IRC-Galleria

Mä en oo koskaan valehdellu tunteist
Vaik tunteet on mulle
Ja kuunnellu huutoo mitä tottunu kuulee
Ja samal en oo kuullu ku oma sydän huutaa
Ku auttanu tunteit vaik tunteit on mul kans
Puhunu jutuist mitä moni sanois turhaks
Pitäny juttui sisäl ettei neki takois turpaan
Mä onnaan suuntaan siihen mitä pidän tärkeen
Sydän hakkaa rummun tahtiin vaik ei siitä mitään jäljel
Harva tietää kaiken mitä on sydämel
Ja vaikka sanon muuta mul on ihan hyvä tälleen
Ja kun mä lähden ja vaikken koskaan heränny
Nii annan muille lapsuuden mitä en koskaa eläny

When you cried I'd wipe away all of your tears
When you'd scream I'd fight away all of your fears
And I held your hand through all of these years
But you still have
All of me

Ei kiertämist en anna muiden tietää niist
Enkä mä pakota sua tietää niit
Mä pidän unelmista kiinni ku pitääki
Kerran ku saanu jotai hyvää mistä pitää kii
Ja mä oon jääny sinne mistä moni lähti juosten
Pitäny sykkeen korkeel ettei tääki pääsis kuolee
Nii ja siin on niin paljon pelis
ku pidin järjen pääs sillon ku muut käänty selin

Mun maailma näyttää paremmalta sormien läpi
Ku liian usein unohtuu se millä on välii
Monil ei oo kaikki hyvin, ei oo koskaan mullakaan
Pienet asiat ei saa tätä ihmistä huutamaan
Mun maailma näyttää paremmalta sormien läpi
Ku liian usein unohtuu se millä on välii
Mä uskon parempaan, mutta uskonko turhaan?
Kun ihmistä kuullaan vast sillon ku se huutaa


When you cried I'd wipe away all of your tears
When you'd scream I'd fight away all of your fears
And I held your hand through all of these years
But you still have
All of me

Mä uskon Jumalaa, rakkauteen, toivoon
parempaa aamunkoittoon vapauteen, voittoon
Mä saan voimaa niistä
Ei kukaa niit multa voi vaa riistää
Menettäny, mut pidän kii mitä mul on
Rakkaat ympäril pitää mut kunnos
Henkisest vapaa, ei mitää nyt tunnol
Rakkaat ympäril pitää mut uskos
paremmast huomisest, kannetaa huoli joo
toisistamme, äidist, lapsesta, puolisost

Ekasta päivästä kasvetaa tuomioon
Ekast päiväst tää matka vaa luomist on

murheit, mut jatkaa laiva seilaamist
tunteit ja matkal vaikka feilasin

ni minne meenkään mulle paikka on kotona
kuljen täysii koska aika ei odota

kert/bridge

Vaikka toivois ei aikaa voi muuttaa/
tuskan laulan ei tarvi huutaa
En tarvi muuta ku tän mitä mul on/
ja siks mä pidän siitä kiinni, en päästä irti koskaan

Hei, En tarvi muuta kun mitä mul on
ja mä pidän siitä kiinni
En irti päästä/
Mä nään tän
maailman mun silmin, mä kurotan pilviin

Vaikka toivois ei aikaa voi muuttaa
tuskan laulan ei tarvi huutaa
En tarvi muuta ku tän mitä mul on

Pahan laulan mun maailmast pois

Yhäkin tuulessa, vasten tai myötä
Valos tai lapsena yössä, me kasvetaa työllä
Mul on kaikki hyvin...
Mä kasasin palat vaik kaikki tyrin

Aina ei tehty oo oikeit ratkasui
Omantunnon ääneen ei oikein vastattu

Läheiset purjeisii antaa tuult
Rakkaut, tuult siis paskat muust
Carpe Diem mielee tatskattu
esteit tielle lastattu
rukouksii taivaast vastattu
Vastatuult, rakkaut, muut

murheit, mut jatkaa laiva seilaamist
tunteit ja matkal vaikka feilasin

ni minne meenkään mulle paikka on kotona
Kuljen täysii koska aika ei odota

Vaikka toivois ei aikaa voi muuttaa
tuskan laulan ei tarvi huutaa
En tarvi muuta ku tän mitä mul on
Sing: ja siks mä pidän siitä kiinni, en päästä irti koskaan

