Haluun useemminki rahhaa siitä hyvästä että istun jalat ristissä piirtelemässä kuus tuntia kauluspaidassa virallisen näkösenä. Tosin jouduin mää pari kertaa keskeyttään tän elintärkeän toimeni ku piti soittaa pari puhelua ja auttaa mummeroa, ja viimeseksi auttaa ääntenlaskussa joka oli oikeestaan aika hauskaa hommaa. 8)
Yritin tässä syvässä ahdingossa päättää että ostasinko huomenna liput Musen keikalle vai en. Mää nyt kumminki tulin siihen tulokseen että jätän sen kaihoisin mielin väliin ja hankin ittelleni viimeinki labretin josta oon haaveillu viimeset viis vuotta. On se jo aikaki.