IRC-Galleria

Äiti kysyy
miten menee

Iskä kysyy
mites koulussa

Kaveri kysyy
mitä kuuluu

Ystävä kysyy
miten voit

Sinä kysyt
mikä sulla taas on?

Vastaus näihin kaikkiin kuuluu
Sitä samaa mitä aina ennenkin...

Varastan aikaa
itseltäni

Heitän sen hukkaan
ja se on
tietoinen valinta

Antaa kaiken kaatua päälle
on sitä ennenkin
pärjätty

En jaksa juuri nyt
korvaan kaiken
myöhemmin

Lupaan sen
ja kerran taas
yhä uudelleen


petän itseäni.

Tosin vasta matikan kirjoitukset, historia on vielä eessä kevään kirjoituksista puhumattakaan...
Toivottavasti pääsin edes läpi sen matikan, vaikea sanoa menikö ne penkin alle vai päin persettä.

Vielä täytyy jaksaa... ens. syksynä oon toivottavasti jo ihan muualla... En kyllä tiedä missä. Kuhan en iha eksyksissä :)

Tässä se on, tämä elämä.
Mitä vielä odotan?

Kuiskaa korvaani,
ikävöi ja kaipaa,
helli ja rakasta

tai edes

huuda ja raivoa,
vihaa ja syyllistä!


Osoita, että ei ole yhdentekevää
vaikka se sattuisikin

kipukin on tunne.

Huomaan sen lipuvan pois
en enään saa sitä kiinni

Tiedän, olisi jo kauan sitten pitänyt lähteä
vapaasti virran vietäväksi

Uskaltaa mennä eteenpäin,
tuntea iholla vapaus

Antaa suuren tuntemattoman tulla kohti
ottaa se avosylin vastaan

Mutta pois päin suuntaa virta seikkailuineen
vieden mukanaan uskaltajia,
selkärangallisia

En enään voi saavuttaa kaarnalaivaa,
jonka joskus laitoit liikkeelle

Olen juurtunut paikoilleen
liian syvälle.

...Elämä käy ahtaaksi.

...Selkärankaa muuttamaan sanoja teoiksi

...Laajakatseisuutta näkemään syiden seuraukset

...Jälkiviisautta herärä aina parempaan päivään...

Osaisinpa lentää... sydän jäisi ja järki lentäisi. Mustaa ja valkoista ei erottaisi enään mikään... Kaikki olisi harmaata mössöä.

Liimamössöä... tunteet ja järki väkisin liimattu yhteen vaikka ne kuuluisivat eri teoksiin (vai kuuluvatko?). Maalaaja olisin tietysti minä, sillä inhoan liimamössöjä.

Minä määrään.
Minä määrään määrän.
Minä määrään määrän määräämään.

Määrä määrää minut.

Inhoan määrettömiä liimamössöjä.

....kunpa olisin lintu.