kyllä, olen edelleen vihainen! ja tulen olemaan siihen saakka, että kutoskausi varsinaisesti alkaa, jolloin unohdan kaiken muun.
nyt on vielä pakko mainita toinen asia joka tällä hetkellä harmittaa: päätin antaa isälle joululahjaksi kehystetyn valokuvan musta ja Karvakorvasta, ja Cara oli niin kiltti että otti kuvan, siirsi sen koneelle ja lähetti mulle ja vetäisi vielä rajauksetkin. kuva on upea, mutta ikävä kyllä tulostimeni ei ymmärrä sitä ja vetäisi kuvaan niin paljon väriä että se on ihan suttuinen. :( mun pitää vielä yrittää kikkailla kuva paremmaksi tai keksiä jokin toinen kuva.
(en ole ihan varma kenelle olen puhuvinani, koska vain Cara ja Cheeta lukee mun journalia ja Cheeta on Galtsuvapaalla :D)
mutta sitten asioita joista olen iloinen, ja niitä onkin tänään mukavasti monikossa. ensinnäkin sain just elokuva-anaalisoinnin kirjotettua ja olen jopa tyytyväinen siihen (niin kauan kuin annan aivojeni unohtaa, etten käyttänyt vaadittuja lähteitä). myös oppimispäiväkirja on valmis, tosin melko vajakki sellainen.
toisekseen sain tänään Nisseniltä viestin, että uudet lasini ovat haettavissa, mikä on hienoa koska nyt en joudu odottamaan kirkasta näkökenttää ensi vuoden puolelle.
kolmanneksi, ja tämä on loistavaa, vilkaisin verkkopankkiani ja havaitsin että olen saanut rahat vakuutusyhtiöltä viimeisimmästä siedätys/lääkärilaskujen korvaushakemuksesta.
se on mahtavaa, koska olen aina ihan tulisilla hiilillä vakuutusrahoja odottaessani. en siksi, etten uskoisi yhtiön myöntävän korvausta (omavastuuton sairaskuluvakuutus bling!), vaan koska pelkään aina ettei paperit pääse perille. niistä ei ole kopioita ja niitä on paljon.
tämänkertainen kirjekuori oli miltei neljänsadan arvoinen, tosin ei siitä olisi ollut mitään hyötyä kellekään koska ilmoitus tehdään sähköisesti ja siinä on joka tapauksessa mun tilinumero. mutta nyt meni liikaa selityksen puolelle, pääpointti oli että sain rahani ja voin taas hengittää!
nyt vaadin vielä jakson Lostia mässäystuokion kera ennen nukkumista, vaikka se jättäisikin yöunet lyhyiksi. tarvitsen sitä kaiken kirjottamisen jälkeen ja sitä paitsi olen ollut hyvin tunnollinen kirjoittaessani, olen istunut tässä koneen ääressä seitsemästä saakka.
ja nyt ei enää yhtään isoa kirjotelmaa ennen joulua, enää muutama runo ja lyriikan opm-päivis - ei mikään paha juttu!
nyt sitä ruokaa.