Ku pari viimestä päivää meni angstviil-tunnelmissa, niin tänään mää oon vaan vähä väliä naureskellu ittekseni töissä. Palautu mieleen yks muinainen sattumus baarissa ja en voi olla ihimettelemättä kui helevetin pöljä mää oon voinu olla. En määkään mitään ikänä huomaa. Voi saasta. 8'DDD
Ja aina ku alan miettiin sitä päänsärkyä aiheuttanutta aihetta, mieleen kumpuaa Lukinin loputtomasta viisaudesta kumpuavat sanat "kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä ja sekin sulaa pois". Joten ei tuu mittään synkistelyistä. x)
Jeejee, perjantaina näkkee númelaisiaaa! ^^