IRC-Galleria

Pimeässä on tyttö.
Hän on käpertynyt palloksi peiton alle. Hän tärisee.
alakerrasta kuuluu vihaisia ääniä, ja ulkona on kylmä. Hä-
nen kätensä yrittävät torjua äänet pitelemällä korvia, mutta
pään sisälläkin jyskyttää.
Jyskyttää koko ajan.
Alhaalta: jysäys, kilinää, huuto. Hän avaa oven, hän sul-
kee sen, hän joka menee.
Joku muu päättää jäädä, tasoittaa liinaa kädellään, jotta
se olisi taas sileä.
Hän jättää heidät.
Kerran toisensa jälkeen hän jättää heidät.
Eikä se lopu koskaan

Älä ikinä luule, että olet jotain.
Älä ikinä luule, että olet jotenkin erityinen.
Jos sanoo sellaisen asian, ei enää muuta mieltään.
Hän ei halua sinua.
Etkö sinä sitä tiennyt, typerys?
Hänellä on toinen.

Vetää syvään henkeen, istuu vessanpöntön kannella.
Ei päästä kyyneliä tulvahtamaan esiin.
Jos tämä olisi elokuva, päähenkilö menisi peilin eteen,
katsoisi itseään, pirskottaisi kylmää vettä kasvoilleen
ja voisi sitten hiukan paremmin.
Mutta tämä ei ole elokuva.
Tämä on elämän kirottua todellisuutta.