ajattelin tässä avautua eräästä asiasta jota olen pohtinut jo jonkin aikaa. tästä voi jo päätellä, että se ei todnäk ketään muuta pahemmin kiinnosta ja kyseessä on taas oman mieleni ulottuvuudet joten siirtykää vain samantien lukemaan jotain muuta, vuodatan tässä vain tavaraa ulos päästäni ettei se ole tiellä kun keksin juttuja koulussa.
en ole viime aikoina suhtautunut miehiin kovin myönteisesti, syystä jos toisestakin. olen saanut niin paljon todisteita siitä ettei todellisista miehistä ole mihinkään, etten halua sekaantua niihin ollenkaan ennen kuin joku niistä onnistuu vakuuttamaan mut.
mielikuvitusmiehet sen sijaan ovat ihan toinen juttu, ne eivät vedä mattoa alta. mistä päästäänkin aiheeseen: suurena anaalisoinnin ystävänä aloin pohtia tarkemmin mieltymyksiäni fiktiivisten miesten suhteen. löysin muutamia yhdistäviä tekijöitä.
fiktiiviset ihannemieheni ovat aina älykkäitä, omituisia, juonikkaita, hieman mielenvikaisia ja ennen kaikkea tappolistalla.
xD
miettikää nyt. Jokeri, Captain Jack Sparrow, Hannibal Lecter, Lestat, Benjamin Linus, House, Scar, Loki (joka vie tappolistalla olemisen ihan uusiin ulottuvuuksiin) jne jne. kaikki halutaan tappaa! onko kyseessä mun epämääräinen aivotoiminta vai tehdäänkö ongelmallisista miehistä tahallaan hurmaavia?
mä tarviin Lostin vitoskauden niin ettei pää ala hajota tällasia miettiessä...