Näen itse että elämä on kuin taistelukenttä ja mieli on suuri kysymys mitä ihminen tekee kuin tulee tälläinen uhkaava tilanne(esim) minä pystyn vannomaan että pystyn pelastamaan ihmisen mutta en paikasta kuin paikasta koska en koe pelkoa tai tuskaa koska en halua hävitä elämän taistelua vaan kulkea pää pystyssä tilanteissa vaikeissakin ja löytää aina positiivisuuden avaimen asiassa kuin asiassa. Me kehonrakenatajat poikeemekkin normaaleista ihmistyypeistä ja näkisin että me olemme parasta ihmis-aleettia maan päällä koska you create your own reality. Varmaan osa-syy on että harrastan kanssa epämääräistä vaparia silloin tällöin jolloin jos kehään nousee niin pitää mennä jos dojolle voittajana jos haluaa lähteäkin sieltä(matsit esim) voittajana. Tylsää olisi elää ihminen elää vain helpoimalla tavalla: herää, syö, duunis, syö, nukkuu ja tällee se tulee meneekkin suurimalla osalla.