IRC-Galleria

Se satuttaa silmiäni,
Tuo maailman kova valo,
Mikä näyttää kaiken oikeana,
Se on tappavaa,
Se tuhoaa ihmisen sisältä,
Se on murskaavaa,

Valo on pahempi kuin pimeys,
Pimeys on parempi kuin valo,

Koska,
Pimeys on antelias,
Ja se on kärsivällinen,
Se peittää silmämme hunnulla,
Jotta maailman kova valo,
Ei satuttaisi meitä,
Se suojaa meitä kaikelta pahalta,
Mikä tässä maailmassa on,
Se on vain hyväksi,

Mutta on pimeydessäkin haittansa,

Pimeys muuttaa ihmisen sisäisesti,
Täysin eriksi mitä hän alunperin oli,
Koska kukaan ei aluksi ole pimeys,
Kenenkään ihmisen alkuperäinen elementti,
Ei ole pimeys,
Vaan se on joku muu niistä kuudesta mitä ihmisen elementtejä on,
Tuli,
Vesi,
Ilma,
Maa,
Salamat,
Valo,

Kaikki nuo pimeys voi muuttaa itsekseen,
Paitsi salamoita,

Pimeyden siemen ei tarvitse kuin pienen sateen,
Jotta se siemen lähtisi itämään,
Ja sitä kautta kasvamaan täyteen voimaansa,
Kun pimeys on saanut ihmisen,
Ihmis olemuksen sielu jakaantuu kolmeen osaan,
Se joka ihminen oikeasti on,
Ihmisen pimeys,
Ja,
Viimeistä on vaikea määritellä nimeltä,
Kai sen voisi sanoa että se on pahuus,
Ihmisen tyhjiö,
Se joka on vallassa,

Mutta joka tapauksessa pimeys,
On lahja sekä kirous,

Se peittää silmät hunnulla,
Jotta niihin ei sattuisi,
Jotta kova maailma ei satuttaisi,
Ja murskaisi,
Mutta silti syö sisältä,
Vangitsee sen mikä ihminen on oikeasti,
Mutta,
Pimeä on hyvä asia,
Ihmiset eivät näe sitä pinnallista rumuutta,
Mutta ehkä he näkevät sen sisäisen kauneuden,
Mikä ihmisillä on,

Mutta maailma satuttaa silti minua,
Tämän kuilun pohjalta tulee olemaan vaikeaa,
Nousta ylös,
Yhdellä siivellä,
Mutta ehkä vielä joskus,
Uskallan kokeilla lentää,