Jonain päivinä kaikki menee päin persettä. Tänään ei ollut sellainen päivä. Jonain päivinä taas kaikki sujuu kuin tanssi (näin klisheellisesti ilmaisten) ja koko ajan tekisi niin pirusti mieli hymyillä (vaikka kuinka koittaisi välttää). Mutta ei tänään ollut sellainenkaan päivä.
Tää päivä oli ehkä jotain siltä väliltä. Aika moni asia meni perseelleen mutta ne muutamat pienet hyvät asiat pitävät minut pystyssä ja mielialan suht mukavana.
Joskus saattaa tuntua väärältä että itse voi hyvin ja on iloinen vaikka pahoja asioita tapahtuu. Eikö sitten saisi olla hyvä fiilis, vaikka toisella puolella maailmaa ihmisiä kuolee koko ajan nälkään ja tauteihin? Ei kai. Mutta se aina unohtuu.
Kun olin pentu, vanhempani käskivät aina syödä lautasen tyhjäksi, koska "joillakin ihmisillä ei ole mitään ruokaa ja he söisivät ilomielin tuon lihamurekkeen". Mutta entä jos en tykkää lihamurekkeesta? Entä jos minulle on ihan se ja sama vaikka lihamureke menee roskikseen?
Ei kai se minun vikani ole jos pienet ruskeat lapset Afrikassa näkevät nälkää? En minä ole heille mitään tehnyt. Kai.
Ne jotka pohtivat tätä asiaa liian pitkälle ja joiden sydän särkyy sen vuoksi, hankkivat kai pienen ruskean kiharatukkaisen kummilapsen. Kunnioitukseni heille. Itse en sitä tule tekemään, olen liian kovasydäminen. :)
Miksiköhän aloin edes kirjoittaa tuollaista?
Eläkää ja homoilkaa. ;) <3
