht enkelii, oli
pahasti sattunu, sillo
silmät vedes kelasi,
et mitäköhä ihmet on
sillekki tapahtunu, kunnes
tajusi et se onki, kaikkensa
antanut.
Sillo se avas mun pienii
silmii ja vielki oon sitä
mielt et pitäsin lujasti
siit enkelist kiinni.
Auttaisin parantaa haavat
sen siivis, ja vaik mun
voimil viimisil jeesaisi sen
takasin lentoon.

Mä muistelen, taas pyörii pääs kaikki menneet.
Mennyt ei voi takas saada,
mä kai sen teen
Mun tarina on lyhyt,
niin paljon jäljel
Sori äiti, mä rupeen oikeest ajattelee järjel
Se mitä jumala oot antanu mulle
En pysty koskaan antaa sitä samaa sulle
En oo varma,
enkä sitä koskaan tiedä
mihin elämä mut aikoo seuraavaks viedä
Tartun näihin hetkiin,
joka päivä samanlailla
Joka päivä samanlaista, en oo mitään vailla
Mä muistan skidinä ei ollu mitää huolii
Asiat rullas itsestään,
me oltiin vaan niin nuorii
Menneet on eletty,
ei ne tuu takas
Mä muistan miten joku oli joskus mulle rakas ja on edelleen
En palaa enää siihen,
vaan mä elän omaa ikää
Sitä ikää,
mitä ei tuu koskaan korvaa mikään!

Mä lähden pois ja palaa en
Jätän vain viestin ja avaimen
En enempää voi selittää
Jos jotain etsii niin jotakin jää
Levottoman taivaan katoksi saan
Ja nimettömän määränpään
Kun aamu antaa valoaan
Voin unohtaa

kertis:
Oikotiellä taivaaseen
Mihin tahansa meen
Missä tuulet vapaana käy
Oikotiellä taivaaseen
Sinne palatsin teen
Eikä menneen varjoja näy
Ei varjoja näy

Mä rakastan ja haluan
Mä otan kiinni ja vapautan
Kun kaiken saan mä pakenen
Jo jotain toiselle lupailen
Tuntuu niin kuin onni aina muualla ois
Ja sydän poissa paikaltaan
Lähden matkaan uudestaan
Ja uudestaan

kertis

En tiedä miksi täytyy olla näin
Mä annan pelon kuljettaa
Mä miten voisin lennon lopettaa

kertis

Välil liikutun kun alkaa kelaa menneitä/
siinä kelaa kaikkee mitä tullu tehtyä/
on mul elämäs viel päiviäkin jäljellä/
mut en tiiä koska täältä joutuu lähtemään/
jos vaan pystyy omaan itseensä luottamaan/
ei oo pelkoo siit et tuskaa tulis tuottamaan/
ja kun uskoo ni saa sumuverhon hälvenemään/
ja kun haluu muistaa ni ei tuu muistotkaan haalenee/
on vaan asioit joit ikävä on vieläkin/
sikspä ikävissäni joskus puristan tyynyäni/
mieles pyörii yli tuhansia juttuja siinä maates himmees valos/
usein kelaan sitä tuttua lausetta "jos vaan pääsis ajassa taaksepäin"
taaskin unen näin ja siin unes pääsin käymään menneisyydes/
kunnes sekin päätty jäähyväisiin herätessä hymy huules/
loppupeleis kaikki on vaa omast itest kii/

Jokainen meistä ettii sitä omaa paikkaansa/
jokaisel on maailmansa, ja oma aikansa/
vaik joku koittaa olla mitä oikeesti ei oo/
piilottaa sen kaiken ei haluu näyttää pelkoo/

ei omaa elämää, liikkuu samas jengissä/
vaik pitäis oppii kulkee omissa kengissä/
mut vielä liian pienet jalkojani hiertää/
ei unelmiaan löydä jos ei kulje omaa tietään/

miks toivoo hyväksyntää jos ei toiset kuuntele/
olla muiden mukan jos tuntee et on ulkopuolinen/
koska parhaat hetket koostuu hyväst porukast/
ja minne ikin meneeki ne kaikki pysyy mukana ja/

ei väärii lauseita, ei selkään puukottajaa/
vaan saman arvosii joihin pystyy luottamaan/
jokainen meistä rakkait asioita vaalii/
eikä tarvi koskaan keneltäkää liikoi vaatii/

From the heavens to the womb to the heavens again
From the endin' to the endin', never got to begin
Maybe one day we could meet face to face?
In a place without time and space.