Naitomea - Rakuu
Kukinnan aika.
Se menee ohitse. Meidän elinaikamme
Myöhemmin se menee ohitse
kuin se kukka.
Minulla ei voi olla toivoa eikä toivetta
mutta unelma.
"Luvattu." Jonain päivänä avaan taatusti silmäni
Käteni pitelevät näitä siipiä
ja en voi lentää niillä vielä joten minä vain kävelen nyt.
Mutta olen varma että jonain päivänä tuuli puhaltaa
ja voin lentää pois.
Piilottelin joitakin muistojani
joita en tahtonut kertoa kenellekään.
"Nyt voin kertoa ne jollekin." Joten teen salaa laulun.
Ah, lapsena olin aina sulkeutunut.
Kukaan ei seisonut rinnallani
joten olin yksin
ja itkin koko ajan.
Mutta nämä päivät menivät ohitse.
On vain hetkiä...
Kuten pisara
joka tippuu ja virtaa mukana.
Tämä on minun kukkani.
Käteni pitelevät näitä siipiä
ja en voi lentää niillä vielä joten minä vain kävelen nyt.
Mutta olen varma että jonain päivänä tuuli puhaltaa
ja työntää minua eteenpäin.
Se on hetki jota odotan.
Siivet sitä hetkeä varten jolloin voin lentää.
Varmasti lennän pois.