IRC-Galleria

sääntö 1: älä murehdi liikaa tulevaa, asiat menevät parhain päin kun niiden antaa mennä omalla painollaan

sääntö 2: noudata sääntöä 1

Markus kertoi mulle, että elämää ei tarvitse hankkia. Sitä vain pitää oppia käyttämään.

"Jätkät hei, mä lähen nyt meneen ihan oikeesti."
"Hei Alppu hei, ennen kun sä lähet niin kato mitä mä toin sulle."
"Jumalauta. hyvännäkönen. eiks tää oo siis..."
"On on siksipäkki kyllä."
"No eihän sun ois tarvinnu. meillähän on väkeviä."
"niin niin, mutta aamuks"

Ja tämä teksti on omistettu Tiialle. Isolla sydämellä ja halilla höystettynä <3

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaan jos oot sanonu moi.

Hei toveri lääkkeiden käyttäjä. Sä kamppasit mut.

Kävellään käsi kädessä takaisin vieroitushoitoon. Siellä saatte lääkkeenne.

Koulussa oli hauskaa.

Ja kun tulin kotiin. Luin Demiä ja siinä oli Sturmiksen juliste. Katsoin sitä ja repesin nauramaan. Jotenkin se sai mut todella hyvälle tuulelle. Ja mä hymyilin koko ajan lukiessani Andrén haastattelua. Jotenkin niin mukavaa. Nyt voisi kirjoittaa A/J:tä eteenpäin. Mulla on ihan loistava fiilis.

Huomenna tänne tulee todistusaineistoa Kömmelin "Arbet machtfrei"-kyltin tuhoamisesta.

Mulla on ollut ihan liian hauskaa koko päivän. Mä oon vaan nauranut ja sekoillut. Ja on totta, että pienet asiat ja eleet saavat paremmalle mielelle. Mä venasin Sannaa ja Tiiaa yhden luokan edessä, niin Oskari sai päähänsä halata mua. Mä tulin siitä jotenkin niin hyvälle ja iloiselle mielelle. Kiitos Oskari

Meillä oli kässätunnilla normaalia vähemmän porukkaa, koska osa oli tetissä.
Taas puhuttiin paskaa koko tunti eikä oikein edistytty, paitsi Mira.

Kun käveltiin kotiin Miran kanssa, me keskusteltiin kyseenalaisista teksteistä mitä kirjoitetaan. Ja todettiin, että mitä mieltä porukat olisi jos saisi niitä luettavakseen. Pelottava ajatus.
Mä juoksin noin kolme metriä enkä edes hengästynyt. Bileet :D