Muistot nousi tosiaan kirkkaina pintaan.
Katsoin taivasta yhden maissa yöllä
ja huomasin että kuinka kaunis ja rauhoittava
se oli. Se näytti jotenki tutulta.
Menin sitten ulos ja istuin penkille ja katsoin
sitä taivasta.
Siitä tuli yks muisto mieleen,
Muisto joka oli silta moniin muihin muistoihin,
Muisto on viime kesältä,
Saarenotasta,
Nelos riparilta perjantai- lauantai väliseltä yöltä,
Taivas oli silloin samanlainen,
Oli yhtä hiljaistakin,
Kaikki oli melkein samalla lailla kuin silloin,
Vain yksi asia puuttui,
Muisto liittyy erääseen henkilöön,
Henkilöön joka vaikutti aika paljon,
Elämääni,
Olimme jotain jutelleet sen ripari viikon aikana,
Mutta tutustuimme vasta silloin yöllä kunnolla,
Olin erittäin sääntöjä noudattava isonen,
Päästin hänet ulos ovesta ja menimme istuskelemaan,
Puhuimme monta tuntia,
Monista asioista,
Tiesin että tuossa henkilössä on jotain erikoista,
En tiennyt aluksi että mitä,
Silmäsi olivat kauniit,
Erikoiset,
Tietyssä valossa sähkönsiniset,
Olit mysteeri,
Se joka voi pitää pimeyttä loitolla,
Mutta sain senkin selville samana iltana,
Hänkin oli yksi siipinen enkeli,
Pimeyden hunnuttama,
Hän oli samanlainen kuin minä,
Kokenut lähes samanlaisen tapahtuma-sarjan kuin minä,
Hänkin oli joutunut,
Hylätyksi,
Roskakoriin nakatuksi,
Käytetyksi esineeksi,
Se oli ensimmäinen kerta,
Kun elämäni sai tosiaan paremman suunnan,
Sinä iltana,
Nauroin ja hymyilin niin että ilo ylsi silmiin asti,
Pitkään aikaan,
Olimme kuin,
Kalat vesiputouksen edessä,
Linnut häkissä,
Nopeiden jäännökset,
Koska,
Pimeys oli peittänyt meidät,
Olimme kipinät liekeissä,
Olimme ukkosen pilvet,
Meren pärskeet,
Olemme kyyneleet,
Ja itku,
Olemme kuunvalon sokaisemat,
Sitten ripari loppui,
Ja luulin että enää ei nähtäisi,
Paljoakaan,
Mutta olin erittäin väärässä,
Näimme paljon ja usein,
Tunteeni olivat olleet sinua kohtaan lämpimät,
Mutta en myöntänyt sitä edes itselleni,
Sitten myönsin itselleni,
Mutten uskaltautunut myöntämään sinulle,
Toivoin,
Että olisin kuin sade,
Että voisin yhdistää sydämmet,
Niinkuin sade yhdistää,
Ikuisesti erossa olevat maan ja taivaan,
Halusin paljastaa tunteeni mutta,
En uskaltanut kertoa,
Sitten olikin jo liian myöhäistä,
Vihasin itseäni,
En halunnut että niin olisi käynyt,
Mutta nyt tiedän,
Että näin on parempi,
En voi rikkoa sinua enempää,
Enkä halua sitä,
Nyt olet kauempana,
Poissa,
Mutta et ole poissa sydämmestäni,
Etkä ajatuksistani,
Vaan sinulla on siellä oma paikkasi,
Joka on erikoisempi kuin muut,
Se on tarkoitettu,
Ensimmäiselle samanlaiselle,
Yksi siipiselle enkelille,
Jonka ainoa siipi on musta,
Mutta,
Ystävyys ei ole kiinni siitä,
Kuinka usein näkee toisia,
Vaan kuinka usein ajattelee toista,
Olisi monia asioita sanottavana,
Monia puhuttavana,
Mutta ne eivät onnistu aina,
Eivät niin kauaan kuin sinä olet poissa,
Olen tehnyt virheitä,
Sinun kanssasi,
Enemmän kuin,
Sinä minun kanssani,
Olen pahoillani siitä,
Toivon että ymmärrät sen,
Ja toivon myös että ymmärrät,
Että olet sellainen persoona,
Että olen kertonut asioita,
Joita eivät muut edes tiedä,
Ja myös sen että,
Haluan olla jatkossakin ystäväsi,
Ehkä olemme eläneet väärin,
Ehkä olemme eläneet oikein,
Mutta siltiki se on ihmisen tie,
Voimme erkaantua sinisen taivaan alla,
Mutta silti näemme aina toisemme muistoissa,
Annetaan ystävyyden kukan hajaantua,
Tämän taivaan alla,
Kun katselin sitä taivasta yöllä,
Näin nuo muistot uudelleen,
Kuin olisin elänyt ne uudelleen,
Ja halusinkin elää,
Kaipaan sinua,
Ja tulen muistamaan sinua,
Aina,
Unohtaa en voi,
Aina kun katson iltataivasta,
Kun yö taivas,
On täyttynyt tähdin,
Aivan kuin helvetin ja taivaan välille,
Minusta tuntuu että haluaisin nousta ilmaan,
Ja lentää,
En halua lentää ennen kuin sinäkin,
Olet lentänyt,
Oot tärkeä,
Kaipaan teitiä,
Mutta oot aina lähellä,
Ajatuksissa,
Ja muistoissa,
Haavamme ovat,
Merenpohjan rotkot,
Nämä tuhon synnit,
Tulivat samanlaisiksi,
Kuin pimeys,
Yksi Siipisiksi Enkeleiksi
Pärjäile siellä.
Rakkaudella ja ystävyydellä
Heme