IRC-Galleria

Pelattiin liikuntatunnilla lentopalloa.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli 16-9. Yhtäkkiä Miran vaan sano, että se melkein 69, muttei sinne päinkään. Hauskaa.

Terveystiedon tunnilla, kun Tiia vahingossa heitti laukkunsa mun sormen päälle, niin sain päähäni olla minuutin vihainen Tiialle. Se oli vaikeaa, koska mä vaan repeilin Tiialle, joka selitti, että se on tosi pahoillaan ja se oli vahinko. Se myös kysyi, että ollaanko me vielä kavereita. Siinä vaiheessa tajusin, että Tiialle ei voi olla vihainen.

Ei hitto.. Mä olen taas sellaisella päällä, että mun on pakko kertoa kaikille, kuinka paljon mä niistä välitän. Tiia on tärkein.

sääntö 1: älä murehdi liikaa tulevaa, asiat menevät parhain päin kun niiden antaa mennä omalla painollaan

sääntö 2: noudata sääntöä 1

Markus kertoi mulle, että elämää ei tarvitse hankkia. Sitä vain pitää oppia käyttämään.

"Jätkät hei, mä lähen nyt meneen ihan oikeesti."
"Hei Alppu hei, ennen kun sä lähet niin kato mitä mä toin sulle."
"Jumalauta. hyvännäkönen. eiks tää oo siis..."
"On on siksipäkki kyllä."
"No eihän sun ois tarvinnu. meillähän on väkeviä."
"niin niin, mutta aamuks"

Ja tämä teksti on omistettu Tiialle. Isolla sydämellä ja halilla höystettynä <3

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaan jos oot sanonu moi.

Hei toveri lääkkeiden käyttäjä. Sä kamppasit mut.

Kävellään käsi kädessä takaisin vieroitushoitoon. Siellä saatte lääkkeenne.

Koulussa oli hauskaa.

Ja kun tulin kotiin. Luin Demiä ja siinä oli Sturmiksen juliste. Katsoin sitä ja repesin nauramaan. Jotenkin se sai mut todella hyvälle tuulelle. Ja mä hymyilin koko ajan lukiessani Andrén haastattelua. Jotenkin niin mukavaa. Nyt voisi kirjoittaa A/J:tä eteenpäin. Mulla on ihan loistava fiilis.

Huomenna tänne tulee todistusaineistoa Kömmelin "Arbet machtfrei"-kyltin tuhoamisesta.