IRC-Galleria

Kamelit (Camelus) ovat kaksivarpaisia sorkkaeläimiä. Varsinaisten sorkkien sijaan niillä on varpaissa pehmeät anturatyynyt ja suuret kynnet. Sukuun kuuluu kaksi lajia, yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius) ja kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus). Kamelit märehtivät, mutta eivät kuulu samaan heimoon kuin varsinaiset märehtijät, esimerkiksi lehmä. Kuten lehmällä, myös kameleilla on useita mahoja mutta niiden jakautuminen kammioiksi on erilainen kuin lehmillä. Yleisesti katsotaan mahoja olevan kolme vaikka viimeisessä on toiminnallisesti kaksi osaa. Kamelin lähimpiä sukulaisia ovat kamelieläimiin kuuluvat laamat, alpakat, guanakot ja vikunjat.
Sisällysluettelo

Yleistä

Molempia kamelilajeja on käytetty pitkään hyötyeläiminä. Dromedaari on nopeana ja kestävänä juoksijana parempi ratsueläin, kaksikyttyräinen taas parempi kuormajuhta sillä se jaksaa kantaa kevyesti yli 250 kg:n painoja pitkiä matkoja. Villit kaksikyttyräiset kamelit ovat erittäin uhanalaisia, ja niitä on jäljellä korkeintaan 1000 yksilöä. Vaikka kesytettyjä kaksikyttyräisiä kameleita on vielä kohtalaisen paljon (arvio: 1,4 milj. yksilöä), näidenkin määrät ovat vähenemässä (v. 2006). Kameleiden maitoa käytetään monin paikoin ruuan valmistuksessa. Kaksikyttyräisestä kamelista saadaan myös villaa, joka muistuttaa kashmiria, villaa ei kuitenkaan saada paljoa, mikä on johtanut lampaiden ja vuohien suosion nousuun.

Kamelin korkeus lapaluiden kohdalta on jopa yli 225 cm. Kameli painaa noin 350–700 kg. Ensimmäiset kamelit kesytettiin jo 2000 eaa. Kameli voi elää yli 50 vuotta, joten se on nisäkkääksi hyvin pitkäikäinen. Keskimääräinen elämänkaari kestää noin 40:sta 50:een vuoteen.[1] Väritykseltään kameli on ruskea tai hiekanvärinen. Dromedaari on yleensä vaaleampi ja lyhytkarvaisempi kuin kaksikyttyräinen kameli. Kuivuutta kaksikyttyräinen sietää yleensä paremmin. Erämaan laivana tunnettu kameli osaa myös uida.

Bazooka on yhdysvaltalaisten toisen maailmansodan aikana kehittämä 60 mm rakettiperiaatteella toimiva sinko. Aseessa yhdistettiin Henry Mohauptin aiemmin kehittämä M10–onteloraketti eversti Leslie A. Skinnerin ja luutnantti Edward G. Uhlin kehittämään raketinheittimeen.

Bazookaa käytti kahden hengen miehistö. Saksalaiset kehittivät panssarikauhunsa vuonna 1943 Tunisiassa sotasaaliiksi saamistaan bazookoista.

Versiot

Bazooka M1

* Ensimmäinen tuotantomalli, joka koostuu yksiosaisesta putkesta, raketin ajopanos sytytettiin pariston voimalla.

Bazooka M1A1 Toinen tuotantomalli, joka koostui myös yksiosaisesta putkesta.

Bazooka M9 Kolmas tuotantomalli, joka koostui kaksiosaisesta putkesta. Aseen avotähtäin oli muutettu optiseksi tähtäimeksi. Koska paristot olivat osoittautuneet epäluotettaviksi, aseeseen tuli pieni generaattori