IRC-Galleria

Latasin iskän koneelle kivan ohjelman ja sillä saa ladattuu ihan sika nopee musaa... JEE

Jostain syystä mulla alko Sweeney Todin kappaleet soimaa päässä...
Se on kiva leffa... vähä karmiva mut hyvä<3<3

Mp3 hajos joku aikaa sitte...
nyt mulla on vihdoin uus...

JEE<3<3

Tää on tosi hauska!

http://lotrff.nwps.ws/viewtopic.php?f=5&t=195

Aragon ja Legolas<3

http://www.youtube.com/watch?v=njypQHV4CZw

Äkkiä Linkkie kuuli murinaa takaansa. Sudet! Ne olivat piirittäneet hänet ja tajunsa menettäneen Sarian. Linkkie katsoi ympärilleen ja näki kuinka hitaasti jokainen pieni murtuma kiviseinässä peittyi eikä valoa kohta enää ollut. Linkkie veti taskustaan valokiven jonka oli Naury antanut hänelle. Naury veden elementin hallitsija. Linkkie tiesi ettei hän voinut taistella täällä. Linna oli täysin valmis tippumaan hänen niskaansa pienimmästäkin tömähdyksestä. Saria makasi maassa tajuttomana ja Linkkie hädin tuskin näki ympärillensä. Pakotietä ei kuitenkaan näkynyt missään. Sudet olivat hiljaa hiipineet muristen Linkkien ympärille vältellen kuitenkin osumasta valokiven valoon. Kivi sisälsi Nauryn puhdasta valon voimaa. Sudet olivat pimeyden olentoja.

Linkkien oli pakko taistella. Hän oli peloissaan. Linkkie laski kiven Sarian käteen jolloin valon voima ei sammuisi ja se suojelisi häntä. Hitaasti Linkkie veti miekkansa tupesta ja nosti kilven selästä käteensä. Hän hengitti syvään ja sulki silmänsä.

Kun sudet huomasivat, että nuori metsähaltija aikoi taistella ne alkoivat rähistä toinen toistaan kovemmin. Ne olivat täysin valmiita hyökkäämään. Ja niin oli myös Linkkie. Hitaasti Linkkie nousi ylös ja käveli kauemmaksi Sariasta. Hän huusi ” Antaa tulla!”
Linkkie oli vahva soturi ja hän selviäisi kevyesti kahdestakymmenestä täysikasvuisesta varjo sudesta. Linnassa oli pimeää, mutta Linkkie kyllä aisti, että susien määrä olisi ongelma. Iso sellainen.

Niin ensimmäinen susi hyökkäsi ja sitä myöten toinen ja kolmas. Yksi kerrallaan Linkkie sai lyötyä kymmenen ensimmäistä sutta maahan. Hän ei ollut vielä hengästynyt. Sudet tiesivät olla varovaisia. Olihan Linkkie taistellut jo kauan aikaa varjoja vastaan.

Alkoi kunnon rähinä. Susia hyökkäsi kymmenen kerralla. Ne purivat ja raapivat hennon haltian käsiä ja jalkoja. Linkkie pudotti kilpensä maahan ja tarrasi suden päähän, joka oli tarrautunut Linkkien miekka käteen. Hän huusi niin kovaa kuin hänen keuhkoista vain ääntä pääsi. Kaksi sutta puri hänen jalkojansa ja pakotti Linkkien polvilleen, ennen kuin haltia tähän ehti kunnolla reagoida kolme sutta hyppäsi hänen selkäänsä.

Viimein Linkkie sai irrotettua suden joka, kaikin voimin oli tarrautunut hänen oikeaan käteensä. Hän pyörähti ympäri nousten seisomaan lennättäen sudet pois hänen selästään ja heittäen suden kaikin voimin kohti linnan takaseinää, sekä heilauttaen miekkaansa samaa rataa osuen kolmeen suteen joilla ilma lento oli vielä kesken. Linkkie oli yhä voimissaan vaikkakin naarmuilla. Hän kuitenkin tiesi ettei jaksaisi jatkaa paljon kauempaa.

Pian sen jälkeen kun Linkkie oli heittänyt suden linnan seinään, se alkoi halkeilla. Koko linna alkoi täristä ja isoja lohkareita alkoi tippua. Haltian onneksi lohkareita alkoi tippua varjo joukon päälle. Ne vinkuivat ja yrittivät pakoon minkä tassuistaan pääsivät. Hetkeksi nuori haltija unohti ahdinkonsa ja hymyili leveästi, hetkeksi vain.

Hän nosti kilpensä ja asetti sen nopeasti selkäänsä. Linkkie työnsi miekkansa tuppeen ja juoksi tajuttoman Sarian luokse. Valokiven voima hehkui kirkkaampana kuin koskaan ennen. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt jäädä ihmettelemään, sillä linna oli jo alkanut lohkeilla seiniä myöten. Linkkie nosti Sarian syliinsä ja alkoi tähyillä tietä ulos linnasta. Hätäisesti etsien tietä ulos alkoi epätoivo taas kerran varjostaa pienen haltian mieltä. Kunnes viimein oli linnan nurkasta hajonnut pala josta yksi haltia kerrallaan mahtui ulos. Linkkie juoksin linnan nurkkaa kohti ja yritti herätellä tajutonta haltija tyttöä. Pikku hiljaa Saria avasi hiukan silmiään ja puoli unessa hän ahtautui halkeamasta läpi tajuamattaan mitä teki. Linkkie oli vielä linnan sisällä lähes paniikissa ja hoputti Sariaa. Viimein oli kaikki haltijat päässeet ulos linnasta. Linkkie nosti Sarian syliinsä ja juoksi minkä jaloistaan pääsi. Kun Linkkie oli päässyt viereiselle kukkulalle romahti linna hänen takanaan. Hän huokaisi syvään helpotuksesta. Nyt oli hän itse sekä hänen rakas haltia ystävänsä turvassa ja oli Hyrulessakin muutama kymmen varjo susi vähemmän.

The end...

Nytte on Käsi kipee ja jänne naksuu kivasti.
Sama jalalla kompastuin se napsahti ja on aina hetkellesesti hirveen kipee...
jee minä!

Kaikki tuntuu sujuvan hyvin!
Eiks oo kivaa...
hee hee<3<3

Oli kyl ihan mahtavat raketit... ei oo pitkää aikaa ollu noin hienoi!!!