Hei, En tarvi muuta kun mitä mul on
ja mä pidän siitä kiinni
En irti päästä
Mä nään tän
maailman mun silmin, mä kurotan pilviin

Savun läpi maa hengittäny elämääni
Teko hymy, kyyneleitä
Esittäny eläväni
Jääny paikoilleni ja juossu pakoo
Nähny miten kaikki hyvä hajoaa ja valo katoo
Mä oon tehny tosi paljon, nähny kai vielä enemmän
Kattonut maailmaa sivusta liian sinisin silmin
Koko maailma on vaan valunu mun edessä
Ja vaikka kuinka juoksin, mä en saanu sitä kiinni
Synkkii kasvoi ja sitten kosteutta ilmassa
Päiväni valui pois, kuin vesi peilin pinnasta
Mikä paino mua, painoi sillo myös monii
Mutta silti liian moni oli auttamattomii
Mä jäin yksinään mun maailmaani vangiksi
Savujen sisään kai ne huolet meidät kahlitsi
Mä nään sen valon sumun läpi taas mun edessäni
Kuule avun huuto
Valmis hyvittämään tekemäni

Ei oo, ei oo, ei oo tää elämä helppoo
Mä tahdon tuuliin tuoreisiin
Ja tän katseen kirkkaana seisoo
Et kahleet katkenneet eessä nään

Mä nään edessäni tummia hahmoja
Tarkenna katseen mutten tunnista kasvoja
Onko ne tuttuja vai tuntemattomii?
'Älä puhu ventovieraille' mulle sanottiin
Mä käännän katseeni muualle
Aikaa ja ajatuksii tarpeeksi uhranneen
Huudan apuu, mut ei kukaan mitään vastaa
Opin et lähelle on pitkä matka
Ja että elämässä on pärjättävä itse
Mä tiedän et asiat ei hoidu täällä itseestään
Mut miten erottua harmaasta massasta?
Se ei enää riitä et antaa vaan parhaansa
Elämä ei oo teräväpiirtoo
Ilman elämän intoo hukuttaudun sumun keskelle elämää piiloon
Tai sit mä herään ja tää on unta vaan
Mä lupaan et nään selvästi, jos sä mua tuut mua vastaan

Ei oo, ei oo, ei oo tää elämä helppoo
Mä tahdon tuuliin tuoreisiin
Ja tän katseen kirkkaana seisoo
Et kahleet katkenneet eessä nään

Auta mua pääseen pois
Jättään tän kaiken taakse, jättään tän kaiken taakse
Mut huoli seuraa, kun selkänsä kääntää
Siks mä jään ja siks mä jään
Mutten jää yksinään

Ei oo, ei oo, ei oo tää elämä helppoo
Mä tahdon tuuliin tuoreisiin
Ja tän katseen kirkkaana seisoo
Et kahleet katkenneet eessä nään

Tänä iltana nää ajatukset mut taas ottaa valtaana
mä mietin voiks sulle olla mikään liian halpa
sulle jonka teot ei tunnu kunnioittavalta
vaan kavaltaa, surutta vetää elämänilon alta
mä luulin tuntevani sut, mä luulin muistavani sut
nyt toivon että aikoinani oisin unohtanu sut
enää en voi, siis kerää suojelusenkelis
enää en voi odottaa et nähdään vast helvetis
luulet tätä läpäks, luulet olevasi ovela
katotaan sun hymyy sit kun seison sun ovella
iskit hampaas aika vitun kiellettyyn omenaan
nyt on myöhäst alkaa siitä huonoo omaatuntoo potemaan
tehtyy ei saa tekemättömäks vaik kuinka tahtois
ja tahtois, tahtois tästä kaikest vaan pois

Mä en pysty unohtaan, mä en voi antaa anteeksi
silmis kiiltää hulluus niinku lateksi
mä tiedän sen mut mitään sille voi mä en
mihin kaikki tulee johtaan, älä kysy, sitä tiedä en
mä en pysty antaa anteeks, en pysty unohtaan
mut usko et mä pystyn kaikkeen siihen mitä uhoan
viilsit aivan liian syvältä, niin syvältä
tapoit sen, mikä estää tätä tuntumast hyvältä

