joo, nyt jonki aikaa hyvällä mielellä johtuen eilisillasta ja varsinkin tästä aamusta joiden tunnelma oli jotain niin ihanaa etten muista pitkään aikaan olleeni niin onnellinen, kaikesta huolimatta.
mielenkiintoista kuitenkin miten pienistä asioista onni loppujen lopuksi syntyy.
oma onneni on sitä että makaan kullanmuruni sylissä sinisellä kulmasohvalla valkoisen valon tulviessa sisään ikkunasta ja Gregorianin Join Me:n tulviessa kajareista, ilman kiirettä minnekään.
täydelliset hetket ovat ohimeneviä, sanoisi äkkinäinen. mutta kun asiaa tarkemmin pohtii... lauseen loppu jää jokaisen itse lopetettavaksi.
Harria rakastan, niin paljon etten osaa kertoa. <3<3<3<3<3<3<3