Jopa niinkin mukava fiilis, että päätin siitä ihan tänne asti ilmoittaa. Ajatella nyt, onhan se aika harvinaista, että voi kaiken tän paskan keskellä hymyillä. Haistatan jaskat kaikelle kiireelle ja muumimammailulle, kyllä sitä vielä kerkee stressata huomennakin ja nuo pyykit ei katoa tuosta mihinkään itkin tai nauroin. -Siis miksi vaivautua vaikeroimaan! :D
Ja kaiken sen pimeyden ja piinan jälkeen, nyt voi taas hengittää. Aah, tätä päivää on odotettu.