Valot sammuksissa ja toivo kadoksissa
Elämän parhaat hetket on vaan liian helppo missaa
Tuntuu että kaikki mitä mulla joskus oli
Haihtuu pois savuna ilmaan ku verestä alkoholi
Kyllä se jo pitäs tajuu että oon vaan kuolevainen
Ehkä joskus saatan olla liian huolehtivainen
Mut yritän pitää kiinni siitä mitä mullon nyt
Niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
Että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
Miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
elämään niinku pitäs elämään niinku tahtoisin
Jos ajas pääsis takas kaikki virheet korjaisin

Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa

Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan

Mä en tajuu tätä maailmaa
Miks se aina mulle aiheuttaa pahaa
Jos oon päätöksiä tehnyt
Kaikki on aina loppupeleis pieleen mennyt
Mut tää on elämää ja chansseja on yksi
Saada laiffi rullaan ilman pettymyksi
Silti ain oon joutunu päätöksiäni katumaan
Siks alkaa välil himmentyä elämäni halu vaan
Tää paine haluaa tuhota mut ja se kalvaa
Siks raivoon niinkun mielipuoli taikka vaan nauran
Piilotan mun raivoni hymyyn väkisin
Ettei kukaan suotta mun pahaa oloo näkisi
Ei kukaan mua voi auttaa eikä varmaan suostuiskaan
Ei vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan
Mut on aina jätetty yksin joka vitun kerta
Luulen et mun vuoksi enkelitkin itkee verta

Miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää
Kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää
Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa

Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
Tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää
Sillä se ei auta mitään jos vaan kääntää selkää
Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy

Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.
Ku huudat mulle, tein taas jotain väärin.
Ku koitan puhuu sulle, niin sä pysyt vaiti.
Etkä vastaa puhelimee, ku toivon et vastaisit.
Ja kaverit kertoo et mä jään tän kaiken alle, ku huudat mulle,
kaadat suolaa haavalle.
Mut oma vika, ku en ajattele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamist tavoissa.
Ammuit nuolii, ku lauoit sanoi suustasi ja nyt mua kaduttaa se et mitä päästin suustani.
Jos jotain vois muuttaa, ni toivon että siihen jäät.
Ja ku sä halusit, lupasin olla hellä ja sillon ku olit yksin mä olin sun lähellä.
En jättäny sua yksin, mä pidin sua kädestä.
Tää kestää, sul on paikka mun sydämessäni.

Mä pyydän, anna mulle anteeksi
Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi
Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee
Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi
Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi
Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen

Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen.
Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.


Maailma on rakkaus, sä katot sit mun kulmasta, niin se muistuttaa aika maailmanloppua.
Peli on menetetty, mut jos aikaa jäljel niin täs on mun käsi, mutta miks et ota kädest kii?
Kyl mä ymmärrän jos olet ollut kovilla niin sitten meil on jotain mitä ei oo kovin monilla.
Osa kuoli eikä osa rakasta enää.
Ku laski tunteet, halutaa antaa niiden siellä lepää.
Ja niin on sanottu et aika paikkaa haavat, mut mun haavoi paikates vois syvempää sit kaivaa.
Mä kaipaan rakkautta, mul on siihen tarvet, mä haluun jonkun joka osaa paikkaa mun arvet.
Mä nään sen jonkun tän ihmismassan keskellä, jollakin on tunteet, mut kumpa tietäis kenellä.
Se nousee pystyy kel on tunteet tässä massassa, jos sulla on ni auta mua nousee tästä paskasta.

Yksin ilman sua nyt joudun
silmäni mä sulkeen
Yksin nimes yössä unen satamassa
kulkee
Et enää tuu mua vastaan taikka kulje mun kanssani

Luonani oot enää kauneimmassa unelmassani

Ei elämässä muuta kun vapauden kaipuu
Odottaen millon ikuisuuden uneen vaipuu
Koska kaikki on ohi, milloin
taivas avautuu
Millon kaikki paska maan alle vaipuu

Ei koskaan liian myöhäistä oo jättää
kaikki taakseen
Ottaa ikuisuudest kiinni, jos haluut niin sä saat sen
Kerro mulle, onko tässä elämässä mitään järkee?
Sydämessä reikiä ja liian monta jälkee

