Näytelmän viimeinen esitys meni ja sitten lähtiin juhlimaan. Ensiksi oltiin syömässä Nevillessä ja sitten lähtiin Popsikseen. Paikka ei ole ihan niitä, missä ylensä käyn. Se oli karaokebaari ja minä en osaa laulaa ja yleensä karaoken kuunteleminen on tuskaa, koska hyvätkin laulajat muuttuvat humalassa täysin lahjattomiksi.
Tällä kertaa siellä oli kyllä ihan hyviä laulajia ja minäkin innostuin parin rohkaisuryypyn jälkeen laulamaan. Meitä oli siinä neljä näyttelijää laulamassa ja omaa lauluaan ei kuullut silloin, kun lauloi. Kysyin sitten ohjaajalta, että kuuluiko mun laulu ja se vastas vähän töksähtäen kyllä. Oli vissiin kuulunut aika kovaa ja korkealta...
Sieltä jatkoimme toiseen karaokebaariin, mutteriin. Sinne oli jonoa ja jouduimme jonottamaan ulkopuolella helkutin kylmässä ilmassa. Pääsimme sisään, kun lauloimme porukalla portsarille R-A-K-A-S -kappaleen. Paikka oli ihan kiva, vaikka keski-ikä lähentelikin viittäkymmentä. Sillä ei ollut väliä, kun oli sen verran hauskaa seuraa :D .
Jouduin ohjaajan kanssa väittelyyn siitä, että kannattaako hyväksyä tarjous, jos joku tarjoaa drinkin. Hän oli sitä mieltä, että tottakai, voi jutella sen henkilön kanssa vähän aikaa ja sitten hankkiutua eroon siitä. Itse olen vähän eri mieltä, koska jos joku tarjoaa drinkin, tulee sellainen olo, että on jotakin velkaa sille. Loppuillasta ohjaajalle sitten tarjottiin drinkki, eikä hän päässyt tyypistä eroon millään...
Menimme vielä porukalla syömään, jolloin näin yhden aivan Zaphod Beeblebroxin näköisen tyypin. Tuijotin tyyppiä aika pitkään ja sitten se tuli puhumaan mun kanssa ja tervehti käsisuudelmalla. Puhuttiin jotain, mistä en muista yhtään mitään (eikä johdu alkoholista). Kun se lähti, se anto pusun poskelle. Mua ottaa päähän, etten pyytäny puhelinnumeroa, koska tyyppi tuskin on täältäpäin.