Luulin että peli oli hävitty ku erottiin
mua niin paljon pelotti mut sydän mua vaa kehotti
"hei älä luovuta sul on elämäs edessä oot tässä maailmassa
ku pieni lapsi pallo meressä" ja silmät vedessä mä jaksoin
elää huomiseen vika oli molemmissa turhaan sua vaa tuomitsen
ehkä kohtalo vaa halus näyttää varjo puolensa
pimeän tuonelan ja kasvot kuoleman
tänään nostan katseen taivaalle ja
kiitän herraa et sain suhun tutustuu edes se hetken verran

sä olet hyvä ihminen äläkä unohda et mun sydän oli joskus vaa kokonaan sun oma

Olit mun rakkaani olit mun enkeli
sain mitä halusinki ja sen myös menetin
aika kääntyi vastaan eikä ollut puolellamme
vielä kerran muistelen sua jos muista sua huomenna en
ajat menny ajat on muuttunu tuntuu ku kello olis paikallensa
juuttunu viisarit pysähtyy kun aika meit vastaan kääntyy
mut näin kai sit olis ennemmi tai myöhemminki käyny

Askel ei kanna, pettää maa alta
Ei koskaa pysty tuntuun enää askel paremmalta
Mitä se oli ennen ku kuljin sun kanssasi
Homma oli hanskas mut hukkasin hanskani
En tienyt sillon mitä kaikkea tunsin
Itsestäni vaan välittäväni luulin
Muttei se ollutkaan niin päin koskaan
Nyt olen uppoomassa mieleni pohjaan
Siellä on synkkää, sielä on kylmää
Pahuuteni laittaa rakkauden tyrmään
En pysty tunteen iloa kai koskaan
Siltä se tuntuu, kun maailmani kohtaan
Ajatukset vääristyy, unohdan itseni, kaverit ei huku
Pitäis hengittää itsekin
Nousta taas pintaan
Muistaa valos menneitä
Olla tekemättä uudestaan samoi virheitä
Mistä kannan nyt, taakka harteita painaa
Jos samaa loppuu saakka, nii kohta vainaa
Mitä pitäis tehä ku jalka ei kanna
Puen sanat riimeillä, jos sä vaan annat
Anteeksi mulle oon tehny liikaa virheitä
Asioita sulle, aivan liian hirveitä
Mennyttä on mutta sinä sen päätät
Elämässä ei kelloi takasi voi kääntää

Katson taakseni viimeisen kerran, kerron tunteista yksinäisen herran
Ristin kädet tulevaisuuden siunaan
Turhaan menneillä itseäni kiusaan
Siis on aika tullut ottaa niskasta kiinni itseä
Muistot viskasta
Kauas musta, kauas poies
Toivon ettei tämä totta koskaan ois ees
Silti kyynel alas silmäkulmasta vierii
Vaikka kulta tahtoisin sut takasin mä viel niin
Tiedän että se väärin oli sille niin tein tyhmyyksiä tiedän sen itsekin
Silti mä yritän muuttaa tapojani
Uskosit mua että mä olen pahoillani kaikesta menneestä
Mutta nyt on aika irti päästä muistoista ja matkaa jatkaa

Kuljettu polku ei aina oo oikea
Niin helppo on siltä oikealta polulta poiketa
Kulkea harhaan
Tulla takas koittaa värittää harmaa
Ilman värikyniä se on mahdotonta
Sun kanssa aika oli uskomatonta
Niin monta kokemusta sun kanssa koettu
Vaikkei oltu yhtä, niinku todettu
Ei voitu enää käsi kädessä kulkee
Siks olen tässä, siitä nää tunteet
Rakastin sua liikaa, vaikken edes tuntenut
En tienny et oot jo toiselle sydämesi sulkenut
Kulkenut polkua jonne portit on ollu kauan suljettuna
Ei auta et annoit avaimen mulle, ei ollu tarkotettu tälle lukolle
Niin kuitenkin uskoin, halusin ja toivoin
Kuin side silmillä kokevani voin olla ahdistettu nurkkaan
Sanat jauhaa suussa
Kuin toisen purkan, elin luulossa
Et ois tullu susta mulle se oikea
Tyhjästä arvasta ei kuule voiteta
Nyt mietin tarkotusta kaikelle tälle
Sädekehän kaapista laitan pääni päälle

Harteita painaa
En jaksa tätä taakkaa kantaa enää siksi
Polkuni lakkaa
Liian montaa kertaa kävi mulle aina nii
Tuhat kertaa olen pyytänyt sulta anteeksi
Jos se ei riitä niin olen kovin pahoillani
Taivaalla liitää joutsen, kauas kohti pakoani
Rakastin sua liikaa, siksi olin sokea
Anteeksi, että jouduit tän kaiken kokea